KOOSTE 1

Youtube

  • Lumpatin
  • Kirjonnaiset
  • Krista Lomas
  • lääkärin lausunto voi auttaa selittämään ruokarajoittuneisuutta esim. päiväkodissa tai koulussa
  • lapsi tarvitsee polttoainetta kuin auto
  • ota sitten kun maistuu, sinun valintasi
  • tiettyä ruokaa esim pari kuukautta, sitten vaihdetaan
  • aikuisen joskus vaikea ymmärtää
  • vahvat maut, kuten tomaattikastike, juusto, erilaiset mausteet voivat olla ylitsepääsemättömiä – tai joku vahva maku voi olla mieluinen
  • lapsi voi syödä silliä ja sieniä, mutta ei riisiä tai pastaa
  • vitaminoidut nallekarkit, ehkä vain punaiset karkit kelpaavat
  • myös ruuan lämpötila on tärkeä – vahvoja aistimuksia hakeva lapsi voi ilman valvontaa syödä liian kuumaa ruokaa
  • aikuisen on hyvä hyväksyä oudot makumieltymykset, jos kyseisestä ruuasta ei ole haittaa
  • jos selittämättömiä vatsakipuja, ruokapäiväkirjan pitäminen voi auttaa löytämään sopivat ruuat
  • sopimaton ruoka voi olla syy ärtymykseen tai kiukustumiseen
  • sekoitetut ruuat voivat olla hankalia, esimerkiksi hedelmäjogurtti hedelmäpalojen vuoksi
  • samannäköinen tai sama koostumus voi auttaa, esim. lihapullat, perunapallot ja kananugetit
  • syvätuntoaistimus voi auttaa koostumukseltaan karkeamman ruuan syömisessä: esim pakun juoman juominen pillillä tai imeskeltävä tai pureskeltava ruoka voi antaa tällaisen aistimuksen
  • jos lapsella on todettu ruoka-aineherkkyyksiä, on tärkeää tuoda ne kaikkien tietoon – gluteeniton, laktoositon ja muu erityisruokavalio
  • erityisruokavaliota kannattaa kokeilla, jos lapsella vatsakipuja
  • ravitsemusterapeutin konsultointi, ammattilainen jolla kokemusta neurokirjon lasten ja nuorten syömispulmista
  • jos ruokavalio rajoittunut, pitää pitää huolta vitamiineista ja hivenaineista
  • joskus lapsi mieltyy vain yhteen pakkaukseen, tarjoile samasta pakkauksesta kaikki

RUOKAILUTILANTEET

Miten ruokapöydän taistelutanner kesytetään? Maistamiskammosta ruokarohkeuteen. 

Ruokailutilanteet ja etenkin koko perheen yhteiset ruokailuhetket ovat monessa perheessä päivän kohokohtia. Tavoitellaan yhteistä, leppoisaa hetkeä, jolloin voidaan vaihtaa koko perheen kuulumisia ja nauttia hyvästä ruoasta. Harmillisen usein tämä jää haaveeksi, ja ruokailuista tuleekin tahtojen taistelua ja kaikkien hermoja kiristävää kiukuttelua. Lapsi nirsoilee ja kieltäytyy syömästä ja malttaa tuskin istua hetkeäkään paikallaan.

Myönteinen ilmapiiri ja positiivinen asenne ruokaan ja hyviin ruokailutottumuksiin on lähtökohta ruokailutilanteiden sujumiseksi. Lapsi kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun ja ruoan valmistukseen. Hänelle voi antaa pieniä, tärkeitä tehtäviä esim. pöydän kattamisessa. Lasta voi monin tavoin houkutella ja kannustaa maistamaan eri ruokia.

On hyvä puhua yhdessä oman perheen ruokailusäännöistä, siitä mikä meille on ruokailutilanteissa tärkeää. Yhdessä sovitut säännöt voi kirjoittaa huoneentauluksi näkyvälle paikalle, jolloin ne pysyvät mielessä niin lapsilla kuin aikuisillakin. Hyviä pöytätapoja opetellaan pienestä pitäen joka aterialla.

  • Ennakoi: kerro lapselle hyvissä ajoin, että kohta on ruoka-aika
  • Ota lapsi mukaan ruoan valmisteluun
  • Ei leluja, TV:tä tai näyttöjä ruokapöytään
  • Pidä kiinni sovituista säännöistä ja ole itse hyvänä esimerkkinä
  • Kannusta ja kiitä, huomaa lapsen onnistumiset ja hyvät yritykset.

Lusikkakortit – ohje vanhemmalle

Lusikkakortit kannustavat lasta maistamaan. Laita esimerkiksi kolme korttia pöydälle lusikkapuoli ylöspäin. Kerro lapselle, että aina, kun hän on maistanut lusikallisen tai haarukallisen ruokaa, hän saa kääntää lusikkakortin toisinpäin. Kortin toisella puolella on lasta kiinnostava kuva. Kun kaikki kortit on käännetty, voit kysyä lapselta, haluaako hän vielä lisää kortteja.

Ole kannustava ja iloitse lapsen kanssa, kun hän saa kääntää kuvan.

Ruokarekka ja Prinsessan ruokatimantit

Tarkoitettu motivoimaan lasta maistamaan eri ruokia, silloin kun lapsi on valikoiva ruokien suhteen.

Lapsi saa kiinnittää alustaan ruoka-aineen kuvan, kun hän on maistanut ko. ruokaa. Tavoitteena kerätä rekka täyteen tai saada prinsessalle kaikki timantit.

Sovi yhdessä palkkioksi esimerkiksi yhteinen kiva tekeminen, kun rekka tai timantit on kerätty täyteen.

Joukossa on hyvä olla lapselle mieluisia/tuttuja ruoka-aineita, jotta hän saa onnistumisen kokemuksia.

koosteeseen

Palkkiosysteemit, tarrat yms. tukevat sopimusten muistamista ja kannustavat niissä pysymistä. Ulkoisen palkkion käyttöä kasvatuksellisessa mielessä kaihdetaan usein sen vuoksi, että itse tehtävän onnistumisesta tai vaikkapa hyvästä käyttäytymisestä sinänsä saatavan sisäisen palkkion pitäisi riittää. Palkkiosysteemeissä tärkeintä onkin juuri aikuisen ja lapsen vuorovaikutus, keskinäinen sopimus, jolla tuetaan yhteiseen päämäärään pääsemistä. Palkkioista sovittaessa aikuinen tulee ikään kuin lapsen puolelle tukijaksi ja kannustaa siinä, mikä vaatii lapselta ponnisteluja. Merkityksellisempää kuin itse palkkio on yleensä se yhteinen ilo, joka yrittämisestä ja onnistumisesta saadaan.

Käytöskäyrät ovat osoittautuneet oivallisiksi apuvälineiksi monille kouluikäisille, joita kiukunpuuskat tai muut tunnepurkaukset häiritsevät ja jotka harjoittelevat oman toiminnan ohjaamista ja käyttäytymisensä hallintaa. Aikuisen kanssa yhdessä sovitaan, millaista käytöstä toivotaan ja mikä ei ole hyväksyttävää. Kullekin päivälle piirretään jana, nolla-viiva, jossa erottuvat tunnit aamusta iltaan. Janan yläpuolella (plussalla) pitäisi käyttäytymisen pysytellä. Kiukkupuuskissa käytöskäyrä tipahtaa janan alapuolelle (miinukselle). Mielen tyynnyttyä viiva eli käytöskäyrä kipuaa taas plussalle. Kannattaa sopia, kuka käytöskäyrää piirtää. On myös sovittava, mitä palkkioita seuraa, kun plussan puolella on pysytelty sovittu aika päivästä tai viikosta. Parasta tietysti on, että asianomainen itse arvioi omaa käytöstään ja piirtää käytöskäyräänsä tunti tunnilta. Alussa lapsi voi tarvita aikuisen vihjettä siitä, milloin lapsi on putoamassa viivan alapuolelle. Opettaja voi viestittää siitä vaikka katseella tai etukäteen sovitulla merkillä.

Käytöskäyrä on yksilöllinen mittari ja arviointiväline. Lapsiryhmässä tai luokassa voisi jollakin viikolla olla kaikilla oma käytöskäyrä, jolloin kukin saa arvioida omaa toimintaansa. Hallitsemattomat tunteenpurkaukset ovat yleensä vain tietyn tai tiettyjen lasten ongelmana. Käytöskäyrä ei kuitenkaan erityisesti leimaa heitä, koska heidän tunteenpurkauksensa ovat joka tapauksessa kaikkien nähtävillä ja kuultavissa. Toiset lapset kannustavat yleensä käytöskäyrää käyttävää lasta ja tukevat hänen yrityksiään hallita omaa käyttäytymistään.

Tavallinen hyvä käytös piirretään viivana plussan puolelle tunti tunnilta. Kiukunpuuskissa (tai muussa ei-toivotuksi käyttäytymiseksi arvioidussa tilanteessa) viiva tipahtaa miinuspuolelle ja nousee sieltä heti, kun kiukkumieli on voitettu. Viikon lopulla lasketaan, kuinka monta tuntia viiva on pysynyt plussalla, ja siitä saa palkkioksi yhtä monta…….. (pelimerkkiä, karkkia, senttiä tms. yhteisen sopimuksen mukaista palkkiota).

oph:n sivu

Rauhoittumistaulu

Tunnemittari

Mitä tapahtui?

  • ketkä olivat läsnä
  • missä ja milloin tilanne tapahtui
  • Mitä tapahtui
  • mikä oli kriittinen hetki
  • Mikä oli reaktiosi
    • mitä sanoit
    • mitä teit
    • mitä ajattelit
    • mitä tunsit
  • Mitkä olivat reaktiosi seuraukset? Miten tilanne sinun kannaltasi päättyi?
  • Kuvaa, miten olisit halunnut tilanteen päättyvän?
  • Jos tilanne ei päättynyt kuten olisit halunnut, yritä kuvata miksi
  • Miten haluat toimia vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa+
  • vertaisryhmät

Vihaiset omenat

Epäonnistumisen sietäminen – Ben

Sosiaalinen tarina on kasvatuspuheen visualisointia. Se on käyttökelpoinen väline ohjaajalle sekä hyvä oman ajattelun ja muistin selkiyttäjä sille, joka opettelee tunnetaitoja ja oman toiminnan ohjausta. Sen teho perustuu visuaalisuuteen, toistoon, yksilöllisyyteen ja kannustavuuteen.

Sosiaalinen tarina tehdään yksilöllisesti, yksittäisiin tilanteisiin. Se on myönteinen, palkitseva, ohjaava, visuaalinen, kuvallinen ja hauska. Sosiaalisen tarinan tavoitteena on kannustaa oppimaan ja hahmottamaan sosiaalisia tilanteita, toimintamalleja, tukea itsetuntoa, etsiä sopivia käyttäytymismalleja ja iskostaa niitä mieleen. Se voi auttaa ymmärtämään omia ja toisen henkilön tunteita ja reaktioita. Tarina voi kertoa esimerkiksi siitä, miltä toisesta tuntuu jos häntä kiusataan. Samoin tarina voi antaa mallin, miten voi saada alkamaan yhteisen välituntipelin. Tarina voi ohjata toivottuun käyttäytymiseen, esimerkiksi miten aamutoimet saa hoidettua niin että ehtii kouluun ajoissa. Tai ”jos suututtaa, hengitän syvään ja saan mieleni rauhoittumaan. Sitten pystyn sanomaan rauhallisesti oman mielipiteeni.”

Sosiaalista tarinaa käytetään kasvatuksellisiin tilanteisiin erikseen sovitulla tavalla. Joissakin tapauksissa se kuuluu tiettyyn päivän hetkeen, esimerkiksi ruokailun alkuun. Joissakin tapauksissa se otetaan esiin, kun kyseistä käyttäytymistä ilmaantuu. Sosiaalista tarinaa ei käytetä rangaistuksena, vaan se luetaan aina asiallisen lämminsävyisen ohjaamisen hengessä: ”Tällä tavoin käyttäytymällä asiat sujuvat hyvin. Tätähän sinä haluat. Näin tulee kaikille hyvä mieli.”  

Sosiaalisen tarinan rakenne

  • Otsikko (myönteisesti)
  • Tilannekuvaus
  • Seuraukset
  • Toiminnan uusi malli
  • Toivotun toiminnan seuraukset, palkkio  

Ajatustenmuokkausharjoituksissa kysytään, mitkä ajatukset poistavat ahdistuneisuutta ja mitä voisi sanoa itselleen ahdistuksen hetkellä. Ohjattavaa kannustetaan ajattelemaan uudella tavalla ja rohkaisemaan itseään. Häntä ohjataan pohtimaan, miten huumori lievittää ahdistusta, miten toiminta ja tekeminen auttavat tai miten mielenkiinnonkohteesta ja harrastuksista voi löytyä vastapainoa kielteisille tunteille.

On tärkeää oppia tunnistamaan, mitkä ajatukset, tekemiset ja asiat pahentavat ahdistuneisuutta ja muuttavat olon vielä huonommaksi. Samalla lailla kuin ohjattava mittaa onnellisuutta onnellisuusjanalla, hän voi mitata ahdistuneisuuttaankin joko tapaamishetkellä tai erilaisissa kuvitelluissa tilanteissa. Ja samalla pohditaan, mikä toimivista ”työkaluista” auttaa noissa kuvitelluissa tilanteissa. Mitä voi tehdä? Mikä auttaisi? Miten asiat voisivat sujua hyvin? Näistä kirjoitetaan yhdessä sosiaalinen tarina tai sarjakuva . Tunnetaitojen ohjaaja ja ohjattava käyvät tilanteen yhdessä läpi vaihe vaiheelta kohti toivottavaa lopputulosta.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia – tony attwood

  • tulla tietoisemmaksi omista tunnetiloista, oppia ilmaisemaan tunteita sopivalla tavalla ja oppia aistimaan herkemmin toisten tunteita

Tunnekasvatus

  • tunneleikekirja sivu 146, tunteeseen liittyvät aistikokemukset
  • kasvojen ilmeet, eleet, äänensävyt, ruumiinkieli
  • sama lause eri äänensävyillä
  • onko sanavarastoa kertoa tunteesta
  • raivoikohtaus voi syntyä, koska ei ole sanoja
  • tunnekuumemittari
  • suru voi muuttua vihaksi
  • kiusaamisen aikaansaama viha
  • vihalla voi olla neurologisia syitä, mantelitumake, säätelee, siinä muutoksia s 139, lapsi ei osaa varoa lähestyvää vaaraa
  • sanallisen ilmaisun vaikeus, aleksitymia
  • vihan hallinta
  • rakkauden ymmärtäminen
  • valokuvia tunteista, lukemista
  • kiinnostuksen kohteiden hyödyntäminen
  • vaihtoehtoisia tapoja ilmaista, sähköposti, päiväkirja, runo, musiikki piirtäminen, elokuvan kohtaus
  • kognitiivinen uudelleenmäärittely
  • lista vaihtoehdoista, kaavio mitä tapahtuu jos edetään kunkin vaihtoehdon mukaan
  • kuvakertomus, tikku-ukot ja puhekuplat sekä värikynät, jokainen väri ilmaisee tiettyä tunnetta eli ilmaisee minkälaisia peiteltyjä tai julkituotuja tunteita ja ajatuksia lapsi on havainnut
  • tunnetyökalupakki, piirretään yhdessä työkaluja
  • fyysiset työkalut; trampoliini, juokseminen, pelaaminen, luova tuhoaminen
  • rentoutumistyökalut s 154
  • sosiaaliset työkalut, läheiset ihmiset, eläimet
  • chatit
  • altruistinen toiminta
  • ajatustyökalut (voimaeläin) myrkyllisten ajatusten vasta-aine
  • harrastukset ja kiinnostuksen kohteet
  • lääkitys
  • mistä työkaluista voi olla haittaa?
  • avainkohdat sivu 163

Kommunikointitaulu

Viitottu rakkaus, olen vihainen, kuvat

Taukokortti ja rauhoittumistaulu

Viitottu rakkaus

Piirrä tunteet

Piirrä tunteet kuviin Viitottu rakkaus

Sivuilla esiintyy lapsia joilla on erilaisia tunteita. Tunnistatko lasten tunnetilat? Piirrä lapsen ympärille kuva tilanteesta/paikasta missä kuvan lapsi voisi olla juuri tuolla hetkellä. Keskustelkaa kuvasta kun se on valmis.

Kysymyksiä joita voi esittää tehtävää tekevälle lapselle:

● Missä kuvan lapsi on?
● Onko siellä muita ihmisiä? Ketä?
● Mitä lapsi tuntee tuolla hetkellä? Miksi? ● Mitä on tapahtunut ennen tuota kuvaa? ● Mitä voisi tapahtua seuraavaksi?

Positiivisuuden puu

Puuharjoitus opettaa lapselle itsekunnioitusta.

Laita puu julisteeksi seinälle tai tulosta jokaiselle lapselle oma. Lapsi voi kirjoittaa nimensä puun yläpuolelle. Laminoi puu halutessasi.

Harjoitus voidaan tehdä esimerkiksi niin, että joka aamu lapsi kiinnittää yhden omenan puuhun ja sanoo itselleen omenan positiivisen viestin. Lapsi voi viedä esim. seuraavan päivän omenan kotiin ja miettiä siellä mitä mukavaa haluaa itselleen sanoa seuraavana aamuna koulussa.

Leikkaa omenat ja anna lapsen / lasten kiinnittää omenat puuhun yksi kerrallaan (esim. sinitarralla tai liimalla). Jokaista omenaa kiinnitettäessä, lapsen täytyy sanoa omenan viesti ääneen ja ajatella sitä. Lapsen on tarkoitus puhua vakuuttavasti itselleen.

Omenoiden viestiä voi jatkaa esimerkiksi ääneen sanomalla näin: (mukana kaavake johon asiat voi kirjoittaa)

AIHEET
Riitelytaito

Ristiriitatilanteet saattavat tuntua meistä epämukavilta tai jopa pelottavilta. Konfliktitilanteet herättävät meissä erilaisia tunteita ja saatammekin tästä syystä toisinaan jopa vältellä niitä.

  • Ristiriitatilanteet ovat osa elämää. Tärkeintä on se, miten opimme niitä ratkaisemaan.
  • Konfliktit eivät aina ole huono asia. kuuluvat Niiden ratkaisemisen voi olla lapselle myönteinen kokemus aktiivisena toimijana.
  • Ristiriitatilanteissa toimiminen rakentavasti vaatii meiltä monien muiden tunne- ja vuorovaikutustaitojen käyttöönottoa. Meidän on esimerkiksi otettava toiset ja heidän mielipiteensä huomioon, osattava tunnistaa omia sekä toisten tunteita, säädellä omia tunteitamme, kyettävä neuvotteluun sekä rakentavaan vuorovaikutukseen, mutta toisaalta olemaan tarvittaessa myös jämäkkä. Onnistuneen ristiriitatilanteen käsittelyn jälkeen kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä lopputulokseen.
  • Tämän edellytyksenä on se, että kaikkien tilanteessa osallisena olleiden tunteet, näkemykset ja käsitykset tulevat kuulluiksi ja otetaan huomioon ratkaisua tehtäessä.
  • Riitelyn ja ristiriitatilanteissa toimimisen taitoja on hyvä harjoittaa ja siihen lapsi tarvitseekin aikuisen apua.

Jäähdyttelytaito (rauhoittuminen ja itsehillintä)

Keskustelkaa itsehillinnän ja rauhallisuuden merkityksestä. On hyvä tuoda esiin sitä, miten järjen ääni hiljenee kiukun vaikutuksesta. Usein suuttuessa haluamme tehdä jotain sellaista, joka tuntuu nyt hyvältä ajatukselta, mutta pidemmällä tähtäimellä aiheuttaa enemmän harmia. Havainnollistavat esimerkit auttavat konkretisoimaan itsehillinnän taidon tarvetta.

Keskustelussa on hyvä tuoda esiin, että suuttumuksen tuntemisessa ei sinänsä ole mitään väärää. Me kaikki tunnemme kiukun tunteita melkeinpä päivittäin. Oleellista on se, mitä teemme, kun olemme vihaisia.

Ryhmän kanssa on hyvä myös keskustella rauhoittumisen keinoista, joita lapsilla jo on käytössä; mitä teet rauhoittuaksesi, kun olet vihainen. Lapsilla on usein jo toimivia keinoja käytössä musiikin kuuntelusta pois lähtemiseen. Usein niissä on yhteistä se, että niillä saadaan henkistä (joskus myös fyysistä) etäisyyttä suuttumuksen kohteeseen. Haasteena taas voi olla se, että osaa niistä voi olla hankala käyttää joka tilanteessa. Esimerkiksi pois lähteminen voi aiheuttaa ongelmia. Tästä syystä on hyvä harjoitella rauhoittavia keinoja, joita voi käyttää oikeastaan missä tilanteessa hyvänsä.

Havainnollista ja selitä taitoa

Miksi suutumme?

Usein suuttuessamme tapahtuu jotain ärsyttävää, suututtavaa tai raivostuttavaa. Tämän lisäksi tulkitsemme tapahtuman ja sen merkityksen ajatuksissamme. Näiden ajatusten tiedostaminen auttaa hillitsemään itseämme suututtavassa tilanteessa, ja varautumaan toistuviin kiukkua aiheuttaviin tilanteisiin.

Suututtavaa tapahtumaa kutsutaan ulkoiseksi laukaisijaksi. Ulkoinen laukaisija on se, mitä joku muu sanoo tai tekee, se tapahtuma, jonka tapahtuminen saa meidät suuttumaan. Suututtavaa ajatusta, jonka tapahtuma herättää, kutsutaan sisäiseksi laukaisijaksi. Se kertoo, miten tulkitsemme tapahtuman, minkä merkityksen annamme toisen sanoille ja teoille.

Ulkoinen laukaisija tuo suuttumuksen tunteen, ja sisäisen laukaisijan avulla oikeutamme suuttumuksemme ja teot, joita tunne kutsuu tekemään.

Esimerkki:

Matematiikan opettaja komentaa oppilasta olemaan hiljaa tunnilla. Oppilas ajattelee, että hän on tainnut hälistä, ja hiljenee.

Historian opettaja komentaa samaa oppilasta olemaan hiljaa tunnilla. Oppilas suuttuu, koska hänen mielestään historian opettaja valittaa aina, ja kaiken lisäksi historia on oppilaan mielestään hyödytön aine.

Oleellista on havainnollistaa laukaisijoiden toimintaa. Esimerkissä ulkoinen laukaisija on täsmälleen sama ja oppilaan ajatus se, mikä lopulta saa kiukun aikaiseksi.

Rauhoittumisen ja itsehillinnän osalta voidaan käydä läpi erilaisia tapoja toimia tilanteessa eli tutustua rauhoittajiin:

ASKEL TAAKSEPÄIN: usein se, että riidan osapuolet seisovat lähellä toisiaan, pahentaa tilannetta. Askel taaksepäin lieventää kokemusta toisesta omassa henkilökohtaisessa tilassa molempien osapuolten kohdalla.

SYVÄÄN HENGITTÄMINEN: auttaa alentamaan sykettä hieman ja ehkäisee pintahengitystä. Syvään hengittämistä voi harjoitella ottamalla rennon ja nojaavan asennon omassa tuolissa, laittamalla kädet vatsan päälle, ja hengittämällä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos niin, että kädet nousevat ja laskevat hengityksen tahdissa.

TAKAPERIN LASKEMINEN: estää suututtavia ajatuksia vaikuttamasta ja rauhoittaa päässä tuntuvaa ajatusmyrskyä. Jos takaperin laskeminen tuntuu liian helpolta tai nopealta, voi laskemista harjoitella laskemalla sadasta alaspäin joka kolmannen numeron.

POSITIIVISET MIELIKUVAT: auttaa samaan etäisyyttä ristiriitaa aiheuttavaan tapahtumaan. Mielikuvina toimivat esimerkiksi ajatukset kivasta tekemisestä, mukavasta paikasta tai vaikkapa tulevasta innostavasta tapahtumasta. Mielikuvan voi keksiä valmiiksi jo silloin kun rauhallinen.

Muistuttaja

Myös muistuttaja voi tarjota apua tilanteissa toimimiseen. Muistuttaja on lause tai sanapari, ikään kuin tunnuslause tai motto. Sen tarkoitus on ohjata toimimaan järkevästi ja rauhallisesti. Se voi myös nimensä mukaisesti muistuttaa siitä, miksi kannattaa pysyä rauhallisena. Esimerkkeinä muistuttajista toimivat: ”Ei kannata.”, ”Tämä on hänen ongelmansa, ei minun”, ”Ajattele rauhassa”, ”Hengitä syvään – pysy rauhallisena”.

Muistuttajia voi myös käyttää valmistautumisessa potentiaalisesti vaikeaan tilanteeseen (esim. ”Hyvin se menee – osaat kyllä”).

Harjoitellaan

Laukaisijoiden tunnistamista voi harjoitella muistelemalla tilannetta, jossa on suuttunut. Kysymyksiä mietinnän avuksi voivat olla: Mitä tapahtui? Kuka muu oli paikalla? Mitä hän teki? Mitä sinä teit? Mitä olisit halunnut tehdä? Mitä toinen olisi halunnut tehdä? Mitä toinen olisi halunnut sinun tekevän? Entä sinä hänen tekevän? Mitä ajattelit tilanteesta? Mitä ajattelit toisen sanoista? Mitä ajattelit toisen teoista? Mistä nämä ajatukset syntyivät? Mitä olisit halunnut ajatella? Kysymyksiä voi käyttää soveltavin osin.

Kiukku tuntuu monella meistä vahvasti kehossa: sydän hakkaa, hengitys kiihtyy, äänen voimakkuus nousee… yms. Omien kehotuntemusten tunnistaminen ja havainnoinnin harjoittelu auttavat itsehillinnässä. Suuttumuksesta kertovien vihjeiden huomaaminen auttaa myös tunnistamaan suuttumuksen toisessa ihmisessä.

Harjoituksena voidaan piirtää ihmishahmo, johon merkitään kohdat, joissa kiukku tuntuu. Harjoituksen voi tehdä koko ryhmän kanssa tai pienemmissä ryhmissä.

Rauhoittumista ja itsehillintää voi harjoitella myös rooliharjoituksen avulla. Jokainen voi miettiä ensin tilanteen, jossa on suututtanut. Sen jälkeen parin kanssa käydään tilanne läpi rooliharjoituksen muodossa. Ajatuksen puhutaan kuplapuheen avulla ääneen esimerkiksi niin, että ajatuksia puhuessa kosketetaan kädellä omaa päätä, ja tilanteessa puhuttavat asiat puhutaan tavalliseen tapaan. Harjoitus alkaa ulkoisesta laukaisijasta, jonka apuharjoittelija voi ”toteuttaa”. Seuraavaksi varsinainen harjoittelija puhuu kuplapuheen avulla sisäiset laukaisijat ja esittää vihjeet: sydän hakkaa, ääni voimistuu jne. Seuraavaksi harjoittelija käyttää rauhoittajia: hengittää syvään tai esim. laskee taaksepäin ja tehostaa niitä muistuttajien avulla. Harjoitukselle on hyvä luoda onnistunut ja positiivinen päätös.

Ennen kuin oppilaat harjoittelevat on hyvä, että opettaja mallintaa harjoituksen ikään kuin harjoittelemalla itse. Oppilaat havainnoivat, miten harjoituksen eri osa-alueet toteutuvat.

Vahvista taitoa

Kotitehtävänä voit miettiä itsellesi sopivia muistuttajia. Omista muistuttajista voti askarrella kortin taskussa säilytettäväksi, tai tehdä omaan puhelimeen taustakuvan.

Kotitehtävänä on harjoitella edellä opetettuja asioita arjessa. Harjoitukset raportoidaan häsläämispäiväkirjojen avulla. Halutessaan luokkaan voi luoda kulttuurin, jossa oppilaat voivat kerätä esimerkiksi tarroja tai rasteja listaan merkiksi suoritetusta kotitehtävästä. Luokan kanssa kannattaa sopia palkinto, jonka koko luokka saa, mikäli onnistuvat keräämään suoritusmerkintöjä riittävän määrän. Tarkoitus on saada oppilaat harjoittelemaan paljon, sillä taidon oppiminen vaatii useita toistoja.

HÄSLÄÄMISPÄIVÄKIRJA

Nimi: Pvm: Aika:

Missä olit?

Mitä tapahtui?

Mitä teit?

Kuinka vihainen olit?  En lainkaan  Vähän vihainen  Vihainen  Kiehuin kiukusta  Raivon vallassa

Ulkoiset laukaisijat:

Sisäiset laukaisijat:

Vihjeet:

Rauhoittajat:

Muistuttajat:

Mitä sitten tapahtui (seuraukset):


Oma arvio:  Hyvin meni!  Meni kohtalaisesti  Olisi voinut mennä paremmin

Mitä voin sanoa/mitä sanoin itselleni, kun onnistuin?
Mitä voin tehdä ensi kerralla paremmin?

Kotitehtävänä voidaan toteuttaa myös esimerkiksi jatko yhteiselle piirustustehtävälle. Ryhmän kanssa on siis ensin työstetty yhteinen hahmo, johon merkataan, missä kiukku tuntuu. Kotona toteutettu työ tukee yhteistä tuotosta. Kotitehtäväksi voi antaa monisteen, jossa on ihmishahmo, mihin on tarkoitus täyttää ne kehotuntemukset, joita on suututtavissa hetkissä tuntenut.

Neuvottelutaito

Tämä taito toimii yhteistyössä itsehillinnän ja rauhoittumisen kanssa, ja vaihtoehtona suuttumuksen tunteen kutsumalle toiminnalle. Kun erimielisyys ilmenee, auttaa neuvottelemisen taito selvittämään tilanteen ilman riitelyä.

Oppilaiden kanssa voi keskustella siitä, missä tilanteissa he tarvitsevat neuvottelemisen taitoa (esim. neuvottelu välituntipelin säännöistä kavereiden kanssa, elokuviin menemisestä vanhempien kanssa tai vaikkapa pleikkarin pelaamisen vuoroista sisaruksen kanssa).

Havainnollista ja selitä taitoa

Taito on pilkottu pieniksi osiksi, jotka yhdessä muodostavat harjoiteltavan kokonaisuuden. Ennen harjoittelua on kuitenkin hyvä perusteellisesti pohtia jokaisen osan kohdalla huomioitavia asioita. Taulukossa on jokaisen taidon vaiheeseen liittyen kirjoitettu muutamia pohdittavia asioita, mutta oppilailla on varmasti valmiiksi jo hyviä ja huomionarvoisia ajatuksia teemasta. Usein sen pohtiminen, miten asia tehdään, on yhtä tärkeää kuin sen pohtiminen, mitä tehdään.

NEUVOTTELUKAAVIO

  1. Aloita neuvotteleminen kertomalla, mistä asiasta haluat keskustella
  2. Kuuntele toisen kanta asiaan ajatuksella.
  3. Mieti, oletko toisen kanssa samaa vai eri mieltä asiasta.
  4. Kerro toiselle oma näkemyksesi asiasta perustelujen kanssa.
  5. Kuuntele toisen vastaus avoimin mielin.
  6. Ehdota ratkaisua, jonka uskot sopivan teille molemmille. Voit myös ehdottaa, että keksitte ratkaisun yhdessä.

Harjoituta taitoa

Neuvottelemisen taitoa kannattaa harjoitella rooliharjoituksen avulla. Kun taidon vaiheet on käyty läpi, ja niistä on keskusteltu, opettaja mallintaa taidon käyttämisen näyttämällä esimerkkisuorituksen. Oppilaille kannattaa jakaa tarkkailutehtäviä, joissa he huomioivat, miten taidon eri vaiheet näyttäytyivät esimerkissä. Seuraavaksi oppilaat voivat harjoitella pareittain taitoa. Oppilaiden kanssa voi keksiä yhdessä valmiita aiheita, joista he neuvottelevat harjoituksessa. Usein on parempi tehdä harjoituksia mahdollisimman arkipäiväisistä ja oppilaiden arkea lähellä olevista aiheista.

Vahvista taitoa

Kotitehtäväksi voi antaa taidon harjoittelun omassa arjessa. Oppilaiden kanssa voi keksiä jokaiselle valmiiksi tilanteen, jossa he harjoittelevat taitoa. Taidon harjoittelun voi raportoida lomakkeen avulla, jossa kerrotaan, miten jokaisen taidon vaiheen kohdalle kirjoitetaan mitä siinä vaiheessa tehtiin ja miten vaihe onnistui. Harjoittelun voi yhdistää itsehillinnän ja rauhoittumisen harjoitteluun niin, että neuvottelemisen taitoa käytetään, kun on ensin onnistuttu rauhoittamaan itsensä ristiriitatilanteessa.

Kriisitaito (ristiriitatilanteessa toimiminen)

Joskus riita ehtii jo syntyä, mutta silloinkin on mahdollista päästä hyvään ja kestävään lopputulokseen. Oppilaiden kanssa voi keskustella siitä, miten riita syntyy, ja miksi sen selvittäminen on tärkeää. Myös riidan aikana koettuja tunteita voidaan tunnistaa ja listata. Toisen kokemuksen kuuleminen auttaa lasta ymmärtämään, mitä riidan toinen osapuoli voi kokea tilanteen aikana.

Havainnollista ja selitä taitoa

Taito on pilkottu pieniksi osiksi, jotka yhdessä muodostavat harjoiteltavan kokonaisuuden. Ennen harjoittelua on kuitenkin hyvä perusteellisesti pohtia jokaisen osan kohdalla huomioitavia asioita. Taulukossa on jokaisen taidon vaiheeseen liittyen kirjoitettu muutamia pohdittavia asioita, mutta oppilailla on varmasti valmiiksi jo hyviä ja huomionarvoisia ajatuksia teemasta. Usein sen pohtiminen, miten asia tehdään, on yhtä tärkeää kuin sen pohtiminen, mitä tehdään.

NEUVOTTELUKAAVIO

1. Tarkkaile oloasi ja kehosi vihjeitä.
2. Kuuntele toista ja mieti, miltä hänestä tuntuu.
3. Mieti, mikä aiheuttaa riidan.
4. Mieti, mitä voit tehdä tilanteen rauhoittamiseksi?
5. Valitse paras tapa ja toteuta se.

Harjoituta taitoa

Ristiriitatilanteessa toimimisen taitoa kannattaa harjoitella rooliharjoituksen avulla. Kun taidon vaiheet on käyty läpi, ja niistä on keskusteltu, opettaja mallintaa taidon käyttämisen näyttämällä esimerkkisuorituksen. Oppilaille kannattaa jakaa tarkkailutehtäviä, joissa he huomioivat, miten taidon eri vaiheet näyttäytyivät esimerkissä. Seuraavaksi oppilaat voivat harjoitella pareittain taitoa. Harjoittelussa voi käyttää tilanteita, jotka oppilaat kokevat ristiriitoja aiheuttaviksi, ja jotka ovat lähellä heidän arkeaan.

Vahvista taitoa

Kotitehtäväksi voi antaa taidon harjoittelun omassa arjessa. Oppilaiden kanssa voi keksiä jokaiselle valmiiksi tilanteen, jossa he harjoittelevat taitoa. Taidon harjoittelun voi raportoida lomakkeen avulla, jossa kerrotaan, miten jokaisen taidon vaiheen kohdalle kirjoitetaan mitä siinä vaiheessa tehtiin ja miten vaihe onnistui.

Riidan ennaltaehkäisyn taito

Joskus tilanne näyttää siltä, että kohta tulee riita. Asiaan voi kuitenkin reagoida, ja ehkäistä riidan ennen kuin se edes alkaa. Tämän taidon tarpeesta keskustelemisessa voi hyödyntää ristiriitatilanteessa toimimisen johdannossa käytyjä keskusteluja siitä, miten riita syntyy.

Havainnollista ja selitä taitoa

Taito on pilkottu pieniksi osiksi, jotka yhdessä muodostavat harjoiteltavan kokonaisuuden. Ennen harjoittelua on kuitenkin hyvä perusteellisesti pohtia jokaisen osan kohdalla huomioitavia asioita. Taulukossa on jokaisen taidon vaiheeseen liittyen kirjoitettu muutamia pohdittavia asioita, mutta oppilailla on varmasti valmiiksi jo hyviä ja huomionarvoisia ajatuksia teemasta. Usein sen pohtiminen, miten asia tehdään, on yhtä tärkeää kuin sen pohtiminen, mitä tehdään.

NEUVOTTELUKAAVIO

  1. Mieti, onko tilanne etenemässä riidaksi.
  2. Tarkkaile oloasi ja kehon vihjeitä.
  3. Mieti, mikä tilanteessa voi aiheuttaa riidan.
  4. Mieti, voitko vaikuttaa tilanteeseen sanomalla tai tekemällä jotain.
  5. Valitse paras tapa, ja toteuta se.

Harjoituta taitoa

Riidan ennaltaehkäisyn taitoa kannattaa harjoitella rooliharjoituksen avulla. Kun taidon vaiheet on käyty läpi, ja niistä on keskusteltu, opettaja mallintaa taidon käyttämisen näyttämällä esimerkkisuorituksen. Oppilaille kannattaa jakaa tarkkailutehtäviä, joissa he huomioivat, miten taidon eri vaiheet näyttäytyivät esimerkissä. Seuraavaksi oppilaat voivat harjoitella pareittain taitoa. Harjoittelussa voi käyttää tilanteita, jotka oppilaat kokevat ristiriitoja aiheuttaviksi, ja jotka ovat lähellä heidän arkeaan.

Vahvista taitoa

Kotitehtäväksi voi antaa taidon harjoittelun omassa arjessa. Oppilaiden kanssa voi keksiä jokaiselle valmiiksi tilanteen, jossa he harjoittelevat taitoa. Taidon harjoittelun voi raportoida lomakkeen avulla, jossa kerrotaan, miten jokaisen taidon vaiheen kohdalle kirjoitetaan mitä siinä vaiheessa tehtiin ja miten vaihe onnistui.

Riidan ratkaisemisen taito

Jos riita syntyy, ja se rauhoitetaan, on jäljellä vielä riidan selvittäminen ja sopiminen. Itsehillinnän ja rauhoittumisen taito sekä muut riitelyn taidot tukevat tämän taidon käyttöä, ja toimivat hyvänä pohjana sen harjoitteluun. Oppilaiden kanssa voi aloittaa keskustelun vaikkapa siitä, että onko riidan sopiminen vain aikuisten käskemä tapa toimia, vai onko siitä jotain hyötyä. Miltä sopimisen jälkeen tuntuu? Miltä tuntuu, jos riita jää sopimatta? Miltä tuntuu kohdata riidan toinen osapuoli uudestaan, jos riitaa ei ole sovittu? Entä silloin kun riita on saatu päätökseen?

Havainnollista ja selitä taitoa

Taito on pilkottu pieniksi osiksi, jotka yhdessä muodostavat harjoiteltavan kokonaisuuden. Ennen harjoittelua on kuitenkin hyvä perusteellisesti pohtia jokaisen osan kohdalla huomioitavia asioita. Taulukossa on jokaisen taidon vaiheeseen liittyen kirjoitettu muutamia pohdittavia asioita, mutta oppilailla on varmasti valmiiksi jo hyviä ja huomionarvoisia ajatuksia teemasta. Usein sen pohtiminen, miten asia tehdään, on yhtä tärkeää kuin sen pohtiminen, mitä tehdään.

NEUVOTTELUKAAVIO

  1. Tunnustele omia tunteitasi ja ajatuksiasi.
  2. Mieti, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän ajatellee.
  3. Kerro oma näkemyksesi tilanteesta toiselle.
  4. Kuuntele toisen näkemys tilanteesta avoimesti.
  5. Kuuntele toisen näkemys tilanteesta avoimesti.
  6. Keskustele toisen kanssa tilanteen ratkaisemisesta.
  7. Päättäkää yhdessä molemmille sopivasta ratkaisusta.

Harjoituta taitoa

Riidan ratkaisemisen taitoa kannattaa harjoitella rooliharjoituksen avulla. Kun taidon vaiheet on käyty läpi, ja niistä on keskusteltu, opettaja mallintaa taidon käyttämisen näyttämällä esimerkkisuorituksen. Oppilaille kannattaa jakaa tarkkailutehtäviä, joissa he huomioivat, miten taidon eri vaiheet näyttäytyivät esimerkissä. Seuraavaksi oppilaat voivat harjoitella pareittain taitoa. Harjoittelussa voi käyttää tilanteita, jotka ovat lähellä heidän arkeaan.

Vahvista taitoa

Kotitehtäväksi voi antaa taidon harjoittelun omassa arjessa. Oppilaiden kanssa voi puhua siitä, että tätä taitoa voi harjoitella, jos siihen valitettavasti tulee tilaisuus. Ei ole tarkoitus aiheuttaa riitaa, jotta sen saisi sovittua. Taidon harjoittelun voi raportoida lomakkeen avulla, jossa kerrotaan, miten jokaisen taidon vaiheen kohdalle kirjoitetaan mitä siinä vaiheessa tehtiin ja miten vaihe onnistui.

LÄHTEET JA PALJON LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:

Knut K. Gundersen; Tutte M. Olsen; Johannes Finne; Borge Stromgren; Bengt Dalefold. – AART – ADAPTED AGGRESSION REPLACEMENT TRAINING: SOSIAALISEN KYVYKKYYDEN HARJOITUSMENETELMÄ. 2018. Suomen Art Ry.

Goldstein Arnold P., Glick Barry, Gibbs John C. – ART – aggression replacement training – ryhmäharjoitusmenetelmä aggressiivisesti käyttäytyville nuorille. 2018. Suomen Art Ry.

Edellinen aihe

Toimintataulu

Pitkä asiakirja – saavutettava

unteisiin liittyvää kehollista harjoittelua voidaan tehdä miettimällä yhdessä, missä tunne kehossa tuntuu, mitä kehossa tunteen aikana tapahtuu. Piirrettyyn kehon kuvaan voidaan merkitä, missä ja millaisia reaktioita eri tunteet aiheuttavat. Edellisessä kappaleessa kuvattuja rentoutumisharjoituk- sia voidaan myös hyödyntää tunneharjoittelussa: voidaan esimerkiksi hengittää rauhallisesti yh- dessä ja pohtia, miten rauhallinen hengitys vaikuttaa kehoon ja tunnetilaan. AUTISMIKÄSIKIRJA SIVU 38

Rentoutuminen

Pitkä asiakirja – saavutettava

  • oman mielenkiinnon kohteen parissa vietetty aika
  •   musiikin tai luonnonäänien kuuntelu
  •   ulkoilu ja liikunta
  •   keinuminen
  •   erilaiset hieronnat, sivelyt tai aistituokiot
  •   painopeiton alla lepääminen
  •   omiin oloihin vetäytyminen / hiljaisuus / hämäryys
  •   menojen, tapahtumien ja sosiaalisen kanssakäymisen vähentäminen/rajaaminen
  •   lepo ja uni
  •   tietoisuus-ja läsnäolotaitojen opettelu

Kehoharjoitukset ohjaavat huomioimaan tunteiden tuntumista kehossa. Kehon asennoilla voi esittää erilaisia tunnetiloja. Kehonkuvapiirrokseen voi merkitä, missä päin kehoa eri tunteet tuntuvat ja samalla keskustella tuntemusten yksilöllisyydestä. Missä tuntuu ilo, ja missä on jännitys? Miten kehossa näkyy rentous? Kehonkuvapiirrokseen voi piirtää tai värittää myös tunteiden ilmenemistä. Mitä kehossa tapahtuu, kun säikähdät? Mitä kehossa tapahtuu, kun olet rakastunut? Entä uteliaisuus, miten se ilmenee?

Aktiivisen rentoutumisen opettelu on tärkeä keino tunnetaitojen oppimiseen. Jännittyneenä ja stressaantuneena on vaikea olla, nauttia ja iloita mistään, keskittyä ja oppia uutta. Yksinkertainen ja konkreettinen tapa opetella rentoutumaan on jännityksen ja rentouden välisen eron tunnistaminen ja harjoitteleminen. Lapselle voi tehdä oman kuvasarjan, joka visualisoi hänelle rentoutumista (ks. Autismikuntoutus, s. 106–107):

Kommunikointitaulu

Viitottu rakkaus, olen vihainen, kuvat

Taukokortti ja rauhoittumistaulu

Viitottu rakkaus

Piirrä tunteet

Piirrä tunteet kuviin Viitottu rakkaus

Sivuilla esiintyy lapsia joilla on erilaisia tunteita. Tunnistatko lasten tunnetilat? Piirrä lapsen ympärille kuva tilanteesta/paikasta missä kuvan lapsi voisi olla juuri tuolla hetkellä. Keskustelkaa kuvasta kun se on valmis.

Kysymyksiä joita voi esittää tehtävää tekevälle lapselle:

● Missä kuvan lapsi on?
● Onko siellä muita ihmisiä? Ketä?
● Mitä lapsi tuntee tuolla hetkellä? Miksi? ● Mitä on tapahtunut ennen tuota kuvaa? ● Mitä voisi tapahtua seuraavaksi?

Positiivisuuden puu

Puuharjoitus opettaa lapselle itsekunnioitusta.

Laita puu julisteeksi seinälle tai tulosta jokaiselle lapselle oma. Lapsi voi kirjoittaa nimensä puun yläpuolelle. Laminoi puu halutessasi.

Harjoitus voidaan tehdä esimerkiksi niin, että joka aamu lapsi kiinnittää yhden omenan puuhun ja sanoo itselleen omenan positiivisen viestin. Lapsi voi viedä esim. seuraavan päivän omenan kotiin ja miettiä siellä mitä mukavaa haluaa itselleen sanoa seuraavana aamuna koulussa.

Leikkaa omenat ja anna lapsen / lasten kiinnittää omenat puuhun yksi kerrallaan (esim. sinitarralla tai liimalla). Jokaista omenaa kiinnitettäessä, lapsen täytyy sanoa omenan viesti ääneen ja ajatella sitä. Lapsen on tarkoitus puhua vakuuttavasti itselleen.

Omenoiden viestiä voi jatkaa esimerkiksi ääneen sanomalla näin: (mukana kaavake johon asiat voi kirjoittaa)

Toimintataulu

Pitkä asiakirja – saavutettava

unteisiin liittyvää kehollista harjoittelua voidaan tehdä miettimällä yhdessä, missä tunne kehossa tuntuu, mitä kehossa tunteen aikana tapahtuu. Piirrettyyn kehon kuvaan voidaan merkitä, missä ja millaisia reaktioita eri tunteet aiheuttavat. Edellisessä kappaleessa kuvattuja rentoutumisharjoituk- sia voidaan myös hyödyntää tunneharjoittelussa: voidaan esimerkiksi hengittää rauhallisesti yh- dessä ja pohtia, miten rauhallinen hengitys vaikuttaa kehoon ja tunnetilaan. AUTISMIKÄSIKIRJA SIVU 38

Rentoutuminen

Pitkä asiakirja – saavutettava

  • oman mielenkiinnon kohteen parissa vietetty aika
  •   musiikin tai luonnonäänien kuuntelu
  •   ulkoilu ja liikunta
  •   keinuminen
  •   erilaiset hieronnat, sivelyt tai aistituokiot
  •   painopeiton alla lepääminen
  •   omiin oloihin vetäytyminen / hiljaisuus / hämäryys
  •   menojen, tapahtumien ja sosiaalisen kanssakäymisen vähentäminen/rajaaminen
  •   lepo ja uni
  •   tietoisuus-ja läsnäolotaitojen opettelu

Kehoharjoitukset ohjaavat huomioimaan tunteiden tuntumista kehossa. Kehon asennoilla voi esittää erilaisia tunnetiloja. Kehonkuvapiirrokseen voi merkitä, missä päin kehoa eri tunteet tuntuvat ja samalla keskustella tuntemusten yksilöllisyydestä. Missä tuntuu ilo, ja missä on jännitys? Miten kehossa näkyy rentous? Kehonkuvapiirrokseen voi piirtää tai värittää myös tunteiden ilmenemistä. Mitä kehossa tapahtuu, kun säikähdät? Mitä kehossa tapahtuu, kun olet rakastunut? Entä uteliaisuus, miten se ilmenee?

Aktiivisen rentoutumisen opettelu on tärkeä keino tunnetaitojen oppimiseen. Jännittyneenä ja stressaantuneena on vaikea olla, nauttia ja iloita mistään, keskittyä ja oppia uutta. Yksinkertainen ja konkreettinen tapa opetella rentoutumaan on jännityksen ja rentouden välisen eron tunnistaminen ja harjoitteleminen. Lapselle voi tehdä oman kuvasarjan, joka visualisoi hänelle rentoutumista (ks. Autismikuntoutus, s. 106–107):

Sensomotoristen taitojen kehittäminen

Sensorinen integraatio on perusta hienomotorisille taidoille, motoriselle ohjailulle, bilateraaliselle koordinaatiolle, auditiivisille taidoille ja visuaalisille taidoille. Kaikki nämä sensomotoriset taidot kehittyvät seuraavissa leikeissä, joissa yhdistyvät monenlaiset taktiiliset, vestibulaariset ja proprioseptiiviset aistimukset.

Hienomotoristen taitojen harjoitteleminen

  • Jauhojen siivilöiminen – Levitä sanomalehtiä keittiön lattialle ja anna lapselle pussi jauhoja, kauha ja siivilä. (Siivilää, jossa kahvat on reunoissa, on helpompi käsitellä kuin siivilää, jossa on suora kahva. Mutta molemmat kehittävät käsien ja sormien hienomotorisia lihaksia.) Anna lapsen kauhoa ja siivilöidä.
  • Pienten lelujen ja esineiden käsittely – Lego-palikoilla rakentaminen, magneettikuvioilla leikkiminen ja palapelien kokoaminen kehittävät lapsen taktiilista ja proprioseptiivista aistijärjestelmää.
  • Pujottaminen ja punominen – Hanki kengännauhoja ja langanpätkiä ja kiinnitäne muovineulaan tai piippurassiin. Etsi erilaisia nappeja, makaroneja, mururenkaita, muovihelmiä, lankarullia, helmiä ja kulkusia pujotettavaksi. Kaulanauhojen ja käsirenkaiden tekeminen kehittää silm-käsi -yhteistyötä, taktiilista erottelukykyä ja bilateraalista koordinaatiota.
  • Munarasiakokoelmat – Lapsi saa nauttia simpukankuorien, männynkäpyjen, pikkukivien, pähkinöiden, papujen, muovihelmien, nappien, pullonkorkkien ja muiden löytämiensä esineiden järjestelmisestä ja varastoimisesta omiin ryhmiin munarasian koteloihin.
  • Kodin työkalut – Murojen poimiminen pinseteillä, kitaran tekeminen venyttmällä kuminauhoja laatikon yli, nenäliinojen ja nukenvaatteiden riputaminen narulle pyykkipojilla, munakoteloiden murskaaminen vasaralla tai puunuijall sekä naulojen lyöminen kantoon tai vaahtomuoviin ovat puuhia, jotka vahvistavat sensorista integraatiota monin tavoin.
  • Toimisto- ja koulutyövälineet – Anna lapsen leikata saksilla, piirtää tusseilla, väriliiduilla ja lyijykynillä, maalata siveltimillä (sulat, tikut, pipetit ovat myös hauskoja maalausvälineitä), painaa reikiä rei´ittimellä ja niittejä nitojalla papaeriin ja pahviin, puristaa liimaa kuvioiksi ja kirjaimiksi paperille askartelutöitä tehdessä, ripotella kiillettä liimalle ja ravistaa ylimääräinen kiillle pois, painella leimasimia mustetyynyihin ja tehdä niistä kuvioita paperille, kiinnittää koristetarroja paperiin sekä paketoida laatikoida paperiin, teipata ja sitoa narulla.
  • Muovailuvaha – Lapsesi voi alustaa, muotoilla, kaulia, nipistää, puristaa ja taputtaa sitä. Hän voi rulla siitä käärmeitä, pyörittää palloja ja litistää pannukakkuja. Anna hänelle kolikoita, avaimia, paperiliittimiä ja papiljotteja, joilla hän voi painaa kuvioita muovailuvahaan. Muovailuun saa hauskuutta, kun annat lapselle piparkakkumuotteja, tylsäkärkiset sakset, kaulimen, valkosipulipuristimen ja munaleikkurin. Nämä puuhat vahvistavat käsien lihaksia, kehittävät sorminäppäryyttä ja ovat hyvää harjoitusta monille aisteille.

Motorinen ohjailu eli toiminnan suunnittelu

  • Esteratojen läpi kulkeminen – Rakenna esterata, jonka läpi kulkeakseen lapsen tulee muuttaa kehonsa asentoa ja liikkua eri tavoin. Laita rataan tunneleita, ylös mentäviä ja alas tulvaia ramppeja, tasapainottelulautoja, lankkuja, askelmia, “kiviä”, rappusia, tikkaita ja kiipeilytelineitä. ASeta ne suureen ympyrään sisälle tai ulos. Jotta lapsi saa erilaisia aistituntemuksia, annan hänen kulkea rataa paljain jaloin, sukat jalassa tai laita kenkälaatikot hänen jalkoihinsa.
  • Tasolta hyppääminen – Laita voimistelupatja t ason viereen ja rohkaise lasta hyppäämään alas patjalle. Merkitse laskeutumispaikka maalarinteipillä joka hypyn jälkeen. Kannusta lasta hyppäämään jokaisella kerralla yhä pidemmälle.
  • Jalkarytmi – Lausu ääneen lastenlorua, taputa tai lyö rumpua tasaisessa tahdissa. Pyydä lasta hyppäämään tai hyppimään rytmin tahdissa.Lisätäksesi motorisen ohjailun haastetta vaihtele tahtia hitaasta nopeaan ja rohkaise lasta pysymään samassa tahdissa.
  • Eläinkävely – Kannusta lasta kävelemään neljällä jalalla kuin karhu, neljällä jalalla sivuittain kuin rapu, kontaten kuin kilpikonna, ryömien kuin käärme, madellen – suoristaen keho ja vetäen polvet kohti rintaa – kuin kastemato, tarttuen nilkkoihin ja kävellen kuin strutsi, taapertaen kyykyssä kuin ankka, taapertaen ja hypellen kuin sammakko, hypellen kuin kenguru tai kaniini, ontuen kuin kulkukoira, koukistaen polviaan kuin gorilla, laukaten kuin hevonen.
  • Kääriytyminen ja kieriminen – Levitä lattialle peitto ja pyydä lasta kääriytymään siihen ja avautumaan kääreestä. Pyydä hän vaihtamaan asenota: ensin käpertymään kokooon ja sitten suoristumaan, ensin polvistumaan ja sitten kierimään, ensin kyykistymään ja sitten kierimään, ensin kierimään ja sitten seisomaan. Pyydä häntä seisomaan selkä seinää vasten ja kierimään seinää vasten.
  • Kottikärrykävely – ASeta naru lattialle kiemurtelevaksi poluksi. Pidä kiinni lapsen polvista tai nilkoista. Miten pitkälle hän jaksaa kävellä käsillään?
  • Leikkikenttäleikit – Muista: kapteeni käskee, Lontoon silta, polttopallo, tervapata, kuurupiilo. 10 tikkua laudalla, purkki jne.
  • Sisään ja ulos – Opeta lasta “menemään sisään vaatteisiinsa ja ulos niistä.

Koordinaation harjoittelu

  • Pallonpyöritys – Asetu kasvotusten lapsesi kanssa istumaan tai makaamaan lattialle. Pyörittäkää palloa tai appelsiinia toisillenne pitki lattiaa molemmilla käsillä. Lisä vaihtelua leikkiin saa, kun pitää molemmin käsin tyhjää talouspaperirullaa ja työntää palloa sillä.
  • Pallonkopittelu – Heitä lapselle suurta tai keskikokoista rantapalloa kevyesti lyhyeltä etäisyydeltä. Käytä pienempää palloa ja asetu kauemmaksi sitä mukaa, kun lapsen kiinniottotaidot kehittyvät.
  • Pallonlyönti – Pyydä lasta pitämään lasten pesäpallomailaa, keppiä, luudanvartta tai pahviputkea molemmilla käsillään. Muistuta häntä pitämään jalkansa paikoillaan. Heitä hänelle suurta palloa. Lyödessään. sitä hänen kätensä ylittävät keskilinjan.
  • Kaksikätinen sulkapallo. – Kiinnitä muovinen tai vaahtomuovinen pallo roikkumaan narulla leveään oviaukkoon lapsen silmien korkeudelle. Anna lapselle kaksikätinen maila tai anna hänen valita erilaisia mailoja. Pyydä häntä laskemaan, miten monta kertaa peräkkäin hän saa pallon läpi oviaukosta. Kokeile nelikätistä salkopalloa, jossa myös sinä olet mukana.
  • Ilmapalloleikki – Molempia käsiä yhdessä käyttäen lapsi heittää ilmapallon ilmaan ja 1) ottaa sen kiinni 2) pitää sen ilmassa lyöden sitä toistuvasti avoimilla kämmenillä tai 3) lyö sitä yhdessä nyrkissä olevilla käsillä. Vaihtoehtoinen leikki on ilmapallon pompotus ja kiinniotto.
  • Kaulinleikki – Anna lapselle sylinterinmuotoinen palikka tai kaulin, jossa ei ole kädensijoja. Hän voi pyöritellä sitä avoimilla kämmenillä.Anna hänen kakulia oikeaa pullataikinaa, muovailuvahaa tai savea.
  • Taputus ja kosketus – Pyydä lasta matkimaan rytmisiä kädenliikkeitä, kun taputat käsiä ja kosketat eri ruumiinosia. Kahdeksaan laskeminen antaa lapselle aikaa ja mahdollisuuden päästämukaan rytmiin. Liisä uusia kädenliikkeitä ja ylitä keskilinja.
  • Riimien taputus – istu lapsen kanssa kasvotusten. Taputtakaa polvia, taputtakaa käsiä ja taputtakaa toistennen käsiä. Lausu riimejä ja loruja. Saadaksesi leikkiin vaihtelua voit käyttää rytmikapuloita.
  • Kehon rytmit – Taputtaminen ja koskettaminen ovat hyviä leikkejä, mutta koko kehon ottaminen mukaan on vielä parempaa. Pyydä lasta matkimaan liikkeitäsi lorun tai laulun tahdissa. Taivuta päätäsi sivulta toiselle, heiluta käsiäsi pään yläpuolella, ravista niitä kuin yrittäisit ravistaa tahmeaa hyytelöä käsisätsi, lyö nyrkillä rintaasi, läpsäytyä lonkkaasi, taivutua vartaloasi sivulta sivulle, nosta ja rentouta hartioitasi, tömistä jalkojasi ja hypi jalalta toiselle. Käytä käsiä yhdessä ja erikseen.
  • Rummunlyönti – Anna lapselle rumpu, jota hän voi lyödä lausuessasi loruja tai soittaessasi musiikkia. Hän voi käyttää kapuloita tai vispilöitä tai hakata rumpua käsillään. Rumpuna voit käyttää kattiloita, peltipurkkeja, sankoja ja vaikkapa pahvilaatikoita.
  • Kotitekoinen räpyläpeli – Leikkaa mehu- tai huuhteluainepullon pohja. Pyydä lasta heittämään hernepussi tai kevyt pallo ilmaan ja ottamaan se kiinni mehupurkkiräpylällä.
  • Vispiläleikki – anna lapselle vispilä, jolla hän voi vatkata saippuavaahtoa tai sekoittaa kulhossa linnunsiemeniä tai kuivattuja herneitä tai riisiä.
  • Kuulamaalaus – Päällystä tarjotin tai leivinpelti paperilla. Laita muutama roiskaus sormiväriä paperin keskelle. Anna lapselle lasikuula tai pieni pallo, jolla hän voi maalata kuvioita paperille kallistamalla tarjotinta eri suuntiin. Kun kuula kulkee värin läpi, se maalaa kuvioita. Tuloksena syntyy mainiota lahjapaperia.
  • Ruuvaus – Anna lapsen avata ja sulkea erilaisten purkkien kansia tai ruuvata erilaisia muttereita ja ruuveja.
  • Kiinnitä nauhoja, viirejä tai huiveja puukepin päähän. Lapsi voi pitää kiinni kepistä molemmin käsin ja kieputtaa viirejä päänsä yläpuolella sivulta sivulle., ylös ja alas. Tämä puuha kehittää myös silmä-käsi -yhteistyötä.
  • Kehon molempien puolien toimintaa kehittävät liikuntataidot – Kannusta lasta hyppäämään narua, uimaan, polkemaan pyörällä, retkeilemään,hiihtämään, luistelemaan,soutamaan, melomaan ja osallistumaan ohjattuun lasten liikuntaan.

Auditiiviset taidot

  • Opettele kuuntelemaan lastasi. Kiinnitä häneen huomiota. Katso lastasi silmiin, kun hän puhuu. Osoita hänelle,että hänen ajatuksensa kiinnostavat sinua.
  • Käytä yksinkertaista ja selkeää kieltä. Puhu hitaasti,käytä lyhyitä ilmaisuja. lyhennä antamiasi ohjeita ja toista sanomasi. Vahvista sanallisia viestejä elekielellä: kasvonilmeillä, kädenliikkeellä, ruumiinkielellä
  • Anna lapsellesi aikaa vastata ja ilmaista ajatuksensa. Älä hoputa häntä, keskeytä häntä tai patista häntä puhumaan.
  • Palkitse hänen puhumistaan sanattomilla eleillä kuten hymyillä ja halauksissa ja sanallisilla kehulla kuten tosi hieno idea. Myönteinen palautteesi rohkaisee häntä
  • Auta lasta lilmaisemaan itseään selvemmin. Jo saas selvää vain yhdestä sanaasta,Kerro minulle lisää siitä rekasta. Jos et ymmärrä mitä hän sanoo, pyydä häntä näyttämään
  • Puhu lapsellesi hänen pukeutuessaan, syödessään tai kylpiessään opettaaksesi hänelle sanoja ja käsitteitä, kuten nimisanoja, ruumiinosia, paikan käsitteitä, kuvailevia laatusanoja, aikakäsitteitä, luokitteluja, toimintaa ja tunteita
  • Jaa omat ajatuksesi lapsen kanssa. Anna mallia hyvästä,selkeästä puhumisesta ja ilmaisemisesta. Vaikka lapsen olisikin vaikea vastata sanallisesti,hän saattaa ymmärtää mitä sanot
  • Käytä rytmiä ja tahtia kehittääksesi lapsen muistia. Anna ohjeita tai opeta asioita laulaen: laulussa on tuttu sävel mutta itse keksimäsi sanat.
  • Kertokaa lisää lause -tarinoita, joissa sanotte vuorollanne yhden lauseen ja kerrotte tarinaa, jonka loppu ei ole. vielä tiedossa
  • Leikkikää Täydennä riimi -leikkiä, jossa keksit riimin ja jätät viimeisen sanan lapsesi sanottavaksi – pikkkulintu asuu puussa, pienet hampaat asuvat___
  • Kannusta lastasi esittämään pantomiimina kuuntelemaansa tarinaa ja runoa tai musiikkia, jossa ei ole sanoja
  • lue lapsellesi joka päivä

Visuaalisten taitojen harjoitteleminen

  • Taskulamppuleikki – Kokeile näitä leikkejä kahdella taskulampulla lapsesi kanssa pimeässä huoneessa. Osoita lampullasi seinään tai kattoon ja pyydä lasta osoittamaan omalla lampullaan samaan paikkaan. VÄläytä lampullasi nopeasti seinälle ja pyydä lasta osoittamaan lampulla samaan paikkaan. Lliikuta valokeilaasi hitaasti seinällä ja pyydä häntä seuramaan sitä omalla valokeilallaan. Tee valokeilalla seinään muotoja ja pyydä häntä kertomaan mitä ne esittävät. Pyydä häntä tekemään muotoja.
  • Muotojen tekeminen – anna lapsen piirtää tai muotoilla muotoja, kirjaimia ja numeroita erilaisista materiaaleista. voit käyttää esim muovailuvahaa, sormiväriä, pullataikinaa, parranajovaahtoa, saippuavaahtoa, hiekkaa, savea tai vanukasta. Hän voi tehdä muotoja myös naruista
  • Sokkelo – ja yhdistä pisteet -tehtävät – Osta sokkelotehtäväkirjoja ja tee itse sokkeloita paperille, lumeen tai hiekkarannalle. Anna lapsen etisä sokkelossa oikeaa tietä sormellaan, leikkautolla, väriliidulla, tussilla tai kynällä. Osta kirja, jossa on yhdistä pisteet -tehtäviä tai tee millimetripaperille omia pistekuvioita joita lapsi voi täydentää viivoilla.
  • Leikkauspuuhat – anna lapselle sakset ja paperia ja pyydä leikkaamaan hapsuja ja suikaleita, piirrä paperille viivoja, joita pitkin voi leikata, movailuvahan leikkaaminen on hauskaa
  • palapelit
  • palikoilla rakentaminen

Pukeutuminen

  • tee harjoittelulelu, jossa on erilaisia neppareita, vetoketjuja, nappeja, napinreikiä, hakasia solkia jne.
  • annan tavaroita jotka eivät ole hänen omia. hän voi sulkea vetoketjulla, napittaa, ja solmia, reppuja, käsilaukkuja, kolikkopusseja, nukenvaatteita
  • suurikokoisia vaatteita on helppo pukea ja niillä voi harjoitella
  • Leikkikää kenkäkauppaa – muutamia kenkiä ja saappaita, kenkälusikka ja kengännauhoja , asiakas ja kenkäkauppias, harjoitelkaa kengännauhoja
  • poista tarpeettomat vaatekappaleet lapsen vaatekaapista
  • koukut lapsen korkeudelle, s

siistiytyminen

  • leikkikää parturia

Vastaa

Vieritä ylös