Itsesäätelytaidot

Itsesäätelyn yksiselitteinen määritteleminen ei ole mahdollista. Laajasti ymmärrettynä itsesäätelyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä säädellä motivaatiotaan, tunteitaan, halujaan, suorituksiaan, impulssejaan, tarkkaavuuttaan ja ajatuksiaan.

Tiivistäen voidaan sanoa, että itsesäätely tarkoittaa ihmisen kykyä säädellä

  • tunteita
  • käyttäytymistä
  • kognitiivista toimintaa
Kokemusasiantuntija Jenni Barnett-Erlandsson

Nepsy-oireilu vaikuttaa itsesäätelyyn monilla elämänalueilla

  • arjen hallinta
  • käyttäytyminen
  • oppiminen ja akateemiset taidot
  • taitojen hyödyntäminen ja kognitiivinen prosessointi
  • sosiaaliset suhteet; perhe, ystävyyssuhteet
  • psyykkiset oireet

Tunnista itsesäätelyn kehityksen vaiheita ja huomioi, miten voit tukea taitojen kehittymistä

Kolmivuotias lapsi

  • on kasvamassa itsenäisyyteen ja vaatii irtiottoa vanhemmista
  • on jo tietoinen omasta minästään; hän käyttääkin yleensä itsestään sanaa minä, mutta voi myös käyttää omaa nimeään
  • yleensä ymmärtää olevansa tyttö tai poika
  • kykenee helpommin eroamaan vanhemmistaan ja kestämään heidän poissaoloaan jonkin aikaa
  • voi vielä saada valtavia kiukkukohtauksia, jos häntä rajoitetaan tai jos hän ei osaa jotain, mitä haluaisi osata
  • ilmaisee tunteitaan voimakkaasti ja ne voivat vaihdella nopeasti
  • voi nähdä painajaisunia ja pelot lisääntyvät, koska lapsen mielikuvitus on vilkas
  • pelkää usein kuuloärsykkeisiin liittyviä asioita: outoja ääniä ja melua, paloauto, wc:n kohina ym.
  • kykenee jo sietämään lieviä pettymyksiä
  • kykenee odottamaan vuoroaan
  • nauttii tehtävistä, joissa tarvitaan taitoa ja pyrkimystä
  • osaa jo tunnistaa selviä vaaratilanteita
  • alkaa leikeissään puhua itselleen, ikään kuin keskustelisi jonkun toisen ihmisen kanssa

Kolmivuotiaan lapsen itsesäätelytaitojen tukeminen

  • on hyvä opettaa lasta odottamaan vuoroaan ja omaa puheenvuoroa
  • näytä kiintymyksesi ja ilosi lapsesta
  • anna lapselle helppoja askareita
  • huomioi, että lapsi ei vielä hallitse käytöstään
  • lohduta itkevää lasta
  • turvalelut lisäävät lapsen hyvänolon ja turvallisuudentunnetta
  • tärkeää on, että lapselle asetetaan turvalliset rajat, mutta on annettava myös tilaa harjoitella tahtomista. Näin lapselle kehittyy totuudenmukainen kuva itsestään ja taidoistaan ja siitä mikä on hyväksyttyä ja oikein.

Nelivuotias lapsi

  • on utelias, innostuva, luova ja omatoiminen
  • on ajatuksissaan kaikkivoipa ja uskoo itseensä ja kykyihinsä vahvasti
  • on huomannut maailman houkutukset ja sen, että kaikkea ei voi saada. Se aiheuttaa turhautumista ja kiukkua
  • alkaa tuntea vastuuta ja syyllisyyttä
  • on rikas mielikuvitukseltaan ja hänellä voi olla mielikuvitusystävä
  • uppoutuu leikin ja sadun maailmoihin: tytöt leikkivät usein prinsessaleikkejä ja pojat puolestaan
    eläytyvät voittamattomien sankareiden rooleihin
  • kertoo tarinoita ja liioittelee jutuissaan: itse hän voi pystyä mihin vain, hän on hyvin itseriittoinen
  • ei aina ymmärrä toden ja kuvitellun rajaa, hän kokee kuvittelemansa asiat todelliseksi
  • pelkää usein näköärsykkeisiin liittyviä asioita: pimeää, oudon näköisiä ihmisiä, käärmeitä, vanhempien poislähtöä.
  • tulee usein vanhempien makuuhuoneeseen katsomaan, ovatko he tallella.

Nelivuotiaan lapsen itsesäätelytaitojen tukeminen

  • rohkaise lasta kun hän epäonnistuu
  • kehu hyvästä käytöksestä
  • suhtaudu lapsen pelkoihin vakavasti
  • opeta lasta menemään mukaan leikkeihin
  • korosta lapsen positiivisia puolia
  • kannusta ja houkuttele lasta yhteiseen vuorovaikutukselliseen toimintaan.
  • klassiset sadut auttavat lasta käsittelemään erilaisia tunteita: hyvä, paha, oikea, väärä, ilo, suru, pelko ja rohkeus

Viisivuotias lapsi

  • on kehityksessään suvantovaiheessa
  • on omatoiminen, tasapainoinen, sopeutuva ja ison oloinen monella tapaa
  • haluaa osallistua ja auttaa mm. kotitöissä
  • ymmärtää jo mikä on totta ja mikä satua
  • alkaa ymmärtää, että ympäristö odottaa häneltä eri tilanteissa erilaista käyttäytymistä
  • kykenee sopeutumaan erilaisiin rooleihin
  • kykenee jo tunnistamaan ja nimeämään pelon, ilon, surun, vihan ja ujouden: hän osaa myös käyttää omia tunteita hyödyksi ja ”huijata” niillä muita
  • tiedostaa sen, että hänestä tulee isona mies tai nainen
  • tarvitsee yhä enemmän tilaisuuksia tuntea itsensä itsenäiseksi ja vapaaksi
  • pelkää kuviteltuja asioita: kummituksia, jättiläisiä ja peikkoja, myös kuolema askarruttaa
  • osaa ilmaista pelkojaan kielellisesti
  • pelkää voivansa aiheuttaa vahinkoa toiselle vain ajattelemalla tai sanomalla tästä pahaa tai toivomalla toisen kuolemaa; tästä voi aiheutua voimakkaita syyllisyydentunteita

Viisivuotiaan lapsen itsesäätelytaitojen tukeminen

  • usko lapsen osaamiseen
  • huomioi lapsen temperamentti
  • kannusta lasta pitämään puolensa
  • auta lasta tunnistamaan, nimeämään, ilmaisemaan ja hallitsemaan tunteensa
  • peloista puhuminen helpottaa ja näin pelot saavat nimen sekä tunteet ymmärrettävän
    muodon
  • keskusteleminen turvallisen aikuisen kanssa estää lasta tuntemasta, että hän on yksin pelkoineen ja huolineen

Itsesäätelyn kehitykseen liittyviä huolenaiheita

  • lapsi ei osaa leikkiä
  • arkitoimintoihin liittyvät häiriöt: esim. ruoasta kieltäytyminen tai ylensyönti, wc-toimintoihin liittyvät taantumat
  • kastelu, tuhriminen, panttaaminen
  • pakkomielteet ja -toiminnot
  • lapsen on vaikea ymmärtää toisen tunteita ja hän nauttii toisen hädästä
  • lapsi vetäytyy eikä liity lapsiryhmän toimintaan
  • lapsi on kovin arka ja aikuiseen ripustautuva
  • lapsen käyttäytyminen vieroksuttaa muita lapsia
  • lapsi valehtelee tai petkuttaa jatkuvasti
  • lapsi näpistelee
  • lapsi kiusaa usein muita tekemällä tahallaan asioita, jotka muut kokevat ärsyttävinä
  • lapsella on outoja ja tavallista suurempia pelkoja (esim. tuhoutumispelkoja tai omaan ruumiiseen kohdistuvia pelkoja)
  • lapsi vahingoittaa itseään tai ajautuu jatkuvasti vaaratilanteisiin
  • lapsen pettymyksensietokyky on heikko ja hän käyttäytyy aggressiivisesti, eikä osaa sanallisesti ilmaista mieliharmiaan
  • lapsi elää ikään kuin eri maailmassa kuin muut
  • lapsen tunneilmaisu on poikkeavaa
  • käyttäytyminen muuttuu selvästi traumaattisen tapahtuman jälkeen
  • lapsen taantuminen ja oireilu jatkunut pitkään (useita kuukausia)

Tärkeää arvioida, missä kaikessa lapsi tarvitsee tukea

  • ydinoireet diagnoosin perusta
  • vaikuttavat, miten lapsi pystyy hyödyntämään taitojaan ja vahvuuksiaan
  • heijastuu usein käyttäytymiseen
  • arjen hallinta ja perustaidot haasteellisia
  • voi altistaa muille häiriöille tai oireille, esimerkiksi masennukseen
  • aikuisilla voi rinnalle kehittyä myös päihdehäiriö

Lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat niin geneettiset, biologiset kuin ympäristö- ja vuorovaikutustekijät. Ne eivät toimi itsenäisesti vaan ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja riippuvaisia toisistaan.

  • Edistys fyysisellä osa-alueella näkyy myös pienen lapsen psyykkisessä kehityksessä.
  • Aikuinen mallittaa ja kannattelee lasta. Hän voi omalla toiminnallaan ja suhtautumisellaan tukea tai murentaa lapsen tunne-elämän kehitystä.

Ensimmäiset ikävuodet ovat nopean kehityksen aikaa psyykkisesti

  • Varhaisvuosien erilaisilla kokemuksilla on suuri merkitys lapsen tulevalle kehitykselle.
  • Ulkoapäin havaittava psykologinen tietoisuus minästä alkaa lapsella kahden kolmen vuoden iässä.
  • Parin vuoden ikäisellä lapsella on jo selvä sukupuoli-identiteetti.


Lapsen temperamentti eli käyttäytymistyyli ja tapa reagoida asioihin vaikuttaa myös hänen kehitykseensä. Temperamentti on synnynnäinen ja ilmenee hyvin varhain ja on myös kohtalaisen pysyvä. Jotkut piirteet säilyvät sellaisinaan, jotkut muuttavat ilmiasuaan lapsen
kasvaessa ja kehittyessä. Temperamentti selittää sen, miksi toiset lapset innostuvat asioista helposti ja toiset puolestaan ovat hitaita ja tarvitsevat aikaa kaikkeen uuteen. Se selittää myös sen miksi joku ihminen on niin turvallisuushakuinen, että pienikin muutos on iso stressin aihe ja toinen taas hakee elämäänsä jännitystä. Ujous, varautuneisuus ja syrjään vetäytyminen ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä eivätkä sosiaalisen kehityksen häiriöitä tai huonon itsetunnon merkkejä.


Temperamentin ymmärtäminen tarkoittaa yksilöllisyyden huomioon ottamista kaikessa kasvatuksessa, ei sitä, että jokainen lapsi saa käyttäytyä miten haluaa. Tärkeää on havainnoida lasta, miten lapsi toimii, millaiset ovat hänen yksilölliset piirteensä: lapset tarvitsevat erilaisia tapoja oppia. Mikään temperamentti ei sinänsä ole hyvä tai huono, vaan jokaisesta lapsesta saadaan sopeutuva, itsensä hyväksyvä, sosiaalinen ja stressiä sietävä aikuinen, mutta se edellyttää lapsen yksilöllisyyden tuntemista ja hyväksymistä

Vastaa

Vieritä ylös