ICF-viitekehys on taitovalmennuksen pohja

ICF-viitekehys on Oppimaan taitovalmennuksen perusta. Se tarjoaa kansainvälisen luokituksen taitojen ja haasteiden tunnistamiseen ja taitovalmennuksen toteuttamiseen.

KESY- ja SYKE-kortit kehitetty ICF-viitekehyksen ja -luokituksen pohjalta.

ICF-viitekehys

Toimintakyky on yläkäsite, joka kattaa kaikki ruumiin/kehon toiminnot, suoritukset sekä osallistumisen
• Toimintarajoitteeet on yläkäsite, joka kattaa ruumiin/kehon vajavuudet ja suoritus- ja osallistumisrajoitteet
• Terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila (WHOn määritelmä), ei vain sairauden poissaoloa

ICF-koodeja on mukana ICD-10:n seuraavassa versiossa, ICD-11:ssä
• Ne löytyvät ns. toimintakykyominaisuuksina (functional properties), jotka on määritelty noin sataan kuntoutusta vaativaan sairauteen, tautiin tai vammaan

WHO kehittää kansainvälistä terveyden toimenpiteiden luokitusta (International Classification of Health Interventions)
• Tavoitteena on, että sen avulla voi kuvata kaikki lääketieteellisen hoidon, hoitotyön, kuntoutuksen, sosiaalityön ja terveyden edistämisen toimenpiteet
• Toimenpiteiden kohteiden (target) määrittely perustuu ICF-luokituksen käsitteisiin, koska toimenpiteet suuntautuvat aina jonkin toimintarajoitteen hoitoon tai kuntoutukseen, lisäksi toimenpiteen määrittelyyn kuuluu menetelmä (mean) ja toiminto (action).

Vammaissopimus ja ICF
• Vammaissopimuksen mukainen ICF:n käyttäminen edellyttää asiantuntemusta toimintakyvyn arvioinnissa
• Oleellista on osata valita asiakkaan kannalta relevantit kuvauskohteet ja sisällyttää tarvittavat ympäristö- ja yksilötekijät
• Tavoitteena on kuvata vammaisen henkilön kokemus toimintakyvystään ja sen rajoitteiden seurauksista sekä siitä, mitä tekijöitä hän itse pitää tärkeimpinä, kun ratkaisuja haetaan
• On huomioitava osallisuuden periaatteen ja ihmisoikeuksien toteutuminen kuvaamisprosessissa ja tilastoinnissa

ICF-luokitus jakautuu kahteen osaan
Osa 1: Toimintakykyä ja toimintarajoitteita kuvaava osa sisältää
• ruumiin/kehon toiminnot (b) ja rakenteet (s)
• suoritukset ja osallistuminen (d)

Toimintakykyä ja toimintarajoitteita kuvaava osa
• Kehon toiminnoissa ja rakenteissa on kahdeksan toisiaan vastaavaa pääluokkaa, joilla kuvataan elinjärjestelmien fysiologisia ja psykologisia toimintoja tai kehon/ruumiin anatomisia osia

Kehon toiminnot

  1. Mielentoiminnot
  2. Aistitoiminnot ja kipu
  3. Ääni- ja puhetoiminnot
  4. Sydän ja verenkierto-, veri-, immuuni- ja hengitysjärjestelmän toiminnot
  5. Ruoansulatus-, aineenvaihdunta- ja umpieritysjärjestelmän toiminnot
  6. Virtsa- ja sukuelin- sekä suvunjatkamisjärjestelmän toiminnot
  7. Tuki- ja liikuntaelimistöön ja liikkeisiin liittyvät toiminnot
  8. Ihon ja ihoon liittyvien rakenteiden toiminnot

Kehon rakenteet
1. Hermojärjestelmän rakenteet

  1. Silmä, korva ja niihin liittyvät rakenteet
  2. Ääneen ja puheeseen liittyvät rakenteet
  3. Sydän ja verenkierto-, immuuni- ja hengitysjärjestelmän rakenteet
  4. Ruoansulatus-, aineenvaihdunta- ja
    umpieritysjärjestelmän rakenteet
  5. Virtsa- ja sukuelin- sekä suvunjatkamisjärjestelmän rakenteet
  6. Liikkeeseen liittyvät rakenteet
  7. Ihon rakenne ja ihoon liittyvät rakenteet

Suorituksissa ja osallistumisessa on yhdeksän pääluokkaa, jotka kattavat kaikki elämän alueet

  1. Oppiminen ja tiedon soveltaminen
  2. Yleisluontoiset tehtävät ja vaateet
  3. Kommunikointi
  4. Liikkuminen
  5. Itsestä huolehtiminen
  6. Kotielämä
  7. Henkilöiden välinen vuorovaikutus ja ihmissuhteet
  8. Keskeiset elämänalueet
  9. Yhteisöllinen, sosiaalinen ja kansalaiselämä

Osa 2: Kontekstuaalisia tekijöitä kuvaava osa
• Kontekstuaalisia tekijöitä kuvaava osa käsittää
• ympäristötekijät (e)
• yksilötekijät (pf)
• Ympäristötekijöiden viisi aihe-aluetta sisältävät sen fyysisen, sosiaalinen ja asenneympäristön, jossa ihminen elää

Ympäristötekijöiden osa-alue
• Viisi aihe-aluetta sisältävät sen fyysisen, sosiaalinen ja asenneympäristön, jossa ihminen elää.

  1. Tuotteet ja teknologiat
  2. Luonnonmukainen ympäristö ja ihmisen tekemät ympäristömuutokset
  3. Tuki ja keskinäiset suhteet
  4. Asenteet
  5. Palvelut, hallinto ja politiikat

Yksilötekijöitä ovat mm. ikä, sukupuoli, elämäntyyli, tavat, koulutus ja ammattitaito. Laajan sosiaalisen ja kulttuurisen vaihtelun vuoksi yksilötekijöitä ei ole luokiteltu.

Neurokirjo vaikuttaa monilla elämän osa-alueilla
ICF-luokituksen avulla rakennamme kokonaisvaltaisen kuvan asiakkaan toimintakyvystä

Op

Lastenpsykiatri Anita Puustjärvi:

  • Neuropsykiatrisen häiriön vaikutus ulottuu monille elämän osa-alueille ja se heijastuu lapsen oireiluun ja toimintakykyyn hyvin eri tavoin koko elämän ajan.
  • Tämä laaja-alainen vaikutus tulee ottaa huomioon, kun tukitoimia ja kuntoutusta suunnitellaan.

Työkalumme perustuvat ICF-luokitukseen

ICF on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus. ICF:n avulla luotu toimintakykyprofiili antaa kokonaisvaltaisen kuvan lapsen toimintakyvystä. Se kertoo, miten lapsi toimii ja selviää arjessa.

ICF on työväline, jolla luodaan yhteinen ymmärrys, miten lasta voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Käyttämällä ICF-luokitusta moniammatillisessa yhteistyössä ammattilaisten laatimat tukisuunnitelmat ovat  yhdenmukaisia,  tasalaatuisia ja perhelähtöisiä. Sen avulla ammattilaiset voivat yhdessä

  • määritellä tuen tavoitteita
  • seurata tuen vaikuttavuutta
  • koota tietoa lapsen toimintakyvystä

Toimintakyvyn osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa

Lähde: Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet 2022. STM 2022:17

Yksi muutos voi vaikuttaa moneen asiaan

Esimerkki ADHD-lääkkeen vaikutuksista ICF-viitekehyksessä.

Lapsi ottaa adhd-lääkettä (ympäristötekijät), joka auttaa lasta keskittymään (ruumiin/kehon toiminnot)  ja hän suoriutuu  ja osallistuu koulussa paremmin (suoritukset ja osallistuminen).

ICF on hierarkkinen luokitus

CF on hierarkkinen luokitus. Se jakautuu kahteen osaan: toimintakykyä ja toimintarajoitteita kuvaavaan osaan sekä kontekstuaalisia tekijöitä kuvaavaan osaan. Molemmat osa-alueet muodostuvat pääluokista, jotka koostuvat useista kuvauskohteista.

Kuvauskohteet ovat ICF:n luokitusyksiköitä. Kullekin kuvauskohteelle on oma koodi. Kuhunkin koodiin tarvitaan vähintään yksi tarkenne. Tarkenne kuvaa ongelman (haasteen) tasoa. Tarkenne on ammattilaisen oma laadullinen arvio ongelman suuruudesta.

Taitovalmennuksessa ICF-viitekehys tulee tutuksi käytännön kautta

Nepsy-ohjauksessa arvioidaan lapsen toimintakykyä ICF-lomakkeilla säännöllisesti. Lomakkeiden käyttö on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Ammattilaisten ei tarvitse opiskella kuvauskohteiden koodeja, vaan ne sisältyvät lomakkeisiin valmiina. Käytön myötä koodit tulevat tutuiksi.

Tavoitteena on, että arjen toimintakyvystä ryhdytään puhumaan osallistumisen, suoritusten ja kehon toimintojen tasolla. Jos ICF alkaa juurtua käyttöön, seuraavaksi voidaan ottaa mukaan koodit ja tarkenteet vasun lisäksi myös arviolausuntoihin. Jatkossa tätä tietoa voi hyödyntää myös kokonaiskuntoutuksen toimintakykykuvauksessa osana kuntoutusuunnitelmaa.

Työkalupakkiin sisältyy myös kysymyslistoja, jotka avaavat kuvauskohteita käytännön tasolla.

Vastaa

Vieritä ylös