DATATALOUS. Taustamateriaalia

Kooste Sitran julkaisun keskeisistä pointeista vauhdittamaan keskustelua

Pidä mielessä myös sivistyspalveluissa syntyvä neurokirjon data

Datasta voimaa sote-järjestelmään
Antti Larsio
Knowledge Broker Oy
Sitra. Työpaperi 8-5-2023

Sosiaali- ja terveydenhuolto on yksi niistä alueista, jossa meitä edellytetään toimimaan uudella tavalla. Sote-uudistuksen ensimmäinen vaihe tehtiin ymmärrettävistä syistä hallinto- ja rakenne edellä. Uudistuksen seuraava vaihe tulisi tehdä ihmislähtöisesti, sote-data edellä.

Työn tuottavuuden ja parempien palveluiden kannalta tärkeintä on, että sote-data saadaan liikkeelle

  • hyvinvointialueen sisällä,
  • hyvinvointialueesta toiseen ja
  • pitkällä tähtäimellä Euroopan unionin jäsenmaasta toiseen.

Sote-dataa syntyy sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se sisältää terveystietoja kuten potilas- ja lääkitystiedot, hoitotoimenpiteet sekä sosiaalipalveluihin liittyviä tietoja.

Sote-data liikkuu

  • pääasiassa palvelunantajien omassa organisaatiossa,
  • osittain palvelunantajien välillä ja
  • osittain kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden välityksellä.
  • Osa sote-datasta ei liiku parhaalla mahdollisella tavalla.

Datan välitys sekä sosiaali- että terveysdatan osalta järjestetään ensisijaisesti kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden avulla. Sote-datan käytöstä tutkimuskäyttöön vastaa kansallinen tietolupaviranomainen, Findata. Lisäksi Suomessa on lukuisia tietojärjestelmätoimittajia.

Sote-datan hyödyntämisen pullonkaulat liittyvät muun muassa

  • tiedon saatavuuteen oikea-aikaisesti ja tarvittavassa muodossa,
  • tekniseen yhteensopimattomuuteen ja
  • lainsäädännön rajoitteisiin.

Euroopan komissio on antanut asetusehdotuksen eurooppalaisesta terveystietoalueesta (data-avaruus), jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa Euroopan unionin toimintatavat terveysdatan käytössä. Asetusehdotus tuo mukanaan velvoitteita Suomelle ja potilastietojärjestelmien toimittajille sekä uusia oikeuksia kansalaisille, joihin meidän on syytä varautua.

Selvityksessä ehdotetaan toimenpiteitä sote-datan liikkuvuuden parantamiseksi:
1. Yksilön pääsyä häntä koskevaan tosiaikaiseen dataan on helpotettava.
2. Periaate “kerää ja kirjaa sujuvasti kerran, käytä usein” tulee ottaa käyttöön.
3. Sote-datan laatua tulee parantaa.
4. Yksilökeskeiset, kansainväliset tietomallit tulee ottaa käyttöön.
5. Lainsäädännön tulee mahdollistaa tekoälyn käyttö ja tehtävä se velvoittavaksi.
6. Kansallinen ohjausmalli on uudistettava.
7. Rahoitusta tulee suunnata suositusten toteuttamiseen.

Suositusten toteuttamisen arvioidaan tuovan 770 miljoonan euron kustannussäästöt vuodessa Suomelle. Se voisi vapauttaa 5 000 hoitajan ja 1 300 lääkärin työpanoksen vaikuttavampaan käyttöön, helpottaa yhä kasvavaa hoitoammattilaisten resurssivajetta sekä parantaa palvelujen vaikuttavuutta.

Mitä sote-data on ja missä sitä syntyy?

Sote-dataa syntyy sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se sisältää terveystietoja, kuten potilas- ja lääkitystiedot, hoitotoimenpiteet sekä sosiaalipalveluihin liittyviä tietoja, esimerkiksi asiakkaan tarvearvioinnit ja suunnitellut palvelut.

Yksilön terveysdataa syntyy usein terveydenhuollon ammattilaisen kirjaamana potilaan oireiden tai tehtyjen tutkimusten perusteella. Terveysdatasta määrällisesti valtaosa syntyy erilaisten laitteiden tuottamana, kuten röntgenkuvat ja laboratoriotulokset, mutta viime kädessä hoitoon osallistuva lääkäri tulkitsee niitä, ja näillä lausunnoilla on jatkohoidossa keskeinen merkitys.

Yksilön sosiaalidataa syntyy sosiaalipalvelujen tuotannon yhteydessä. Sosiaalidata muodostuu sosiaalityöntekijöiden tekemien merkintöjen perusteella sosiaalipalvelujen toteutuksen aikana, riippuen siitä, mihin sosiaalihuollon palvelutehtävään tai -tehtäviin se liittyy.

Monialaisessa yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen välillä tiedot kirjataan

  • sosiaalihuollon asiakastietoihin,
  • terveydenhuollon potilastietoihin ja
  • kuntien ylläpitämään oppilashuollon järjestelmään asian hoitamisen kannalta välttämättömässä laajuudessa.

Ihmiset tuottavat enenevässä määrin myös itse dataa esimerkiksi käyttämällä terveys- ja hyvinvointisovelluksia. Tämän datan hyödyntämisestä terveydenhoidossa päättää kuitenkin terveydenhuollon ammattilainen. Toimijoilla on yksilön antaman datan hyödyntämisestä erilaiset käytännöt.

Sote-dataa voidaan käyttää

  • yksilön hoitoon (ensisijainen käyttö) tai
  • tutkimukseen ja hoito- ja palvelutoiminnan järjestämiseen (toissijainen käyttö).
  • Laadukkaan datan käytettävyys kumpaankin tarkoitukseen edellyttää sote-datan liikkuvuutta, vaikka oikeusperuste sen käyttöön ja sen ryhmittely käyttötarkoituksen perusteella vaihtelevat.

Datan toissijaisessa käytössä hyödynnetään ensisijaiseen tarpeeseen tuotettua dataa sellaisenaan tai tiedoista muodostetaan uusia datakokonaisuuksia, analysoidaan ja yhdistellään niitä sekä tehdään niiden perusteella päätelmiä. Usein toissijaisen käytön tarpeet liittyvät tutkimuskäyttöön kuten hoidon suunnitteluun, uusien lääkkeiden kehittämiseen, lääkkeiden vaikuttavuuden arviointiin, erilaisten hoitotapahtumien vaikutusten arviointiin suurilla ihmisryhmillä tai hoito- ja palvelujärjestelmän toiminnan suunnitteluun.

Sote-datan toissijainen käyttö edellyttää usein henkilötunnisteen salaamista, jotta yksittäisen henkilön tiedot eivät esiintyisi toissijaisessa käytössä. Mikäli tunnisteellista sote-dataa käytetään, vaatii se erityisen datan käsittelyluvan. Tunnisteellisen datan käsittelyä valvotaan tarkasti.

Sote–datan liikkuvuus tänään

Sote-data liikkuu pääasiassa palvelunantajien omassa organisaatiossa, osittain palvelunantajien välillä ja osittain kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden välityksellä. Osa sote-datasta ei liiku optimaalisesti.

Kansalliset tietojärjestelmäpalvelut, joita kutsutaan Kanta-palveluiksi, ovat keskeisessä roolissa sote-datan liikkumisessa. Ne sisältävät useita erilaisia palveluja, joista keskeisimmät ovat asiakastietovaranto sekä reseptikeskus.

Asiakastietovarantoon tallennetaan keskeiset tiedot hoidosta ja tutkimuksista palvelutapahtumittain. Kun potilas tai asiakas tulee hoitoon, haetaan tiedot asiakastietovarannosta.

Reseptikeskukseen on tallennettu yksilön lääkemääräykset. Suomessa tehdyillä resepteillä voi lunastaa lääkkeitä jo muutamassa muussa maassa ja tulevaisuudessa reseptien saatavuus laajenee Euroopassa.

Dataa välitetään eri tavoin eri tarkoituksiin

Datan välittämiseen sen ensisijaiseen käyttöön on määritelty kaksi tapaa:
• Datan välitys sekä sosiaali- että terveysdatan osalta järjestetään ensisijaisesti kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden avulla.
Terveysdatan osalta datan välitys suoraan kahden eri hoitopisteen välillä on rajattu koskemaan pelkästään potilaan tai asiakkaan lähettämistä hoitoon toiseen organisaatioon sekä tämän toisen organisaation tuottaman palvelun perusteella tehtävää hoitopalautetta (hoitoyhteenvetoa) takaisin lähettävään yksikköön.

Datan välittämiseen sen toissijaiseen käyttöön on pääasiassa kaksi erilaista tapaa:

  • Rekisterinpitäjällä on oikeus käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelunantajan vastuulla toteutettavan palvelun tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten.
  • Kansallinen tietolupaviranomainen, Findata, hakee toissijaiseen käyttöön tarvittavan datan hakijan tietoluvassa määritellyiltä toimijoilta, käsittelee sen ja toimittaa sen hakijalle.

Tietojärjestelmien nykytila

Suomessa on 21 hyvinvointialuetta sekä Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä tuottamassa julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Lisäksi joukko yksityisomisteisia palveluntuottajia täydentää julkisen sektorin palvelutarjontaa. Kaikki nämä toimijat ovat itsenäisiä rekisterinpitäjiä, ja kullakin on käytössään lukuisa joukko tietojärjestelmiä.

  • Rekisterinpitäjät vastaavat sote-datan käytettävyydestä ja liikkuvuudesta omassa organisaatiossaan.
  • Sote-datan liikkuvuudesta rekisterinpitäjien välillä säädetään laeilla.
  • Rekisterinpitäjät ovat velvoitettuja erottamaan sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja työterveyshuollon datajoukot toisistaan, vaikka tietojen vaihto näiden kesken on sallittua.
  • Rekisterinpitäjillä on pääsääntöisesti kolme toiminnallista ydintietojärjestelmää, joihin muut tietojärjestelmät liittyvät.
  • Ydintietojärjestelmät on liitetty kansallisiin tietojärjestelmäpalveluihin siten, että ne mahdollistavat määriteltyjen datajoukkojen liikkuvuuden.

Suomessa käytössä olevien sosiaali- ja terveydenhuollon ydintietojärjestelmien toimittajia ovat Tietoevry, CGI Suomi, Apotti, Esko Systems, Mediconsult ja Abilita. Erikoissairaanhoidossa Apotti-tietojärjestelmää käytetään HUS:n alueella eteläisessä Suomessa, Esko Systemsiä käytetään kolmessa pohjoisella hyvinvointialueella ja CGI:n TietoEvryn ja Mediconsultin ratkaisuja keskisessä Suomessa. Perusterveydenhuollossa joillain alueilla käytetään ainoastaan CGI:n, TietoEvryn tai Mediconsultin ratkaisuja, mutta monella alueella on useita eri järjestelmiä käytössä.

Sosiaalihuollossa Mediconsult on useimmilla alueilla, mutta myös CGI ja TietoEvry ovat käytössä joillakin alueilla. Etenkin länsirannikolla on käytössä useita eri järjestelmiä sosiaalihuollon tarpeisiin. Tulevaisuudessa asiakas- ja potilastietojärjestelmien uusimista olisikin järkevää tarkastella yhteistyöalueittain, jotta mahdollistetaan potilaiden, asiakkaiden ja työntekijöiden datan liikkuvuus koko yhteistyöalueella. Suomessa on jatkossakin useita ydintietojärjestelmien tarjoajia. Data on saatava liikkumaan myös eri järjestelmien välillä.

Sote-datan käytettävyys ja liikkuvuuden pullonkaulat

Sote-datan hyödyntämisen pullonkaulat liittyvät muun muassa tiedon saatavuuteen oikea-aikaisesti ja tarvittavassa muodossa sekä tekniseen yhteensopimattomuuteen ja lainsäädännön rajoitteisiin.

Terveysdatan liikkuvuuden keskeinen ongelma on, että yksilöstä kerättyä kaikkea hoitotietoa ei voida antaa toiselle terveydenhuollon yksikölle sähköisessä muodossa varsinaista hoitoa varten, vaan pelkästään hoidon järjestämistä varten. Hoidon järjestämisellä tarkoitetaan esimerkiksi potilaan lähettämistä terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon sairaalaan.

Ongelma korostuu, mikäli potilasta hoidetaan usean terveydenhuollon palveluntarjoajan toimesta esimerkiksi potilaan muuttaessa hy- vinvointialueelta toiselle tai siirryttäessä yksityisestä työterveyshoidosta julkisen puolen erikoissairaanhoitoon.

Sosiaalidatan liikkuvuuden keskeinen ongelmana on, että data ei ole yhteensopivassa muodossa eikä dataa voida näin ollen siirtää järjestelmästä toiseen.

Moniammatillisessa työskentelyssä, johon osallistuvat sosiaalihuollon ja terveyspalvelujen ammattilaiset sekä mahdollisesti ammattilaiset toiselta toimialueelta yhteisen asiakkaan asioiden hoitamiseksi, tietojen jakaminen perustuu suulliseen tietojen vaihtoon. Tämän seurauksena kukin toimija tallentaa omiin tietojärjestelmiinsä tarvittavan datan, mikä vaikeuttaa usein eriaikaisesti työskentelevän moni- ammatillisen tiimin tehokkuutta ja moninkertaistaa tarvittavan datan manuaalisen kirjaamisen.

Kanta-palvelut ovat keskeisessä roolissa sote-datan liikkumisessa. Kanta-palveluiden käyttöön ja tietojen hyödyntämiseen liittyy kuitenkin ongelmia, joita on tunnistettu alla:

• Kanta-palvelujen tietosisältö ja tiedonsiirtoformaatit on määritelty, mutta ne sisältävät vain keskeiset tiedot, jotka ovat hajautuneena eri palvelutapahtumiin. Lisäksi tiedot ovat vaikeasti hyödynnettävässä muodossa asiakirjoissa tai niistä poimituissa yhteenvedoissa.

• Saadakseen kokonaiskuvan asiakkaan tai potilaan tilasta tai aikaisemmasta hoitohistoriasta järjestelmän käyttäjän on selattava useita palvelutapahtumakohtaisia dokumentteja – ja pahimmillaan kirjata käsin muistilapuille tietoja eri palvelutapahtumista. Ongelmaa purkamaan on Kantaan kehitetty palvelu, jolla eri asiakirjoista haetaan valmiiksi joitakin tietoja yhteenvetoihin. Yksittäisen potilaan hoidon tai asiakkaan palvelun yhteydessä tämä saattaa riittää, mutta se ei riitä hoito- tai palvelukäytäntöjen kehittämiseen tai pitkäaikaisen moniongelmaisen henkilön hoitopolun hyvään toteuttamiseen.

• Useimmissa tapauksissa lääkäri tai sosiaalityöntekijä ei hae tietoja suoraan Kanta-palveluista, vaan ne haetaan valmiiksi hänen käyttämäänsä asiakas- ja potilastietojärjestelmään. Kanta-palveluista tulleet tiedot ovat kuitenkin edelleen asiakirjamuodossa, jota edellä mainitut tietojärjestelmät eivät sellaisenaan käytä.

Tietojen tallentamisessa Kanta-palveluun saattaa olla viiveitä, jotka johtuvat siitä, että vastuullisen tahon tulee tarkastaa tallennettavat asiakirjat – viiveet voivat johtua työvuoroista, jolloin tarvittava henkilö ei ole paikalla.

Tunnistettuja haasteita sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa:

  • Sote-data ei liiku kokonaisuudessaan palveluntuottajien välillä. Toteutettu ja lainsäädännöllä määritelty datan siirto ei riitä palvelujärjestelmän toiminnan optimointiin ja tehostamiseen eikä hoitolaitosten vaatimaan datan tarpeisiin, kun hoidetaan yhteistä asiakasta.
  • Tietojärjestelmissä ei välttämättä ole asiakkaan/potilaan tilanteeseen ja hoitoammattilaisen tarpeeseen kehitettyjä yhteenvetonäkymiä ja hakukoneita, vaan data on jakaantunut eri näkymiin, joista ammattilaisen täytyy ne itse koostaa. Ammattilaisella ei ole niiden kokoamiseen hoitotilanteessa aikaa.
  • Tietoja jätetään varmuuden vuoksi näyttämättä, koska tietojärjestelmät eivät pysty erottelemaan sote-tietoja käyttöoikeuksien mukaisesti.
  • Käytössä olevista tietojärjestelmistä pitää pystyä siirtämään vain kansallisten tietojärjestelmäpalvelujen edellyttämät tiedot siinä laajuudessa kuin kansalliset ratkaisut mahdollistavat tai toisaalta vain lähete-hoitopalaute-prosessin mukaiset tiedot.
  • Tiedon jakaminen moniammatillisessa tiimityössä koulun ja hyvinvointialueen ammattilaisten kesken on säädöksin sallittua, kun oppilaan etu niin edellyttää, mutta käytännössä tietoja ei välttämättä jaeta piintyneisiin toimintatapoihin vedoten eikä datan siirtoa ole toteutettu tietojärjestelmiin.
  • Sote-palveluntuottajien ja muiden viranomaisten (poliisi, syyttäjälaitos, tuomioistuin) välinen datan siirto sähköisesti perustuu joko erillisten sähköisten lomakkeiden täyttämiseen, faksien käyttöön tai turvasähköpostiin.

Sote-datan sujuvampi hyödyntäminen tarjoaa Suomelle merkittäviä etuja

Sote-datan paremmalla hyödyntämisellä voidaan parantaa hoidon ja palvelujen vaikuttavuutta, tehostaa hoitoammattilaisten työpanosta sekä välttää turhaa työtä. Suorat kustannussäästöt voivat pienentää Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon ennakoituja kustannuksia merkittävästi.

Suomi voi saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä käyttämällä sote-dataa nykyistä paremmin. Saavutettavia hyötyjä ovat muun muassa:

  • Ongelmia voidaan tunnistaa ja niihin puuttua ennaltaehkäisevästi. Esimerkiksi riskiryhmät voidaan tunnistaa tekoälyä hyödyntämällä ja tarvittavat toimenpiteet päästään aloittamaan ajoissa. Myös työssä käyvien henkilöiden sairauspoissaolot vähenevät.
  • Ihmiset saavat hoitoa ja palveluja yhdenvertaisesti ja hoidon laatu sekä saatavuus paranevat.
  • Voidaan kehittää parempia palveluita, lisätä automaatiota ja hyödyntää uusia innovaatioita, kuten etäpalveluita.
  • Ammattitaitoista henkilöstöä vapautuu rutiinitehtävistä hoitotehtäviin ja asiakaskohtaamisiin, mikä helpottaa hoitaja- ja lääkäripulaa.
  • Säästöjä syntyy lääke-, materiaali- ja tilakustannuksissa.
  • Datasta voimaa sote-järjestelmään
  • olleista tehtävistä.
  • Dataan perustuvalla ennaltaehkäisyllä saavutetaan yli 400 miljoonan euron säästöt vuodessa.
  • Laadukasta dataa ja tekoälyä hyödyntämällä voidaan tunnistaa riskiryhmät, tehdä tietoon perustuvia päätelmiä ja hoitosuunnitelmia, seurata potilaiden tilaa ja hoitovastetta sekä ohjata potilaiden omahoitoa. Ennaltaehkäisy vähentää kokonaisuudessaan sote-palvelujen

Kohti eurooppalaista edelläkävijyyttä

Asetusehdotus on nyt keväällä 2023 käsittelyprosessissa sekä Euroopan unionin neuvos- tossa (ministerineuvosto) että Euroopan par- lamentissa. Näiden tahojen voidaan odottaa antavan lausuntonsa ehdotuksesta vielä tällä Euroopan parlamentin toimintakaudella eli kevääseen 2024 mennessä. Tämän jälkeen on vuorossa toimeenpanon suunnittelu ja siihen liittyvät päätökset. Mikäli asetusehdotus etenee suotuisasti, sen voimaantuloa voidaan odottaa vuosina 2025–2026, ja toimeenpanon siirtymä- ajaksi arvioidaan 2–3 vuotta.

Toissijaisen käytön vaatimukset vastaavat monin osin Suomessa jo nyt voimassa olevan toisiolain vaatimuksia ja kansallisen tietolupa- viranomaisen, Findatan toimintamallia. Asetus mahdollistaa jäsenmaille yhden tai useamman tietolupaviranomaisen asettamisen.

STM on asettanut ajalle 1.3.2023– 31.12.2024 ohjausryhmän asetuksen toimeen- panon kansallista koordinaatiota varten. Työ on haastava ja toimeenpanon koordinaatiota varten onkin hyvä laatia tiekartta Suomen järjestelmän muuttamiseksi asetuksen kanssa yhteensopivaksi.

Ehdotettu asetus terveystietoalueesta tuo Suomelle seuraavia uusia vaatimuksia:

  • Yksilön oikeus omaan dataansa sähköisessä muodossa vähintäänkin asetuksen määrittämässä laajuudessa tulee toteuttaa (Artikla 3, kohta 2).
  • Yhteiseurooppalainen tiedonsiirtoformaatti on otettava käyttöön ainakin vähimmäistietosisällön osalta (Artikla 3, kohta 2).
  • Yksilöllä on oikeus pyytää sote-datan haltijaa toimittamaan häntä koskeva data valitse- malleen sote-toimijalle välittömästi ja maksutta (Artikla 3, kohta 8).
  • Terveystietojen käyttö toissijaiseen käyttötarkoitukseen edellyttää julkisilta toimijoilta datan laatu- ja hyötymerkkiä. Datan laatu tulee varmistaa ja siihen liittyvät kuvaukset tehdä tämän merkin saavuttamiseksi (Artikla 56).
  • Tietoturvalliseksi käyttöympäristöksi tulee hyväksyä myös muualla Euroopassa hyväksytty tietoturvallinen käyttöympäristö (Artikla 50).

Seitsemän suositusta Suomelle

Suositukset sisältävät useita toimenpiteitä sote-datasta saatavien terveyshyötyjen maksimoimiseen, yksilöille tuotettavien palvelujen sujuvoittamiseen, sote-ammattilaisten työskentelyedellytysten parantamiseen sekä kansallisen tason ohjaukseen.

Suomi voi parantaa sote-datan saatavuutta, tuottaa parempaa hoitoa ja hillitä kustannuksia toteuttamalla seuraavat toimenpiteet:

1. Yksilön pääsyä omaan sote-dataan on helpotettava.

Oikeus omaan dataan voidaan rinnastaa digitaalisen ajan perus- tai ihmisoikeudeksi. Sote- sektorilla tämä tarkoittaa yksilön oikeutta päästä käsiksi omiin sosiaali- ja terveystietoihinsa.

2. Periaate “kerää ja kirjaa sujuvasti kerran, käytä usein” tulee ottaa käyttöön

  • Sote-datan käytettävyyttä ja liikkuvuutta voidaan parantaa “kerää ja kirjaa sujuvasti vain kerran” -periaatteella, jota kaikkien palvelun- antajien tulee noudattaa. Periaate tulee toteuttaa jokaisen palvelunantajan tietoarkkitehtuurissa sekä kansallisessa sote-tietoarkkitehtuurissa. Terveydenhuollon tietojärjestelmät on rakennettava sellaisiksi, että yksilöä koskeva muuttumaton tieto kerätään ja kirjataan vain kerran, ilman uusintakeräystä tai -kirjausta
  • tiedon kirjaaminen ja käyttö on ammattilaisten kannalta sujuvaa sisältäen sekä rakenteista että vapaamuotoista tekstiä sopivassa suhteessa
  • palveluiden käytettävyyteen ja käytettävyystestaukseen kiinnitetään erityistä huomiota järjestelmiä uudistettaessa ja kehitettäessä
  • tekoälyn mahdollisuudet huomioidaan, esimerkkinä sanelujen purkaminen rakenteiseksi ja vapaamuotoiseksi tekstiksi
  • kirjattu data saadaan ilman lisätoimenpiteitä tarvittaessa toissijaiseen käyttöön.

3. Sote-datan laatua tulee parantaa.

4. Yksilökeskeiset, kansainväliset tietomallit tulee ottaa käyttöön.

5. Lainsäädännön tulee mahdollistaa tekoälyn käyttö ja tehtävä se velvoittavaksi.

6. Sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyvän datan kansallinen ohjausmalli on uudistettava.

  • Tässä kuvattujen suositusten käyttöönotto edellyttää kansallista ohjausta. Keskeiset ohjaustahot tällä hetkellä ovat STM, THL, Kela sekä kukin sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluntuottaja omalta osaltaan. Uutena ohjausrakenteena tuodaan yhteistyöalueittain tapahtuva ohjaus.

a) Kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden ohjaus uudistetaan.
Kansallista ohjausrakennetta on selkeytettävä siten, että kansallisten tietojärjestelmä- palveluiden kehittämisen ohjauksesta sekä sen rahoituksesta vastaa THL ja budjettirahoitus kanavoidaan laitokselle osoitetun rahoituksen kautta kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden kehittämiseen. STM:n suora operatiivinen ohjaus siirretään THL:lle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ohjaa STM ministeriön ja laitoksen välisellä tulossopimuksella. Tulossopimus määrittää laitoksen käytettävissä olevan, tulossopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen käytettävän rahoituksen.

b) Kansallisten palveluiden tuottamisvastuu siirretään uudelle vastuutaholle.
Kela, on eduskunnan alainen laitos ja sen toimintaa määrittää Kela-laki (Laki Kansaneläkelaitoksesta). Tämän lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisista tietojärjestelmäpalveluista ja Kelan vastuista siinä säädetään muun muassa Asiakastietolaissa.

Kelan rooli tietojärjestelmätoimittajana oli perusteltu 2000-luvun alussa kuntapohjaisessa sote-rakenteessa. Sote-uudistuksen jälkeen ja siirryttäessä kohti tämän työpaperin suosituksia, yhteisiä tietomalleja, parempaa datan laatua ja tiedonvälitystä suoraan hyvinvointialueiden välillä, tulisi myös kansallisten tieto- järjestelmäpalvelujen tuottamisen rakennetta tarkastella.

Kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden tuottaminen pitäisi siirtää Kelalta uudelle taholle. Tälle laaditaan kannustimet palvelun laadun ja kustannustehokkuuden toteuttamiseen. Toiminnallisesta sisällöstä määräävät THL yhdessä sote-palveluntuottajien kanssa. Tuottamisvastuun siirrossa myös näissä tehtävissä olevat henkilöt sekä tietotekniset ratkaisut siirtyvät uudelle toimijalle. Vaihtoehtoisia tuottajatahoja ovat:

c) Hyvinvointialueiden palvelut yhdenmukaistetaan ja kustannustaso harmonisoidaan hyödyntämällä viidelle yhteistyöalueelle rakennettavia tietovarantoja. Hyvinvointialueilla on kustannuseroja eri palvelukokonaisuuksissa suhteessa toisiinsa, jotka johtuvat osin alueellisista mutta myös toiminnallisista eroista. Osa hyvinvointialueista tuottaa samat hoito- ja palvelutulokset kalliimmilla kustannuksilla kuin toiset. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusnousun taittamiseksi tai hillitsemiseksi ohjausmallia päivitetään dataa hyödyntämällä. Yhteistyöalueittain toteutettava ohjausmalli koostuu seuraavista osa-alueista:

Kullekin viidelle yhteistyöalueelle rakennetaan kolme tietovarantoa:

  • Ensimmäiseen tietovarantoon kuvataan koko yhteistyöalueella toteutettu hoito ja palvelu yksilökeskeisesti yhteisen tietomallin mukaan (openEHR).
  • OpenEHR-mallin rinnalle toteutetaan toinen tietovaranto, joka kuvaa samoja kokonaisuuksia mutta rakenteellisesti sellaisessa muodossa, jossa hoidon vaikuttavuutta voidaan arvioida ja kehittää (OMOP- tietomalli).
  • Tämän lisäksi kullekin yhteistyöalueelle luodaan yhdenmukainen tietovaranto kuvaamaan käytettävissä olevia resursseja: henkilöstö, tilat, laitteet, lääkkeet, korvaukset ja muut tarvittavat resurssiryhmät.
  • Yhteistyöalueille muodostetaan toiminnan ohjausryhmä, jonka vastuulla on toiminnan yhdenmukaistaminen, resurssien yhteiskäyttö ja sujuvien palvelupolkujen varmistaminen asiakkaille sekä tarvittavien toiminnallisten muutosten läpivienti. Toiminnan ohjausryhmä pohjaa kustannusvaikutusten arvioinneissaan THL:n teke- mään arviointityöhön.
  • Ohjausryhmän jäsenet koostuvat riittävän päätäntävallan omaavista johtajista kultakin hyvinvointialueelta sekä STM:stä ja THL:stä.
  • Toiminnallisista muutoksista sovitaan vuosittain STM:n ohjaus- ja arviointineuvottelujen yhteydessä ja ne kattavat sekä muutosten rahoitustarpeen että muutoksille varattavan ajan. Hyvinvointialueet vastaavat hoidon ja palveluiden laatutason säilyttämisestä muutosten yhteydessä.

Yhteistyöalueittain toteutettavan mallin edellytyksiä ovat:

  • Data on laadukasta.
  • Yhteiset tietomallit otetaan käyttöön.
  • Toiminnasta vastaavat osapuolet käyttävät yhteisiä tietovarantoja.
  • Data liikkuu vapaasti yhteistyöalueella toiminnan ja hoitoprosessien kehittämistä varten.
  • Työnjaosta hyvinvointialueiden kesken sovitaan yhteistyöalueiden sisällä.
  • Kansallinen rahoitus on yhdenmukainen ja se kohdentuu yhteistyöalueille toiminnan kehittämisen mukaan.
  • Hoidon kustannusvaikuttavuuden kehittämisestä yhteistyöalueella säädetään lailla.
  • Tulevaisuudessa Suomen on myös määriteltävä digiterveysviranomainen toteuttamaan terveystietoaluetta koskevassa asetuksessa määriteltyjä tehtäviä, jotka ovat kansallisen ja EU-toiminnan rajapinnassa. Viranomainen voidaan määritellä joko käyttämällä nykyisiä toimijoita tai luomalla erillinen toimija, kuten useissa verrokkimaissa (esim. Ruotsin e-Hälsomyndigheten).
  • 7. Rahoitusta tulee suunnata suositusten toteuttamiseen.
  • STM ohjaa kansallisten toimijoiden sote- palvelujen järjestämistä ja tuottamista. Sen myöntämät rahoitukset sote-palveluntuottajille ja THL:lle sekä kansallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tulee suunnata osaltaan datan laadun parantamiseen kansainvälisten standardien mukaisesti sekä yhteisen tietomallin käyttöönottoon, tekniseen infrastruktuuriin ja ylläpitoon yhteistoiminnallisuuden varmistamiseksi.

Anonymisointi

Prosessi, jossa tietoja muutetaan niin, että kukaan, rekisterinpitäjä mukaan lukien, ei pysty tunnistamaan henkilöä, johon tiedot liittyvät suorasti tai epäsuorasti.

Data-avaruus; tietoalue

Yhteisesti sovittujen periaatteiden ja pelisääntöjen muodostama kokonaisuus, joka on tarkoitettu datan jakamiseen ja vaihtoon tietyllä toimialalla tai toimialojen välillä. Terveystietojen yhteydessä käytetään data-avaruuden (ruots. dataområde) ohella käsitettä tietoalue.

Pseudonymisointi

Prosessi, jossa tietoja käsitellään niin, että niitä ei voida enää yhdistää tiettyyn henkilöön ilman lisätietoja. Lisätiedot täytyy säilyttää huolellisesti erillään henkilötiedoista.

Terveysdata

Terveysdatalla tarkoitetaan terveystietoa eli henkilön fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen liittyviä henkilötietoja, mukaan lukien tiedot terveyspalvelujen tarjoamisesta, jotka ilmaisevat hänen terveydentilansa.

Terveysdatan toisiokäyttö

Sosiaali- ja terveystietojen toissijainen käyttö (toisiokäyttö) tarkoittaa, että sosiaali- ja terveyden- huollon toiminnassa syntyneitä asiakas- ja rekisteritietoja käytetään muussa kuin ensisijaisessa käyttötarkoituksessa, jonka vuoksi ne on alun perin tallennettu. Toisiolaissa säädetyt toissijaiset käyttötarkoitukset ovat: tieteellinen tutkimus, tilastointi, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, viranomaisohjaus ja -valvonta, viranomaisten suunnittelu- ja selvitystehtävä, opetus ja tietojohtaminen.

Liite 2: Sote-datan liikkumisen oikeudelliset perusteet

Lakia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- tietojen käsittelystä (Asiakastietolaki) muutettiin keväällä 2023 ja se kokosi asiakastiedon käsittelyyn liittyvät periaatteet yhteen lakiin.

Terveydenhuollon yksiköissä, missä potilas on hoidossa, voidaan käsitellä sinne tallennet- tuja hoidon toteuttamisen kannalta välttämättömiä terveystietoja. Vastaavasti sosiaalihuollon toimintayksiköissä voidaan käsitellä sosiaalihuollon toteuttamisen kannalta välttämättömiä sosiaalihuollon tietoja.

Asiakastietolaissa todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot ovat pysyvästi salassa pidettäviä. Tästä voidaan poiketa asiak- kaan suostumuksella tai jos siitä on erikseen laissa määritelty. Asiakastietojen käsittelyn on perustuttava ammattihenkilön työtehtävään ja annettavaan palveluun ja käyttöoikeus koskee vain palvelun tuottamisessa tarvittavia välttämättömiä tietoja. THL antaa määräykset asiakasasiakirjojen tietorakenteista ja -sisällöistä sekä tietorakenteissa valtakunnallisesti hyödynnettävistä koodistoista.

Kansallisista tietojärjestelmäpalveluista vastaa Kela. Nämä tietojärjestelmäpalvelut ovat edelleen kehitysvaiheessa ja asiakastietolain siirtymäsäännökset vaiheistavat aikataulun erilaisten datakokonaisuuksien käyttöönotolle aina vuoteen 2029 asti.

STM:n vastuulle kuuluu ”sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedon sähköisen käsittelyn ja siihen liittyvän tiedonhallinnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta sekä päätöksenteko merkittävien tiedonhallintahankkeiden kokonaisrahoituksesta”.

Lisäksi ”sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä aluehallintovirasto toimialueellaan ohjaavat ja valvovat niille säädetyn toimivallan mukaisesti” asiakastietolain noudattamista.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (Potilaslaki) määrittää, että potilaan asiakirjatietoihin sisältyvä tietoja ei saa antaa sivulliselle ilman potilaan kirjallista suostu- musta. Lain mukaan potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja saadaan antaa tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi toiselle terveydenhuollon yksikölle tai ammattihenkilölle sekä yhteenveto annetusta hoidosta hänet lähettäneelle yksilölle potilaan suostumuksen mukaisesti. Välttämättömiä potilastietoja voidaan antaa myös hoidon toteuttamiseksi, jos potilaalla ei ole mielenterveydenhäiriön, kehitys- vammaisuuden tai vastaavan syyn takia edellytyksiä suostumuksen antamiseen.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (Asiakaslaki) määrittää, että kyseiset asiakasasiakirjat ovat salassa pidettäviä ja niistä saa antaa tietoja vain asiakkaan nimenomaisella suostumuksella tai niin kuin laissa erikseen säädetään.

Asiakkaan tahdonilmaisu häntä koskeviin tietoihin toteutetaan asiakastietolain mukaisella luovutusluvalla tai näiden tietojen käsittelyn kiellolla. Asiakkaan suostumukset, luovutusluvat ja kiellot talletetaan kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden tahdonilmaisupalveluun.

Asiakastietolain mukaisesti sosiaali- ja terveystietojen tiedonsaantioikeus toteutetaan ensisijaisesti valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden välityksellä. Jos tiedonsaantioikeutta ei ole mahdollista toteuttaa valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden välityksellä, voidaan se toteuttaa muulla tavoin.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus käyttöoikeudesta asiakastietoon määrittää, mitä tietoja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ja muut asiakastietoja käsittelevät henkilöt työtehtäviensä ja annettavan palvelun perusteella saavat enintään käyttää.

Asiakastietolain mukaan asiakkaalla on oikeus saada asiakastietojensa ja hyvinvointitietojensa käsittelyyn liittyvien oikeuksien selvittämistä tai toteuttamista varten tietoja palveluantajalta.

Potilaslain mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksesta sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.

Sosiaalihuollon asiakkaan oikeus saada tieto asianosaisena ja oikeus saada tieto häntä itseään koskevasta asiakirjasta määräytyy siten kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun laissa säädetään. Sosiaalihuollon asiakasasiakirjat eivät ole julkisia asiakirjoja, joten tietojen antaminen niistä on viranomaisen harkinnassa.

Lain terveystietojen toissijaisesta käytöstä (Toisiolaki) tavoitteena on mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaali- ja terveysalan ohjaus-, valvonta-, tutkimus- ja tilastotarkoituksessa tallennettujen henkilötietojen tehokas ja tietoturvallinen käsittely sekä niiden yhdistäminen Kelan, Digi- ja väestötietoviraston, Tilastokeskuksen ja Eläketurvakeskuksen henkilötietoihin.

THL:n yhteydessä ja STM:n alaisuudessa toimii kansallinen tietolupaviranomainen, Findata. Findata tekee muiden rekisterinpitäjien aineistoja koskevia tietolupapäätöksiä toisiolain mukaisiin käyttötarkoituksiin ja vastaa päätöstensä mukaisten tietojen kokoamisesta, yhdistelystä, esikäsittelystä ja luovuttamisesta toissijaiseen käyttöön.

Edellisestä poiketen on sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunantajalla oikeus käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelutoiminnan tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten.

Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, laki kliinisestä lääketutkimuksesta ja Biopankkilaki ovat keskeisiä muita lakeja terveysdatan tutkimustyöhön sovellettavista laeista.

Vastaa

Vieritä ylös