Vuorovaikutuksen kokemus

Sosiaalisista taidoista ja vuorovaikutuksesta

Yksilö elää, kasvaa, kehittyy ja oppii vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä enemmän hän on riippuvainen toisista. Voidakseen luoda yhteyden muihin hän tarvitsee sekä sosiaalisia että vuorovaikutustaitoja. Vastasyntyneen vuorovaikutuskeinot ovat varsin vähäiset, mutta monipuolistuvat pikkuhiljaa ja muutaman vuoden iässä keinoja on jo paljon enemmän. Lapsen sosiaalisessa kehityksessä niin kuin muillakin kehityksen osa-alueilla tapahtuu ensimmäisen kolmen vuoden aikana huimaa etenemistä. Osan sosiaalisten taitojen alkeista lapsi osaa myötäsyntyisesti (esim. hymyn, katsekontaktin). Lapsi opettelee näitä taitoja myös kokeilemalla, yrityksen ja erehdyksen keinoin. Jokapäiväiset tilanteet ja muiden ihmisten suhtautuminen ohjaavat lasta sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Aikuisen tehtävä on antaa myös suoraa ohjausta siihen, miten lapsen tulee sosiaalisissa tilanteissa toimia.

Kun lapsella on riittävät vuorovaikutustaidot ja hän osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa asianmukaisella tavalla, hänen ei tarvitse ”tuhlata ruutia” jatkuviin erimielisyyksiin ja väärinymmärryksiin. Hän voi suunnata huomionsa ja energiansa muihin kehityksellisiin haasteisiin samalla kun vuorovaikutustaidotkin kehittyvät entisestään.

Sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen tukemisessa kannattaa lähteä liikkeelle arkisista, päivittäin toistuvista tilanteista. Yhteiset säännöt ja säännön rikkomuksiin puuttuminen auttavat lasta ymmärtämään, millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan. Lapsen toivottu käytös huomioidaan ja siitä annetaan selvä myönteinen palaute. Myönteistä palautetta tulee antaa huomattavasti enemmän kuin korjaavaa. Lapsi oppii monia asioita jäljittelyn ja esimerkin avulla, joten aikuisten asenteen ja toiminnan tulee olla malliksi sopivaa. Aikuinen on lapselle käyttäytymisen malli silloinkin, kun hän ei tietoisesti opeta jotakin.

Lapsen sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen tukeminen (3v.)

– keskustele lapsen kanssa hänelle tärkeistä ihmisistä, tunteista, tuo keskusteluun läheisyyden ja välittämisen teemoja
– vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta olemalla lähellä, käytettävissä, tukena
– järjestä tilanteita, joissa lapsen on mahdollista toimia vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa ja päästä mukaan yhteisleikkeihin
– opeta lapselle, miten toisiin ihmisiin otetaan kontaktia, pyydetään kaverilta leluja tai vuorotellaan
– näe lapsen vahvuudet: puhu siitä mikä toimii ja vahvista hyvää käytöstä
– mainitse lapsen nimi hyvien tekojen yhteydessä: ”Jenna, oli mukava kun lohdutit Leeviä.”
– käytä katsetta, nyökkäämistä, hymyä, kosketusta, ym. lapsen rohkaisuun
– anna lasten itse harjoitella erimielisyyksien selvittelyä, älä puutu liian aikaisin
– kiellä ja estä lapsen väkivaltainen käytös. Pysäytä tilanne
– puutu aina kiusaamistilanteisiin
– tee ilmeilläsi, eleilläsi ja äänenpainolla selväksi, että et hyväksy väkivallan käyttöä
– anna ohje miten lapsen kuuluu toimia
– rauhoita itsekontrollinsa menettänyttä lasta sylissäsi
– älä provosoi lasta äläkä provosoidu itse ristiriitatilanteissa.

Lapsen sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen tukeminen (4v.)

– huomaa pienet onnistumiset kuten lapsen toiminta vastuullisessa asiassa/tehtävässä
– vahvista lapsen itseluottamusta ja hyvää käsitystä itsestään
– vastaa lapsen aloitteisiin
– ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja ideoistaan
– osallistu leikkeihin: tue lasta ja sosiaalista toimintaa leikkiroolistasi käsin
– ole varma ja jämäkkä aikuinen: älä anna periksi asioissa, joissa ei ole periksi annettavaa
– luo lapselle mahdollisuuksia harjoitella sosiaalisia taitoja erilaisissa leikkirooleissa
– kerro lapselle, minkä takia meillä on tiettyjä käyttäytymissääntöjä
– opeta lasta tunnistamaan omia ja toisten tunteita erilaisissa tilanteissa
– auta lasta liittymään toisten seuraan
– näytä lapselle miten hän voi osoittaa myötätuntoa ja auttaa toisia lapsia
– hyväksy erimielisyydet ja riitely: puutu asiaan, jos joku lapsista käyttäytyy leikissä toisia loukkaavasti (lyö, tönii, rikkoo sääntöjä, härnää)
– ohjaa lapsia puhumaan asioista keskenään
– lohduta lasta ja ole hänen tukenaan epäonnen hetkinä.

Lapsen sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen tukeminen (5v.)

– lapsen kanssa voi käydä keskusteluja oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, tunteista
– Kun rajoitat lasta, kerro rajoituksien tarkoituksesta ja osoita, että ne ovat lapsen hyväksi
– tue kaverisuhteiden muodostumista
– opasta lasta kuinka erilaisia tunteita käsitellään ja miten voi epäonnistumisen jälkeen jatkaa
– opasta lasta ristiriitojen ratkaisemisen taidoissa
– selitä, mitä tarkoittavat käsitteet ”olla erimieltä”, ”riidellä”, ”kiusata”
– tee lapselle selväksi, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja mielipiteistä voi keskustella
– opeta lapselle, ettei ketään saa kiusata mielipiteensä tai minkään muunkaan syyn takia
– järjestä paljon mahdollisuuksia pitkäaikaisiin roolileikkeihin, tarvittaessa osallistu leikkiin ja auta lapsia kehittämään roolitoimintaansa
– käytä pöytäteatteria ja muita draamallisia keinoja sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen oppimiseen
– opeta lapsia pelaamaan keskenään pelejä: keskustelkaa säännöistä ja siitä, miksi on tärkeää pelata reilun pelin säännöillä
– anna lapselle sopivia luottamustehtäviä, joilla vahvistat tunnetta, että luotat häneen
– tue lasta oma-aloitteisuuteen ja vastavuoroisuuteen kaverisuhteissa
– anna hänelle myönteistä palautetta onnistumisista.

Kaverisuhteet ja sosiaaliset tilanteet

Neuropsykiatrisia haasteita omaavan lapsen on usein vaikea solmia ystävyyssuhteita ikäi- siinsä. Monimutkaisten leikkien säännöt saattavat olla vaikeita seurata. Lapsi ei jaksa odottaa vuoroaan ja menettää helposti malttinsa kohdatessaan vastoinkäymisiä.

Vaikeus hallita impulsseja tekee lapsesta äkkipikai- sen ja tunneherkän ja hän saattaa reagoida toisten tekemisiin voimakkaasti. Tästä puolestaan seuraa, että riitatilanteita syntyy helposti ja lapsi voi saada riitapukarin maineen. Toiset lapset eivät halua häntä mukaan leikkeihinsä, ja häntä syrjitään.

Ulkopuoliseksi jäämisen aiheuttama mielipaha ja turhautuminen voivat lisätä lapsen kielteistä suh- tautumista toisiin, ja hänen itsetuntonsa kärsii.

Näistä syistä on tärkeää, että aikuiset kiinnittävät huomiota lasten keskinäiseen vuorovaikutukseen ja kaverisuhteisiin.

Auta lasta hahmottamaan sosiaalisia tilanteita

  • Käy lapsen kanssa läpi sosiaalisia tilanteita. Selitä, kuinka toisia ihmisiä lähestytään, kuinka toisia pyydetään leikkimään ja miten toimitaan ristiriitatilanteissa.
  • Tarjoa sanoja ikäville kokemuksille ja tunteille: ”Oskari on pahoillaan, kun rikkoi lelusi. Hän ei tarkoituksella käsitellyt sitä kovakouraisesti. Nyt sinua varmasti harmittaa.”
  • Sosiaalisiatilanteitavoikäydäläpikuvienavulla. Yhdessä lapsen kanssa voi myös piirtää sarjaku- via, joissa käydään läpi tapahtunutta tai tulevia tilanteita.

Auta lasta luomaan sosiaalisia kontakteja

  • Mahdollista lapselle ikäistään seuraa myös vapaa-ajalla. Joillekin mieluinen harrastus saat- taa tarjota luontevan mahdollisuuden tavata samanikäisiä lapsia. Sosiaalisista tilanteista ja/ tai aistiärsykkeistä kuormittuville lapsille var- haiskasvatuksen ja koulun kontaktit ovat usein riittäviä. Erityistä tukea tarvitsevat lapset leik- kivät usein mieluiten ikäistään nuorempien tai vanhempien kanssa. Samanikäisten kanssa voi tulla eniten ristiriitoja taitojen eriaikaisen kehit- tymisen vuoksi.
  • Aikuisen kannattaa seurata lasten leikkejä ja tukea tarvittaessa lapsia, jotka harjoittelevat itsesäätelyn taitoja.
  • Olelapselleesimerkkinäsosiaalisissatilanteissa: ”Kun tapaan uuden ihmisen, menen tämän luo, tervehdin sanomalla ’Hei!’ ja kerron kuka olen.”
  • Ohjaa lasta käyttämään puhetta kosketuksen sijaan.
  • Opeta lapselle, kuinka toiselle viestitetään myönteisesti ilmeillä ja eleillä. Muista hymy!
  • Ristiriitatilanteissa etsi vaihtoehtoinen toimin- tamalli: ”Joskus tällaisia asioita on tapana arpoa. Vedetäänpä pitkää tikkua siitä, kuka saa tällä kertaa ensimmäisen vuoron.”
  • Osoita johdonmukaisesti tukea kaikille osapuo- lille ja estä kenenkään joutumista ulkopuoliseksi tai muiden kiusaamaksi.
  • Muistuta yhteisistä rajoista ja säännöistä sekä siitä, miten toimitaan, kun sääntöjä on rikottu: ”Ruokapöydässä ei saa heitellä tavaroita, Jenna siivoaa jäljet ja pyytää Viljamilta anteeksi.”
  • Pyydä lasta kertomaan päivän tapahtumista. Puhuminen auttaa häntä käymään läpi harmit- tavia tai ajatuksia herättäviä tilanteita.
  • kaoottista esikoulussa
  • kuormittava aistiympäristö
  • pienet normaalit asiat,
  • haluan tietää miksi tämä tehdään
  • mikä pointti ett’ minä olen täällä
  • ahdistuneisuutta, unithäiriöitä
  • lääkitys auttoi uniongelmiin
  • irrallisia keskusteluja
  • ei ollut ymmärrystä, mikä asia johtuu mistäkin ja mitä sille voitaisiin tehdä
  • lääkitystä ahdistuneisuuteen, masennukseen
  • välillä tutka piippaa
  • ilmenee arjen toiminnoissa
  • voi olla kyse vain aistisäätelystä
  • sekin tulisi tunnistaa
  • muuten voi ilmetä ongelmia
  • päiväkodeissa onneksi moniammatillinen yhteistyö

Anniina Ala-Soini työskentelee lastenhoitajana helsinkiläisissä päiväkodeissa keikkatyöntekijänä. Hänellä itsellään on diagnosoitu aikuisena autismikirjon häiriö. Anniina toimii myös kokemusasiantuntijana. Hän kertoo esimerkkejä pienten lasten maailmasta, mutta niiden avulla oppii ymmärtämään hyvin myös autismikirjon nuoren elämää.

  • jos olet tavannut yhden autistin, olet tavannut vain yhden autistin
  • vaikuttaa kommunikaatioon, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin taitoihin
  • usein monia oireita
  • oirelistasta ei paljon apua
  • kokemusasiantuntijat antavat käytännön tietoa

Rutiinit, rituaalit ja sarkasmin ymmärtäminen

  • rutiinit tunnettu autismin piirre
  • antaa hallinnan tunteen, turvallisuutta
  • joustamattomuutta
  • vaikea ymmärtää, miksi sääntöjä ei noudateta
  • sarkasmi minulle mieleistä huumoria
  • hiljainen osallisuus mahdollista myös aikuiselle

ICF toimi hyvin meilllä

  • CF toimi hyvin meidän kuopuksen kanssa
  • hyvä, että saadaan useita näkökulmia
  • kävimme läpi 
    ICF-lomakkeen 
  • tuo ryhtiä palaverien keskusteluun 

ICF:n avulla voidaan luoda katkeamaton palveluketju

Neurokirjon ihminen tarvitsee palveluiden jatkuvuutta

  • kuntoutuksen jälkeen ICF  määrittelee jäljelle jäävän toimintarajoitteen
  • näin estetään väliinputoaminen

Vastaa

Vieritä ylös