Vammaispalvelujen käsikirja (THL)

Otteita käsikirjan teksteistä, jotka liittyvät vammaispalvelulakiin (675/2023)

Kenelle vammaispalveluja myönnetään?

Vammaispalvelulain mukaisia erityispalveluita järjestetään vammaiselle henkilölle, jos hän:

  • täyttää kaikki vammaisen henkilön määritelmässä mainitut edellytykset
  • ei saa yksilöllisen tarpeensa mukaisia ja sopivia palveluita muiden lakien perusteella
  • tarvitsee palveluita tavanomaisessa elämässään ja
  • täyttää palvelukohtaiset myöntämisedellytykset  

Vammaisen henkilön määritelmä

Vammaispalvelulakia sovelletaan lain 2 §:ssä määriteltyyn vammaiseen henkilöön. Tämä tarkoittaa, että oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin on henkilöllä, joka täyttää kaikki vammaisen henkilön määritelmässä mainitut edellytykset. Vammaispalvelulaissa on lisäksi säädetty kunkin palvelun osalta palvelukohtaisista myöntämisedellytyksistä, jotka vammaisen henkilön on myös täytettävä ollakseen oikeutettu kyseiseen palveluun.

Vammaispalvelulakia sovelletaan henkilöön (vammainen henkilö), jonka:

  1. vamman tai sairauden aiheuttama fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä toimintarajoite on pitkäaikainen tai pysyvä;
  2. vamma tai sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa; ja
  3. itsenäisen elämän, osallisuuden tai yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää välttämättä tämän lain mukaisia palveluita.

Vamman tai sairauden aiheuttama fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä toimintarajoite on pitkäaikainen tai pysyvä

Vammaisen henkilön määritelmän ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että vammaispalvelulakia sovelletaan eri tavoin vammaisiin henkilöihin, joilla on erilaisia toimintarajoitteita. Tämän vuoksi määritelmässä on nimenomaisesti mainittu fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä toimintarajoite. 

Oikeus palvelun saamiseen ei perustu diagnoosiin, vaan vamman yhdessä yhteiskunnallisten esteiden kanssa aiheuttamaan toimintarajoitteeseen ja siitä johtuvaan avun tai tuen tarpeeseen. 

Kaikkien toimintarajoitteiden osalta tulee yhdenvertaisesti arvioida yksilöllinen avun, tuen ja huolenpidon tarve, yleisten palveluiden sopivuus ja oikeus saada vammaispalvelulain perusteella palveluita.

Vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen on lisäksi oltava pitkäaikainen tai pysyvä. Pitkäaikaiseksi katsotaan vähintään vuoden kestävä toimintarajoite. Aikamääre ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan arvio toimintakyvyn heikentymisestä on aina tehtävä yksilöllisesti henkilön tilanteen kokonaisarvion pohjalta. Pitkäaikaisuutta ja pysyvyyttä arvioidaan kuten vanhan vammaispalvelulain (380/1987) aikana.

Toimintarajoitteen pysyvyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilön, joka sairastuu nopeasti etenevään parantumattomaan sairauteen, tulee saada sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen vuoksi tarvitsemansa palvelut ilman viivettä. Sen sijaan toimintakyvyn tilapäinen heikentyminen esimerkiksi leikkauksen jälkeen ei oikeuta saamaan vammaispalvelulain mukaisia palveluita.

Vamma tai sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa

Henkilön vamman tai sairauden aiheuttamaa avun ja tuen tarvetta tulee aina arvioida suhteessa toimintaympäristöön ja vammaisen henkilön yksilölliseen elämäntilanteeseen. Edellytys ilmentää vammaisuuden sosiaalista mallia, joka vastaa YK:n vammaisyleissopimuksen määritelmää vammaisuudesta. Tämä tarkoittaa, että henkilön mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan riippuu vamman tai sairauden lisäksi yhteiskunnallisista esteistä. Nämä esteet voivat olla fyysisiä tai saavutettavuuteen taikka asenteisiin liittyviä esteitä.

Vammaisen henkilön toimintakyky voi vaihdella monista eri syistä johtuen. Toimintakykyyn vaikuttavat esimerkiksi vammaisen henkilön elämäntilanne, ympäristön esteettömyys ja tiedon saavutettavuus. Myös sillä voi olla merkitystä, onko kyseessä vammaiselle henkilölle tuttu vai vieras tilanne taikka toimintaympäristö.

Itsenäisen elämän, osallisuuden tai yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää välttämättä tämän lain mukaisia palveluita

Vammaispalvelulain mukaisten palveluiden on oltava välttämättömiä vammaisen henkilön itsenäisen elämän, osallisuuden tai yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Välttämättömyyden edellytys täyttyy, jos vammainen henkilö ei saa yksilöllisen tarpeensa mukaisia ja sopivia itsenäisen elämän, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen edellytyksenä olevia palveluita sosiaalihuoltolain tai muiden yleislakien perusteella. 

Välttämättömyyden arvioinnissa on otettava huomioon, mitä rajoituksia, esteitä ja avun tai tuen tarpeita toimintarajoite aiheuttaa yksilöllisesti ja millaisia palveluita toiminnon toteuttaminen tällöin edellyttää. Avun ja tuen välttämättömyyden arviointiin vaikuttavat:

  • elämäntilanne
  • henkilön ikä
  • perhesuhteet
  • asuinolosuhteet ja 
  • toimintaympäristö 

Apu tai tuki on välttämätöntä, jos henkilö ei ilman sitä kykene suoriutumaan kulloinkin kyseessä olevasta toiminnosta. Apu tai tuki on arvioitava välttämättömäksi myös, jos henkilön terveys tai turvallisuus vaarantuisi ilman apua tai tukea.  Arviota ei tehdä sen perusteella, kuinka välttämätön itse toiminto on.

Välttämätön avun tai tuen tarve voi olla runsasta ja usein ympärivuorokautista. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö tarvitsee jatkuvaluonteisesti toisen henkilön apua turvallisuutensa takaamiseksi hengitysvajeen tai vaarantajun puutteen vuoksi. 

Välttämätön avun tai tuen tarve ei kuitenkaan edellytä vaativia tai monialaisia palveluita. Henkilö voi tarvita toimintarajoitteensa vuoksi välttämättä apua tai tukea jossakin tavanomaisen elämän tilanteessa, asiassa tai toimintaympäristössä, vaikka hän suoriutuu jossakin toisessa tilanteessa itsenäisesti ilman apua. 

Myös sellainen avun ja tuen tarve, joka vaikeuttaa henkilön selviytymistä ennalta arvaamattomissa, suunnittelemattomissa tai henkilölle uusissa tilanteissa, voi olla välttämätöntä.

Välttämättömyyden edellytys eri ikäkausina

Vammaispalvelulain mukaiset erityispalvelut turvaavat yhdenvertaista osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnan eri toimintoihin eri elämänvaiheissa. Lapsilla ja nuorilla tarpeet yhdenvertaisuuden toteutumisessa ovat erilaisia kuin työikäisellä tai ikääntyneellä väestöllä. 

Vertailu yhdenvertaisuuden toteutumisen edellyttämien välttämättömien ja sopivien palveluiden järjestämiseksi tulee tehdä suhteessa samaan ikäryhmään kuuluvaan ja samankaltaisessa elämäntilanteessa olevaan vammattomaan henkilöön.

Vammaispalvelulain suhde muuhun lainsäädäntöön

Vammaisilla henkilöillä on oikeus yleisiin palveluihin, jotka ovat ensisijaisia erityispalveluihin nähden. 

Sosiaalihuoltolaki on sosiaalihuollon yleislaki. Vammaispalvelulaki erityislakina täydentää yleisiä sosiaalipalveluita silloin, kun vammainen henkilö ei saa yksilöllisen tarpeensa mukaisia ja sopivia palveluja esimerkiksi sosiaalihuoltolain nojalla.  

Vaikka henkilö täyttäisi kaikki vammaisen henkilön määritelmässä mainitut edellytykset, vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestetään vain, jos hän ei saa tarvitsemiaan yksilöllisen tarpeensa mukaisia ja sopivia palveluita sosiaalihuoltolain tai muun lain perusteella. Vammaispalvelulaki on siten toissijainen suhteessa sosiaalihuoltolakiin ja muihin sosiaali- ja terveydenhuollon yleislakeihin.

Sosiaalihuollon palveluissa ensisijaisesti sovellettava yleislaki on sosiaalihuoltolaki, jossa säädetään kattavasti asiakkaan erilaisiin tarpeisiin vastaamiseksi järjestettävistä palveluista. Vammaisen henkilön tarvitsemia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita järjestetään ensisijaisesti esimerkiksi seuraavien yleislakien perusteella: 

  • sosiaalihuoltolaki
  • terveydenhuoltolaki
  • varhaiskasvatuslaki ja
  • perusopetuslaki

Vammaisen lapsen tarvitsema tuki järjestetään esimerkiksi ensisijaisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lainsäädännön perusteella, ja vammaispalvelulaki tulee sovellettavaksi toissijaisesti. Lapselle myönnettävillä vammaispalveluilla voidaan kuitenkin viime kädessä turvata se, että vammainen lapsi voi tehdä samoja asioita kuin muut saman ikäiset vammattomat lapset tekevät. Vammaisilla lapsilla on oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin myös, jos palvelu olisi edellytys sille, että lapsi voi osallistua ikätasonsa mukaisesti ilman vanhempia tai muita perheenjäseniä toimintoihin, joita muut ikätoverit tekevät yleensä itsenäisesti tai muiden lasten kanssa.

Sosiaalihuoltolakia ja muuta sosiaalihuollon lainsäädäntöä täydentävänä lakina on otettava huomioon myös vanhuspalvelulaki, joka sisältää säännöksiä muun muassa iäkkään henkilön näkökulman huomioon ottamisesta palvelutarpeiden selvittämisessä, palveluiden laadussa sekä toteuttamisessa.

Vammaispalvelulakia koskevassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaan tarkoitus ei ole, että kaikkien iäkkäiden henkilöiden palvelut järjestetään vammaispalvelulain perusteella. Vammaispalvelulain soveltamista rajaa vammaisen henkilön määritelmä ja vammaispalvelulain toissijaisuus suhteessa yleislainsäädäntöön, kuten sosiaalihuoltolakiin. 
Valiokunnan mietintö StVM 52/2022 vp (Eduskunta)

Vammaispalvelulain tarkoitus huomioitava lain valinnassa

Arvioitaessa sitä, saako henkilö yksilöllisen tarpeensa mukaiset ja sopivat palvelut muiden lakien perusteella, on otettava huomioon vammaispalvelulain tarkoitus. Vammaispalvelulain tarkoituksena on:

  • toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa sekä ehkäistä ja poistaa niiden toteutumisen esteitä
  • tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä
  • turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Vammaispalvelulaki 1 § (Finlex)

Lisäksi on otettava huomioon perustuslain 22 §:n säännös julkisen vallan velvollisuudesta edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. 
Suomen perustuslaki 22 § (Finlex)

Yleislakeja ja erityislakeja voidaan soveltaa rinnakkain

Vammaispalvelulakia voidaan soveltaa yleislakien kanssa myös rinnakkain, vaikka vammaispalvelulaki on toissijainen suhteessa yleislakeihin. Henkilön palvelukokonaisuus voi muodostua esimerkiksi omaishoidon tuesta ja vammaispalvelulain mukaisesta liikkumisen tuesta, tai vammaisen lapsen perhe voi saada samanaikaisesti sekä sosiaalihuoltolain mukaista lapsiperheen kotipalvelua että vammaispalvelulain mukaista valmennusta kommunikointitaitojen opetteluun.

Sovellettava laki valitaan kokonaisharkinnan perusteella

Vammaisen henkilön palvelutarve on arvioitava aina yksilöllisesti, ja päätös sovellettavasta laista tulee tehdä kokonaisharkinnan perusteella. Tarkoitus ei ole, että yksittäinen syy, kuten vammaispalveluiden maksuttomuus, vaikuttaa ratkaisevasti muiden lakien mukaisten palveluiden sopivuuden arviointiin. 

Valmennus

Valmennus kuuluu hyvinvointialueen erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tämä tarkoittaa, että vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada valmennusta,  jos vammaispalvelulaissa määritellyt edellytykset palvelun saamiseksi täyttyvät. Hyvinvointialueen on tällöin järjestettävä palvelu määrärahoista riippumatta.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada valmennusta, jos hän tarvitsee tukea: 

  • oppiakseen uusia tai vahvistaakseen olemassa olevia itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja taikka
  • toimiakseen elämässään tapahtuvassa muutostilanteessa tai valmistautuakseen tällaiseen tilanteeseen. 

Edellytyksenä on lisäksi, että vastaavaa valmennusta ei ole mahdollista saada lääkinnällisenä kuntoutuksena.

Vammaispalvelulaki 7 § (Finlex)

Valmennusta myönnetään, jos vammaisella henkilöllä ei ole vammaispalvelulaissa tarkoitettuja itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja tai taidot ovat puutteelliset. Valmennusta on myös oikeus saada, jos taitoja pitää harjoitella käyttämään uudessa toimintaympäristössä. Taidoilla tarkoitetaan myös viittomakielen taitoa ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen käytön taitoa.

Valmennus vastaa tuen tarpeeseen, joka ei ole pysyvä tai pitkäaikainen. Pysyvään tai pitkäaikaiseen tuen tarpeeseen tulee vastata muilla palveluilla kuin valmennuksella. Henkilöllä voi kuitenkin olla useita erilaisia tuen tarpeita, jotka voivat olla osaksi tilapäisiä tai myös jatkuvia tai toistuvia. Valmennuksella on tarkoitus ehkäistä pidempiaikaista tuen tarvetta. Tarve valmennukselle todetaan yhteistyössä vammaisen henkilön kanssa tehtävässä palvelutarpeen arvioinnissa, jossa tunnistetaan sellaisia tavoitteita, joiden saavuttamisessa vammainen henkilö tarvitsee tukea.

Valmennusta on mahdollista saada yhtä aikaa useiden eri taitojen opettelemiseen ja harjoittelemiseen. Valmennus täydentää sosiaalihuoltolain 17 §:n mukaista sosiaalista kuntoutusta niissä tilanteissa, joissa sen avulla ei voida järjestää vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden sopivia palveluita. Tällaisia tarpeita voivat olla esimerkiksi kognitiivisista syistä johtuva valmennuksen tarve arjen hallinnassa, liikkumistaidon ohjauksen ja viittomakielen opetuksen tai kommunikaation ohjauksen tarve. 

Työllistymisen tukeen liittyviä palveluita myönnetään vanhan, osittain edelleen voimassa olevan sosiaalihuoltolain (710/1982) perusteella. Kehitysvammaisille henkilöille voidaan myös myöntää vammaispalvelulain mukaista kehitysvammaisten henkilöiden työtoimintaa.
Työ ja työtoiminta (linkki sivulle)

Vammaispalvelulainsäädännön uudistamisen tavoitteena on ollut, että jokainen vammainen henkilö saa sellaisen palvelukokonaisuuden, joka parhaiten vastaa hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Siksi arvioitaessa oikeutta saada valmennusta erillisenä palveluna voidaan ottaa huomioon mahdollisuus opetella vastaavia taitoja muiden joko yleis- tai erityispalveluiden yhteydessä. Esimerkiksi asumisen tuen osana on mahdollista opetella erilaisia taitoja, mutta silloin on varattava siihen riittävästi resursseja.

Valmennuksen tarkoitus ja sisältö

Valmennuksen tarkoitus on vahvistaa vammaisen henkilön itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja ja parantaa vammaisen henkilön toimintakykyä elämän muutostilanteissa.
Vammaispalvelulaki 7 § (Finlex)

Valmennuksen avulla on esimerkiksi mahdollista harjoitella itsenäistä asumista tai julkisen joukkoliikenteen käyttöä tavoitteena itsenäinen liikkuminen. Valmennuksella voidaan myös lisätä valmiuksia henkilökohtaisen avun käyttämiseen.

Valmennus on tavoitteellinen ja määräaikainen palvelu, johon sisältyy: 

  1. tiedollisten ja toiminnallisten taitojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittelu; 
  2. viittomakielen opetus tai puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen käytön ohjaus; 
  3. vammaisen henkilön toimintakyvyn, toimintaympäristön tai perhetilanteen muuttuessa taikka muissa vastaavissa elämän muutostilanteissa annettava tuki. 

Vammaispalvelulaki 7 § (Finlex)

Valmennusta voidaan antaa joko yhdelle tai useammalle edellä mainituista valmennuksen kolmesta osa-alueesta.

Annettavan valmennuksen sisältö voi vaihdella joustavasti asiakkaan tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan. 

Tiedollisten ja toiminnallisten taitojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittelu

Tiedolliset, toiminnalliset ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot ovat itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja.

Tiedollisilla taidoilla tarkoitetaan tiedon vastaanottamiseen, tiedon käsittelemiseen ja muokkaamiseen (ajatteluun ja kieleen) sekä muistiin ja ongelmanratkaisuun liittyviä toimintoja. 

Tiedollisilla taidoilla tarkoitetaan myös näkövammaisten henkilöiden luku- ja kirjoitustaidon mahdollistavan pistekirjoituksen opetusta silloin, kun sitä ei olisi mahdollista saada lääkinnällisenä kuntoutuksena. Pistekirjoituksen opetus sisältää ohjaussuunnitelman, opetuksen toteuttamisen sekä tarvittavan materiaalin ja apuvälineiden hankkimisen. 

Itsenäisessä elämässä tarvittavat taidot

Itsenäisessä elämässä tarvittavilla taidoilla tarkoitetaan taitoja, joita henkilö tarvitsee kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa, teknisten laitteiden ja digisovellusten käytössä, ympäristön hahmottamisessa ja liikkumisessa erilaisissa toimintaympäristöissä, ajan hahmottamisessa, kodinhoidon suunnittelussa ja toteutuksessa, asioinnissa, rahankäytössä tai muissa vastaavissa toiminnoissa.
Vammaispalvelulaki 7 § (Finlex)

Kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa tarvittavat taidot

Kommunikaatiolla tarkoitetaan taitoa välittää ja vastaanottaa viestejä, ilmaista itseään ja esittää mielipiteitä. Vuorovaikutuksella taas tarkoitetaan vastavuoroista yhdessä kommunikoimista, ajatusten vaihtamista toisten ihmisten kanssa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittelua järjestetään myös osana itsenäisessä elämässä tarvittavien taitojen harjoittelua vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaan.

Teknisten laitteiden ja digisovellusten käyttö

Teknisten laitteiden ja digisovellusten käytön valmennus voi sisältää ohjausta ja tukea esimerkiksi tietokoneen tai älypuhelimen käyttämiseen sekä näiden laitteiden käytön harjoittelua. Erilaiset tekniset laitteet ja digisovellukset kuuluvat tavanomaiseen elämään.

Ympäristön hahmottamisessa ja erilaisissa toimintaympäristöissä liikkumisessa tarvittavat taidot

Ympäristön hahmottaminen ja liikkuminen erilaisissa toimintaympäristöissä voi sisältää ohjausta, tukea ja harjoittelua toimimiseen vieraassa ympäristössä, esimerkiksi oikean paikan löytämisessä. Valmennus voi sisältää myös julkisen joukkoliikenteen käyttämisen opettelua tai harjoittelua. Liikkumistaidon ohjaus on yksi valmennuksen muoto. 

Ajan hahmottaminen, kodinhoidon suunnittelu ja toteutus, asiointi ja rahankäyttö

Valmennus ajan hahmottamiseen voi olla esimerkiksi kellonaikojen opettelua tai tukea ajan kulumisen ymmärtämisessä. Valmennus kodinhoitoon voi liittyä esimerkiksi ruoan laiton tai siivoamisen harjoittelemiseen sekä näiden toimien suunnittelemiseen ja toteuttamiseen suunnitelmallisesti. Asiointiin järjestettävä valmennus voi puolestaan liittyä esimerkiksi kaupassa käymiseen tai viranomaisten kanssa asiointiin. Valmennus rahankäyttöön voi liittyä rahan arvon hahmottamiseen, omien tulojen ja menojen hahmottamiseen ja rahankäytön suunnittelemiseen.

Viittomakielen opetus ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen käytön ohjaus

Puhetta tukevalla ja korvaavalla kommunikoinnilla tarkoitetaan viestintää, jossa käytetään esimerkiksi kuvia tai tukiviittomia. Viittomakielen opetus ja erilaisten vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen käytön ohjaus voi tulla valmennuksena kyseeseen, kun se ei kuulu terveydenhuollon lääkinnällisen kuntoutuksen vastuulle. 

Viittomakielen opetuksen ja vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen käytön ohjauksen tavoitteena on, että kuurolla, kuulovammaisella, kuulonäkövammaisella tai puhevammaisella henkilöllä ja hänen perheellään ja muilla hänelle läheisillä henkilöillä on yhteinen kieli ja kommunikointikeino. 

Puhevammaiselle henkilölle ja hänen perheelleen ja muille hänelle läheisille henkilöille voidaan myöntää kommunikaatio-ohjausta valmennuksena pääsääntöisesti sen jälkeen, kun vammaiselle henkilölle on lääkinnällisenä kuntoutuksena määritelty soveltuva kommunikaatiokeino tai kommunikoinnin apuväline. Valmennuksena annettava kommunikaatiokeinojen käytön ohjaus ei korvaa puheterapeutin antamaa puheterapiaa tai ohjausta eikä lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvaa kommunikoinnin apuvälinearviointia tai apuvälinepalveluita. 

Elämänmuutostilanteet

Valmennus elämänmuutostilanteissa voi liittyä useisiin eri tilanteisiin. Näitä ovat:

  • vammaisen henkilön toimintakyvyn muuttuminen, esimerkiksi tilanne, jossa henkilö on juuri vammautunut ja hän tarvitsee valmennusta toimiakseen arjessaan muuttuneen toimintakyvyn kanssa.
  • muutos toimintaympäristössä tai perhetilanteessa
  • muu vastaava elämän muutostilanne, esimerkiksi päiväkodin, koulun tai opiskelun aloittaminen tai lopettaminen tai muutto uuteen kotiin.

Tarkoitus on tukea vammaista henkilöä, jotta hän pystyisi valmistautumaan tulevaan muutokseen tai toimimaan muuttuneessa tilanteessa. Tuki voi liittyä esimerkiksi uuden ympäristön hahmottamiseen tai siellä liikkumisen harjoitteluun. Lisäksi tuki voi liittyä esimerkiksi muuton tai uuden asunnon sisustamisen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Valmennuksen järjestäminen lapselle

Vammaisella lapsella on oikeus saada valmennusta silloin, kun kyseessä ei ole lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen liittyvä tavanomainen taitojen opettelu tai kun näiden taitojen oppiminen on viivästynyt lapsen vamman vuoksi. Valmennuksen avulla lapsi tai nuori voi esimerkiksi harjoitella itsenäistymiseen tarvittavia taitoja, joiden oppimiseen hän tarvitsee vammansa vuoksi ikä- tai kehitysvaiheeseensa nähden olennaisesti tavanomaista enemmän tukea. Edellytyksenä on tällöin, ettei vammainen henkilö voi muissa käyttämissään palveluissa saada tätä tukea.

Perheelle ja muille läheisille henkilöille järjestettävä valmennus

Osa vammaisen henkilön perheelle ja muille läheisille henkilöille järjestettävästä valmennuksesta tulee järjestää määrärahoista riippumatta ja osa valmennuksesta on määrärahasidonnaista.

Vammaisen henkilön perheelle ja muille läheisille järjestettävä valmennus subjektiivisena oikeutena

Hyvinvointialueen on järjestettävä osana vammaisen henkilön omaa valmennusta hänen perheelleen ja muille hänelle läheisille henkilöille viittomakielen opetusta ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen käytön ohjausta sekä valmennusta vammaisen henkilön elämän muutostilanteiden tukemiseksi, jos se on tarpeen vammaisen henkilön valmennukselle asetettujen tavoitteiden toteutumiseksi.

Vammaispalvelulaki 7 § (Finlex)

Vammaisen henkilön perheellä ja muilla hänelle läheisillä henkilöillä on oikeus viittomakielen opetukseen ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen käytön ohjaukseen sekä valmennukseen vammaisen henkilön elämänmuutostilanteissa. Edellytyksenä näissä tilanteissa on kuitenkin se, että perheen ja muiden läheisten henkilöiden osallistuminen valmennukseen on tarpeen palvelun tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Valmennuksen tarkoituksena on tukea vammaisen henkilön vuorovaikutusta ja osallisuutta sekä itsenäistä elämää vahvistamalla henkilön omia sekä tarvittaessa hänen perheensä ja muiden hänelle läheisten henkilöiden taitoja ja toimintaedellytyksiä.

Vammaisen henkilön perheelle ja muille hänelle läheisille henkilöille annettavan valmennuksen tarkoituksena on parantaa perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta silloin, kun vammainen henkilö käyttää viittomakieltä tai puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja. Lisäksi elämän muutostilanteisiin kohdennettu vahva tuki helpottaa uuteen tilanteeseen sopeutumista ja vähentää usein pitkäaikaisen tuen tarvetta. Perheenjäsenten tai muiden läheisten saama tuki auttaa heitä kannustamaan ja tukemaan vammaista henkilöä vaikeissakin muutostilanteissa.

Valmennus voi liittyä myös tilanteeseen, jossa perheeseen on syntynyt vammainen lapsi. Muuttunut elämäntilanne saattaa edellyttää tukea uusien toimintakäytäntöjen harjoittelussa. Valmennus voidaan toteuttaa erilaisin keinoin riippuen muutostilanteesta. 

Perheenjäsenten ja muiden vammaiselle henkilöille läheisten henkilöiden tuen tarve korostuu sekä suunnitelluissa että äkillisissä elämän muutostilanteissa. Näissä tilanteissa on tärkeää, että läheiset henkilöt pystyvät tukemaan vammaista henkilöä sovittujen toimintamallien harjoittelemisessa, jotta opitut taidot saadaan paremmin siirrettyä henkilön omaan toimintaympäristöön.

Vammaisen henkilön perheelle ja muille läheisille henkilöille annettavan valmennuksen määrärahasidonnaisuus

Hyvinvointialue voi lisäksi järjestää osana vammaisen henkilön omaa valmennusta vammaisen henkilön perheelle ja muille hänelle läheisille henkilöille muuta valmennusta, jos se on tarpeen vammaisen henkilön valmennukselle asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi.
Vammaispalvelulaki 7 § (Finlex)

Vammaisen henkilön perheelle tai muille hänelle läheisille henkilöille järjestettävä muu valmennus on määrärahasidonnaista. Muulla valmennuksella tarkoitetaan valmennusta, joka ei ole viittomakielen opetusta ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen käytön ohjausta tai valmennusta vammaisen henkilön elämänmuutostilanteissa.

Perhe ja muut läheiset henkilöt voivat myös osallistua vammaiselle henkilölle itselleen annettavaan valmennukseen.

Kuka on perhe tai läheinen henkilö?

Perheellä ja muilla vammaiselle henkilölle läheisillä henkilöillä tarkoitetaan vammaisen henkilön perheenjäsentä tai muuta henkilöä, joka on läheisesti ja tiiviisti mukana vammaisen henkilön elämässä. Perheenjäseniksi katsotaan myös esimerkiksi isovanhemmat ja lapsuudenkodista pois muuttaneet sisarukset ja heidän lapsensa silloin, jos heillä on säännöllistä kanssakäymistä vammaisen henkilön kanssa. 

Muita vammaiselle henkilölle läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi päiväkodin, koulun tai opiskelupaikan henkilökunta. Ratkaisevaa on se, että henkilöt tosiasiallisesti ovat läheisessä ja tiiviissä vuorovaikutussuhteessa vammaisen henkilön kanssa.

Valmennuksen toteuttaminen 

Valmennuksen tavoitteet, sisältö sekä määrä ja toteutustapa on arvioitava yhdessä vammaisen henkilön tai tarvittaessa hänen läheisensä kanssa. Vammaiselle henkilölle on annettava mahdollisuus tavoitteiden määrittelyn ohella osallistua tavoitteiden toteutumisen seurantaan yhdessä työntekijän kanssa. Määrittelyyn ja seurantaan on tarvittaessa annettava tukea vammaiselle henkilölle. 

Lisäksi valmennuksen suunnittelu ja toteutus on tarvittaessa tehtävä yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti kuntoutuksen, sekä opetuksen ammattilaisten kanssa.

Valmennuksen sisältö, määrä ja toteutustapa on kirjattava valmennusta koskevaan päätökseen ottaen huomioon vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan kirjatut yksilölliset tarpeet ja oma näkemys tarvittavasta valmennuksesta sekä sen tavoitteista.

Valmennuksen määrä

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada valmennusta palvelutarpeen arvioinnissa todetun yksilöllisen tarpeen mukaisesti. 

Valmennuksen kesto

Valmennuksen tarve voi olla joko lyhyt- tai pitkäaikaista, joskus jopa useamman vuoden kestävää. Valmennuksen tarve voi olla pitkäaikaista esimerkiksi silloin, jos harjoiteltavia taitoja on useampia eikä niitä ole mahdollista harjoitella tai oppia samanaikaisesti. Joissain muissakin tilanteissa valmennuksen tarve voi olla pitkäaikaista, esimerkiksi annettaessa viittomakielen tai viitotun puheen opetusta. 

Palvelua toteutettaessa tulee huolehtia siitä, että toiminnassa säilyy tavoitteellisuus ja että toiminnan tuloksia seurataan ja toiminnan sisältöä sekä toteuttamistapaa muutetaan tarpeen mukaan. Jos vammaisella henkilöllä on sellaisia asioita, joita hän ei voi valmennuksenkaan avulla oppia, näiden asioiden tukemiseksi on järjestettävä pysyväksi tarkoitettua palvelua, kuten asumisen tukea, henkilökohtaista apua tai erityistä osallisuuden tukea.

Valmennusta ryhmässä tai muiden palvelujen osana

Valmennusta voidaan antaa henkilökohtaisena tai ryhmässä toteutettavana palveluna taikka muiden palveluiden osana. Arvioitaessa valmennuksen toteutustapaa keskeisimpinä seikkoina on otettava huomioon valmennuksen sisältö sekä vammaisen henkilön omat tarpeet ja toivomukset. 

Tarkoituksena on, että valmennusta järjestetään joustavasti monin eri tavoin vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Palvelua on esimerkiksi mahdollista toteuttaa yksilöllisesti tai pienissä ryhmissä sen mukaan, mikä toteuttamistapa on vammaiselle henkilölle sopiva. Palvelun toteuttamistavan tulee tukea palvelulle asetettujen tavoitteiden toteutumista.

Toteuttamistapa tulee myös kirjata asiakassuunnitelmaan sillä tarkkuudella kuin se on etukäteen mahdollista.

Kuka valmennusta voi antaa?

Valmennusta antaville henkilöille ei ole yleisiä pätevyysvaatimuksia. Palvelua toteuttavilla henkilöillä on kuitenkin oltava kulloisenkin vammaisen henkilön valmennuksen tavoitteiden, sisällön ja toteutustavan edellyttämä osaaminen. 

Valmennukseen sisältyvät matkat

Osana valmennusta on mahdollista harjoitella esimerkiksi julkisen liikenteen käyttöä. Valmennuksen toteuttaminen voi edellyttää myös muiden matkojen tekemistä osana palvelua. Tällaiset palvelun sisällön toteuttamiseksi tarpeelliset matkat sisältyvät valmennukseen.

Valmennukseen ei sen sijaan sisälly matkoja palvelun toteuttamispaikalle tai pois toteuttamispaikalta, vaan näihin matkoihin on mahdollista hakea liikkumisen tukea.
Liikkumisen tuki

Erityinen osallisuuden tuki kuuluu hyvinvointialueen erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tämä tarkoittaa, että vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada erityistä osallisuuden tukea, jos vammaispalvelulaissa määritellyt edellytykset palvelun saamiseksi täyttyvät. Hyvinvointialueen on tällöin järjestettävä palvelu määrärahoista riippumatta.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada erityistä osallisuuden tukea, jos hän tarvitsee yksilöllisesti toteutettua toisen henkilön tukea voidakseen päästä vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa tai osallistuakseen vapaa-ajan toimintaan sekä ollakseen osallisena vuorovaikutuksen tai vapaa-ajan tilanteissa.
Vammaispalvelulaki 12 § (Finlex)

Erityisen osallisuuden tuen myöntämisen edellytyksenä on, että ilman palvelua vammainen henkilö ei pääse vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa tai osallistumaan vapaa-ajan toimintaan eikä pääse osalliseksi näissä tilanteissa.

Erityistä osallisuuden tukea voi saada itsenäisesti tai lapsuuden perheensä kanssa asuva, perhehoidossa oleva taikka ryhmämuotoista asumisen tukea saava vammainen henkilö. 

Miten erityinen osallisuuden tuki eroaa henkilökohtaisesta avusta?

Erityisen osallisuuden tuen tarkoitus on, että myös ne vammaiset henkilöt, joiden osallisuutta ei voida tukea henkilökohtaisella avulla, voivat saada tarvitsemansa osallisuuden tuen. Henkilökohtaisessa avussa lähtökohtana on, että vammainen henkilö ohjaa avustajaa, kun taas erityinen osallisuuden tuki sisältää vammaisen henkilön tarvitseman vahvankin ohjauksen toiselta henkilöltä. Vammaisen henkilön ei tarvitse ensisijaisesti hakea henkilökohtaista apua, vaan hän voi valita, mitä palvelua hän hakee. Vammainen henkilö ei kuitenkaan saa samanaikaisesti henkilökohtaista apua ja erityistä osallisuuden tukea. 

Erityinen osallisuuden tuki on tarkoitettu suppealle joukolle vammaisia henkilöitä, joiden osallisuuden toteutuminen ja tukeminen on erityisen haastavaa. Usein kyseessä ovat henkilöt, joilla on kommunikaation ja vuorovaikutuksen ongelmia ja käyttäytymisen haasteita.

Tuettua päätöksentekoa koskevat vammaispalvelulain säännökset tulevat voimaan 1.1.2025. Ennen säännösten voimaantuloa tuettua päätöksentekoa voidaan myöntää vammaispalvelulain mukaisena muuna palveluna. Ennen 1.1.2025 tuettuun päätöksentekoon ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta.

Tuettu päätöksenteko kuuluu hyvinvointialueen erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tämä tarkoittaa, että vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada tuettua päätöksentekoa, jos vammaispalvelulaissa määritellyt edellytykset palvelun saamiseksi täyttyvät. Hyvinvointialueen on tällöin järjestettävä palvelu määrärahoista riippumatta.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada vaativaa moniammatillista tukea, jos: 

  1. hänen osallisuutensa taikka itsemääräämisoikeutensa tai muiden perusoikeuksiensa toteutumisen tukeminen edellyttää erityistä ammatillista osaamista ja yhteistyötä; 
  2. hänellä on vaikeita vammaan liittyviä kommunikoinnin, sosiaalisen vuorovaikutuksen tai käyttäytymisen haasteita, joiden johdosta hänen tai muiden henkilöiden ihmisarvo, terveys tai turvallisuus on uhattuna; tai 
  3. hänen perusoikeuksiinsa kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden käytön taustalla olevien syiden selvittäminen ja rajoitustoimenpiteiden käytön ennaltaehkäisy ja vähentäminen edellyttävät moniammatillista tukea.

Vastaa

Vieritä ylös