Taitovalmennus ja lapsen vasu varhaiskasvatuksessa

Tämä aihe käsittelee lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista nepsy-ohjaamisen näkökulmasta. Pohdimme

  • mitä ja miten kirjaamme lapsen vasuun
  • mitä hyötyä nepsy-ohjaamisesta voi olla lapsen vasun vaikuttavuuden vahvistamiseksi
  • miten nepsy-ohjaamisen prosessi linkitetään vasu-prosessiin

Lapsen tuki

Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada yleistä, tehostettua tai erityistä tukea siten kuin varhaiskasvatuslaissa on säädetty. Oikea-aikaisella, yksilöllisesti kohdennetulla ja lapsen tarpeiden mukaisella tuella edistetään lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla ehkäistään lapsen ongelmien kasvamista ja monimuotoistumista sekä riskiä syrjäytyä.

Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet sekä oppimiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyvät tarpeet. Lasta kuullaan lapsen ikä ja kehitys huomioiden. Varhaiskasvatuksessa tuki rakentuu lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta sekä yhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan siitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä. Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaan lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä. Lapsen tarvitsema tuki ja toimenpiteet kirjataan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet ja vastuut

Varhaiskasvatuksen järjestäjä on velvollinen antamaan lapselle hänen tarvitsemaansa tukea päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Lapsen tuen tarve arvioidaan ja tukea järjestetään viivytyksettä. Tuki varhaiskasvatuksessa järjestetään yleisenä, tehostettuna ja erityisenä tukena inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oikeus saada tukea omassa lapsiryhmässään erilaisin joustavin järjestelyin. Mikäli lapsen tuen tarpeet sitä edellyttävät, lapsella on oikeus osallistua varhaiskasvatukseen pienryhmässä tai erityisryhmässä.

Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki muodostaa johdonmukaisen jatkumon varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen aikana sekä lapsen siirtyessä perusopetukseen.

Tuen järjestäminen

Tuen tarpeen arviointi, tuen antaminen sekä toimintakulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen kuuluvat koko henkilöstölle heidän koulutuksensa, työnkuviensa ja vastuidensa mukaan.

Toimipaikan johtaja vastaa varhaiskasvatuksessa annettavasta laadukkaasta tuesta, sen toteutumisesta ja henkilöstön ajantasaisesta osaamisesta lasten tuen tarpeita vastaavalla tavalla. Johtaja huolehtii, että henkilöstö suunnittelee lapsen tuen osana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Suunniteltu tuki arvioidaan lapsen tarpeiden mukaan, vähintään kerran vuodessa.

Varhaiskasvatuksessa voi olla lapsi- tai ryhmäkohtaisia avustajia, joiden tehtävänä on tukea lasta tai lapsia ryhmässä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa toimintaan. Tämä voi myös tarkoittaa esimerkiksi sitä, että avustaja auttaa muita lapsia, kun varhaiskasvatuksen opettaja toimii tukea tarvitsevan lapsen kanssa ja tuo vuorovaikutustilanteeseen lapsen yksilöllisiin tavoitteisiin liittyviä pedagogisia sisältöjä.

Lapsen ja huoltajan kanssa tehtävä yhteistyö

Huoltajan ja varhaiskasvatuksen henkilöstön jaettu tieto lapsesta ja hänen tarpeistaan on lähtökohta varhaisen ja riittävän tuen antamiseen. Huoltajan kanssa keskustellaan lapsen oikeudesta tukeen, tuen järjestämisen keskeisistä periaatteista sekä lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteuttamisen muodoista. Lapsi osallistuu yhteistyöhön tarkoituksenmukaisella, ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa sopivalla tavalla. Lasta kuullaan ja hänen mielipiteensä huomioidaan.

Monialainen yhteistyö

Monialaista yhteistyötä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus. Yhteistyökäytännöt ja periaatteet tulee sopia lastenneuvolan, lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä tilanteita varten, joissa neuvotellaan lapsen asioista tai edellytetään viranomaisten puuttumista. Monialainen yhteistyö toteutetaan ensisijaisesti huoltajan suostumuksella. Yhteistyötä tehtäessä tulee noudattaa salassapitoa ja tietojen vaihtoa koskevia säännöksiä.

Tuen toteuttaminen

Lapsella on oikeus saada tukea sopivalla tuen tasolla heti, kun tuen tarve on havaittu. Lapsen tuen saanti ei edellytä lääketieteellistä diagnoosia tai muuta terveydenhuollon tai sosiaalihuollon lausuntoa. Lapsella on myös oikeus tuen palveluihin ja apuvälineisiin tuen tarpeen mukaan. Varhaiskasvatuksen järjestäjä vastaa niistä tukitoimista ja apuvälineistä, joita lapsi tarvitsee varhaiskasvatukseen osallistumiseensa. Tällaisia ovat esimerkiksi

Varhaiskasvatuksessa käytettävät tuen tasot ovat yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Tuen tasojen välillä siirrytään joustavasti ja tuen taso arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Tehostetun tai erityisen tuen edellytyksenä ei ole, että lapsi on ensin saanut muulle tasolle kuulunutta tukea. Tehostettua tai erityistä tukea saava lapsi on otettava huomioon päiväkodin ja perhepäivähoidon henkilöstön mitoituksessa.

Tuen muodot

Tuen eri muotoja käytetään kaikilla tuen tasoilla lapsen tuen tarpeen mukaisesti. Tuen muotoja voi toteuttaa samanaikaisesti heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tukitoimet suunnitellaan pedagogisesti niin, että lapsen osallisuus, oikeus oppia ja toimia osana vertaisryhmää toteutuvat lapsen edun mukaisesti. Lapsen tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia tuen muotoja.

Lapsen tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. Lapsiryhmän kokoa muodostettaessa huomioidaan tukea tarvitsevien lasten etu, tuen tarve ja taso sekä se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa.

Pedagogisiin tuen muotoihin lukeutuvat toistuvien toimintojen sekä lapselle selkeän ja ennakoitavan päivärytmin luominen. Lapsen tukeen kuuluvat muun muassa sensitiiviset ja saavutettavat vuorovaikutus- ja kommunikointitavat. Näitä voivat olla puhetta korvaavat kommunikaatiomenetelmät, kuten viittomat, kuvat tai erilaiset teknologiset ratkaisut. Lapsen tarpeisiin vastaaminen edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä yhteisiä ja johdonmukaisia pedagogisten ja erityispedagogisten työtapojen ja menetelmien käyttöä. Pedagogisiin tuen muotoihin kuuluvat myös varhaiskasvatuksen toiminnan suunnittelu, havainnointi, dokumentointi ja arviointi.

Lapsen yksilöllisistä tarpeista nousevia, erityispedagogisia menetelmiä voidaan suunnitella, soveltaa ja toteuttaa joko yhden lapsen, pienen ryhmän tai koko lapsiryhmän yhteisenä toimintana. Varhaiskasvatuksen inklusiivisen arvoperustan mukaisesti pedagogisen tuen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee ensisijaisesti käyttää toimintatapoja, joissa lapsen tarvitsema tuki toteutuu osana vertaisryhmää.

Rakenteellisiin tuen muotoihin kuuluu lapsen tuen tarpeen havaitsemiseen ja sen toteuttamiseen liittyvän henkilöstön osaamisen ja erityispedagogisen osaamisen lisääminen. Rakenteellisia tuen muotoja ovat myös ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen ja/tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut sekä niiden muuttaminen lapsen tuen tarpeen mukaan. Ryhmän henkilöstörakennetta voidaan vahvistaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajalla. Lapsimäärän pienentämisellä muutetaan henkilöstön ja lasten suhdelukua siten, että lapsen tukea voidaan suunnitellusti toteuttaa ja varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa. Lisäksi varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustamispalvelut, apuvälineiden käyttäminen, esteettömyyden huomioiminen sekä pien- tai erityisryhmä voivat olla lapsen tarvitsemia rakenteellisia tuen muotoja.

Hoidollisen tuen muodot tarkoittavat menetelmiä ja toimintatapoja, joilla vastataan lapsen tarvitsemaan hoitoon, hoivaan ja avustamiseen. Lapsen terveydenhoidolliset tarpeet huomioidaan osana hoidollisen tuen muotoja. Näitä voivat olla esimerkiksi lapsen pitkäaikaissairauksien hoitoon, lääkitykseen, ruokavalioon ja liikkumiseen liittyvät avustamisen tarpeet ja apuvälineet. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstön ohjauksen ja konsultaation osalta.

Varhaiskasvatuksen toimipaikoissa arvioidaan aina tapauskohtaisesti, voidaanko lääke- tai sairaudenhoito toteuttaa osana lapsiryhmän perustoimintaa. Jokaisen lapsen kohdalla tehdään lapsen tilanteen kokonaisarviointi. Lapsen lääke- tai sairaudenhoito ei ole riippuvainen varhaiskasvatuslain mukaisesta tuen tasosta, vaan hoitoa annetaan tuen tasosta riippumatta lapsen tarpeen mukaan.

Tuen pedagogisten, rakenteellisten ja hoidollisten toimintatapojen tulee olla lapsen edun ja tuen tarpeen mukaisia, ja niissä käytetään paikallista ja tapauskohtaista harkintaa. Esimerkiksi lapsen apuvälineiden käyttöä tai avustamista suunniteltaessa tulee ensisijaisesti järjestää nämä tukitoimet niin, että lapsi on osa vertaisryhmää ja mukana samoissa tiloissa ja tilanteissa muun lapsiryhmän kanssa.

Lapsen tuen arviointi

Varhaiskasvatuksessa lapsen tukea arvioidaan kaikilla tuen tasoilla. Lapsen tuen tarvetta, sekä tuen riittävyyttä ja toteutumista arvioidaan tarpeen mukaan, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa esimerkiksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tarkistamisen yhteydessä tai tuen tarpeen tai oppimisympäristön muuttuessa. Lapsen tuen tarpeen arvioinnin prosessi voi alkaa varhaiskasvatuksen henkilöstön tekemien havaintojen pohjalta. Myös huoltaja, lastenneuvolan tai sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö voi tehdä aloitteen.

Tuen antamisen kokonaisuutta tarkasteltaessa arvioidaan aina kunkin lapsen kohdalla, mitkä ratkaisut parhaiten toteuttavat lapsen etua. Lapsen mielipide ja toivomukset huomioidaan ja huoltajan kanssa toimitaan yhteistyössä arvioitaessa tuen tarvetta, tukitoimenpiteitä ja toteuttamista.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen arviointiin tarpeen mukaan. Sosiaali- ja terveysviranomaiset osallistuvat arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä, jos arviointi edellyttää myös muuta kuin varhaiskasvatushenkilöstön pedagogista asiantuntemusta tuen tarpeen arvioimiseksi ja tuen ratkaisujen perusteeksi.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana

Lapsen tarvitsema tuki eli tuen taso, muodot ja niiden toteuttaminen sekä niihin liittyvät vastuut ja työnjako kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen laadinnasta ja arvioinnista vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö ja/tai varhaiskasvatuksen erityisopettaja yhteistyössä muun henkilöstön ja lapsen huoltajan kanssa. Henkilöstön tehtävänä on tukea huoltajan ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessa ja arvioinnissa. Tavoitteena on toimia yhteisymmärryksessä lapsen ja huoltajan kanssa. Lapsen mielipide selvitetään ja huomioidaan suunnitelmaa laadittaessa ja sitä arvioitaessa (luku 1.3).

Tuen tarvetta ja toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan tarpeen mukaan vähintään kerran vuodessa tai tuen tarpeen muuttuessa. Toiminnan tavoitteiden saavuttaminen kirjataan ja tavoitteita muutetaan lapsen muuttunutta tuen tarvetta vastaavaksi. Suunnitelmasta tulee ilmetä, jos tuen tarve ja toimenpiteet ovat päättyneet. Tuen tarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvun ja oppimisen tuesta määrätään esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Esiopetusta täydentävän varhaiskasvatuksen osalta mahdollinen tuki tulee yhteensovittaa esiopetuksessa annettavan tuen kanssa ja kirjata lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Ennen tehostetun tai erityisen tuen aloittamista lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan mahdollisten aiemmin toteutettujen tukitoimien ja niiden vaikuttavuuden arviointi. Arviointi pitää sisällään kuvauksen tukitoimista, niiden vaikuttavuuden arvioinnista ja kehittämisestä sekä perustelut siitä, millaisista tuen toimista lapsi hyötyy ja mitkä parhaiten toteuttavat yksilöllisesti lapsen etua.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa hyödynnetään tehtäessä hallinnollista päätöstä annettavasta tehostetusta tai erityisestä tuesta tai tukipalveluista. Mikäli lapsen tuen tarvetta on arvioitu lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa, tulee arviointi huomioida annettaessa tehostetun tai erityisen tuen hallinnollista päätöstä tai päätöstä tukipalveluista. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma päivitetään hallinnollisen päätöksen sisällön mukaisesti.

Kun lapsi saa varhaiskasvatuksessa tukea, hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansa kirjataan luvussa 1.3 kuvatun lisäksi seuraavat asiat:

  • pedagogiset tuen muodot
  • rakenteelliset tuen muodot
  • hoidolliset tuen muodot
  • tuen edellyttämä yhteistyö ja palvelut
  • tuen vaikuttavuuden arviointi

Lapsen vasu on henkilökohtainen pedagoginen asiakirja

Varhaiskasvatuslaki edellyttää, että jokaisen lapsen yksilölliset vahvuudet, mielenkiinnon kohteet ja tuen tarpeet huomioidaan varhaiskasvatuksen suunnittelussa. Tämän takaamiseksi jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainen pedagoginen asiakirja – lapsen varhaiskasvatussuunnitelma eli vasu.

Lapsen vasun keskeinen tarkoitus on toimia opetusta ja kasvatusta tukevana työkaluna. Siksi sen sisällön tulisi muodostua ammattilaisten vastuiden ja pedagogisen työn suunnittelun konkreettisesta kuvauksesta. Ammattilaisen on tärkeää huolehtia lapsen ja vanhempien näkökulmien hyödyntämisestä asiakirjan laadinnan prosessissa.

(Lähde: Noora Heiskanen, Children’s needs for support and support measures in pedagogical documents of early childhood education and care, erityispedagogiikan väitöskirja, Jyväskylän yliopisto 2019)

Nepsy-ohjaaminen vahvistaa vasun vaikuttavuutta

Nepsy-ohjaaminen tarjoaa työkaluja lapsen tuen konkreettiseen kuvaukseen ja toteutukseen. Seuraavassa kuvaus, miten nepsy-ohjaus voidaan linkittää vasu-prosessiin.

Varhaiskasvatuksen nepsy-ohjaamisen toimintamalli rakentuu Opetushallituksen laatiman vasu-ohjeistuksen pohjalle (lähde: oph.fi) ICF-luokitusta hyödyntäen (lähde: thl.fi).

Tavoitteellisen ja strukturoidun toimintamallin tarkoituksena on vahvistaa lapsen yksilöllistä tukea osana lakisääteisen vasun laatimista ja toteuttamista.

Nepsy-valmentaja, erityislasten äiti Ulla Käppi: Nepsy-ohjaamisen sisällyttäminen vasuun

Nepsy-ohjaaminen ja lapsen vasu

Lapsen vasun laatiminen
Opetushallituksen ohjeiden mukaan

–> Pedagoginen ymmärrys ja tieto siirtyy lapsen yksilölliseen suunnitelmaan.

Nepsy-ohjaamisen linkittäminen
lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan ICF-viitekehyksessä

  • Runkona Opetushallituksen ohjeistus lapsen vasun laatimisesta
  • Täydennettynä nepsy-ohjaukseen liittyvillä työkaluilla

1. Valmistautuminen

  • Lasta havainnoidaan ja havaintoja dokumentoidaan
  • Vanhempien, lapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten sekä yhteistyötahojen kanssa keskustellaan.

Nepsy-ohjaamisen työkaluja

  • Lapsen tilannekuvan dokumentointi KESY-keskustelun avulla
  • Ammattilaisten havainnointi lapsen toimintakyvystä ICF-rakenteen ja -luokituksen avulla ICF-lomakkeeella: osallistuminen, suoritukset/taidot, kehon toiminnot, ympäristötekijät
  • Lapsen toimintakykyprofiilin laatiminen

2. Suunnitelman laatiminen

  • Lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma

Nepsy-ohjaamisen työkaluja

  • Suunnitelmassa vastuuhenkilö ja kaikki osalliset nimettyinä
  • vastuuhenkilön tulisi olla paljon tekemisissä kyseisen lapsen kanssa, esimerkiksi lastenhoitaja sopii hyvin vastuuhenkilöksi
  • Suunnitelman pohjana toimintakykyprofiili ja toimintakyvyn kuvaus, kuinka lapsi suoriutuu arjessa, missä selviytyy, mitä haasteita, miten ympäristö tukee
  • Haasteiden muuttaminen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiksi
  • Tukitoimien ja taitojen valinta lapsen kehityksen tukemiseksi
  • Menetelmät motivaation vahvistamiseksi
  • Käytössä olevat tai tarvittavat apuvälineet
  • Suunnitelman tarkistukset ja niiden vaikutukset
  • Vaikuttavuuden arviointi ICF-viitekehyksessä ja päivitys mielellään kahdesti vuodessa
  • Lapsen vasuun kirjataan keskeiset asiat, nepsy-ohjauksen suunnitelma vasun liitteeksi

3. Suunnitelmaan tutustuminen ja sitoutuminen

  • Jokainen lapsen kanssa työskentelevä tutustuu ja sitoutuu suunnitelmaan.
  • Lapsen kanssa työskentelevät ammattilaiset käyvät yhteistä keskustelua lapsen vasun sisällöistä sekä sovituista toimintatavoista ja menetelmistä.
  • Suunnitellaan, millaisia muutoksia ja sitoumuksia ryhmässä tarvitaan lapsen vasun tavoitteisiin pääsemiseksi

Nepsy-ohjaamisen työkaluja

  • Vastuuhenkilö varmistaa, että suunnitelman periaatteita noudatetaan kaikissa lapsen kehitysympäristöissä; varhaiskasvatuksessa, kotona, harrastuksissa jne.
  • Motivaation vahvistamisen periaatteet tulisi olla kaikilla tiedossa; esimerkiksi palkitseminen tms.

4. Suunnitelman toteuttaminen

  • Kaikki lapsen kanssa työskentelevät ammattilaiset noudattavat systemaattisesti yhdessä suunniteltuja toimintatapoja ja toteuttavat mahdollista tukea.

Nepsy-ohjaamisen työkaluja

  • Työkalupakkimme sisältää ohjeistuksen taitojen harjoitteluun
  • se sisältää ratkaisukeskeisiä menetelmiä ja keinoja taitojen oppimiseen.
  • Suunnitelman toteuttamisen tulisi olla ketterää, sillä kaikki keinot ja menetelmät eivät sovi kaikille; siksi keinoja tulisi vaihtaa tarvittaessa
  • Taidon oppiminen tai ohjauksen työkalujen käyttö voi kestää vain lyhyen aikaa, muutoksista ja uusista keinoista tulisi tehdä vasuun merkinnät
  • Kun lapsi on oppinut yhden taidon, otetaan seuraava taito harjoitteluun

5. Jatkuva arviointi

  • Laadittua suunnitelmaa arvioidaan arjessalapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten havaintoihin perustuen.
  • Lapsen näkökulmaa kysytään lapselta itseltään ja havainnoidaan säännöllisesti, huoltajien kanssa keskustelllan
  • Lapsen vahvuuksia, tuen tarpeita ja mielenkiinnon kohteita havainnoidaan ja dokumentoidaan.
  • Ovatko sopimamme asiat toteutuneet?
  • Ovatko sovitut menetelmät olleet toimivia?
  • Onko tavoitteet saavutettu vai ovatko ne edelleen ajankohtaisia?
  • Mitä sovitusta olisi hyvä muuttaa ja miksi?
  • Mitä säilyy ennallaan?
  • Mitä sovimme nyt?

Nepsy-ohjauksen työkaluja

  • Nepsy-ohjauksen vaikuttavuus tehdään näkyväksi ICF:n avulla.
  • Nepsy-ohjauksen arvioinnissa tehdään lapsen tilannekuva uudelleen ja verrataan sitä edelliseen yhdessä lapsen kanssa, näin lapsi voi todeta itse, miten asiat ovat parantuneet ja muuttuneet
  • Ammattilaiset täyttävät arvioinnissa ICF-lomakkeen uudelleen ja vertaavat sitä edelliseen, näin saadaan numeerinen, yhtenevä kuva lapsen toimintakyvystä ja sen muutoksista
  • Miten lapsen toimintakykyprofiili on muuttunut?
  • Mitä sen pohjalta tulisi tehdä seuraavaksi?

6. Pienet muokkaukset

  • Lapsen vasuun tehdään pieniä muokkauksia ja päivityksiä havaintojen pohjalta tarvittaessa
  • Lapsen varhaiskasvastussuunnitelmaa pidetään ajan tasalla muuttuneista toimintatavoista tarvittavissa määrin vasu-keskustelujen / isojen päivitysten välillä

Nepsy-ohjaamisen työkaluja

  • Nepsy-ohjauksen etenemistä olisi hyvä seurata myös reaaliajassa arjessa, esimerkiksi tarravihon tms. avulla
  • Kun yksi taito on opittu ja lapsi ryhtyy opettelemaan uutta taitoa, siitä voidaan tehdä merkintä vasuun, mutta lapsi voi myös itse keksiä, miten hän haluaa seurata edistymistään

7. Säännöllinen päivittäminen

  • Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tarkistetaan vähintään vuosittain
  • Päivityksen lähtökohtana toimii aiemmin kirjattu suunnitelma, jonka toimivuutta arvioidaan ja tehtyä suunnitelmaa kehitetään eteenpäin

Nepsy-ohjaamisen työkaluja

  • Nepsy-ohjauksen suunnitelma olisi syytä päivittää puolivuosittain; kehitystä voi tapahtua nopeastikin, joten uudet taidot on hyvä kirjata sitä mukaa, kun oppimista tapahtuu
  • Toimintakykyprofiilin muutosten seuraaminen on tärkeää

Tavoitteet vasuun

Arviointi

Vastaa

Vieritä ylös