Oppimisen strategioita ja apuvälineitä

Kuvakortit monipuolinen oppimisen väline

Kuvakortit ja oppiminen

  • auttanut paljon
  • yhdessä valittu kuvat, toiminta menee sujuvammin
  • pilkkominen tekee pieniä kokonaisuuksia
  • on vauhdittanut
  • päivästä riippuen
  • jättimäiset luokat, koulujen seinien purkaminen
  • mun tytöille se ei sovi
  • kukaan ei pysty olemaan 40 oppilaan luokassa
  • ääniyliherkkä, hengitys, aivastaminen, kynällä kirjoittaminen paperille
  • kaksi opettajaa, kaksi taulua
  • en ymmrrä

Oppimisen haasteita

  • Liiat virikkeet (esim. äänet, liike) häiritsevät keskittymistä
  • Muu aistieste (häiritsevä valaistus, häiritsevät kuviot seinissä, vaatteissa…)
  • Aloittaminen/ lopettaminen vaikeaa
  • Tarkkaavuuden ylläpito vaikeaa
  • Keskittymistä häiritsevä vireystila (väsymys, ylivireys)
  • Vaikeus olla paikoillaan oppitunneilla
  • Läksyt/ itsenäinen opiskelu haastavaa
  • Vaikeus ymmärtää oppimisen merkitystä
  • Oppija ei ymmärrä ohjeita
  • Oppija ei ymmärrä, mitä häneltä odotetaan
  • Oppimista häiritsevä tunnetila (esim. ahdistus, häpeä, ylivireä innostus…)
  • Opetuksessa ei huomioida lapsen erityispiirteitä
  • Yhteistyövaikeudet ryhmätöissä
  • Ristiriidat opettajan kanssa
  • Opettajan huutaminen, epäreilut rangaistukset
  • Muu, mikä:

Ratkaisuja

  • Kuulosuojaimet/ korvatulpat/ vastamelukuulokkeet
  • Aurinkolasit/ lippa (valoisuuden säätelyyn)
  • Stressipallo/ spinneri/ muu hypisteltävä rentoutusväline
  • Paikka mahdollisimman aistiärsykkeettömästä kohdasta
  • Paikka sosiaalisesti sopivaan kohtaan ryhmässä
  • Apuvälineet: istuintyyny, kynätuki, värikalvot, painotuotteet (-liivi, sylipaino)…
  • Sopiva tauottaminen
  • Mahdollisuus poistua hetkeksi rauhoittumaan tai liikkumaan
  • Varmistus, että ohjeistus on ymmärretty
  • Oppimisen merkityksen selittäminen lapsen/nuoren kehitystasolla
  • Oppimateriaalin/ tehtävien räätälöinti (mielenkiinnon kohteiden hyödyntäminen)
  • Muita häiritsevän ääntelyn (esim. ”tikkaussanan”) vaihtaminen
  • Luottamuksellinen yhteistyösuhde opettajan/ ohjaajan/ avustajan kanssa
  • Vaihtoehtoinen tapa suorittaa opintoja (esim. lisäaika, suullinen koe, oma tila kokeissa)
  • Stressitilan huomioiva tavoitetaso: yksilöllinen onnistuminen mahdolliseksi
  • Tavoitetason tarkistaminen: helpotukset/ muita haastavampi taso
  • Mieluusti välitön palkitseminen onnistumisista
  • Lapsen/nuoren (omissa tavoitteissa) onnistumisten huomiointi
  • Muu, mikä:

Pedagogiset toiminnot

– luo oppimisympäristö toiminnan aloitusvaiheessa: mm. käytettävissä oleva materiaali, tila, säännöt ja rajoitukset, tavoitteen asettelu ja toiminnan sisältöjen suunnittelu ryhmän ja lasten yksilöllisten tarpeiden mukaan
– kerro lapselle mitä odotat hänen tekevän (tehtävän määrittely)
– suunnittele tekeminen: mitä tarvitsen työskentelyyn (välineet), miten teen tehtävän, mistä saan apua (aikuisen tuki), miten kauan menee aikaa, milloin voin lopettaa, mitä teen tämän toiminnan jälkeen
– tue lasta itsearvioinnissa: tunteiden nimeämisessä ja ilmaisussa, lopputuloksen arvioinnissa (onko työ/leikki valmis tai miten haluan jatkaa, miten onnistuin, mistä pidin, mistä en pitänyt tai mikä tuntui vaikealta)
– auta ja lasta lopettamaan työ/leikki (välineiden pois kerääminen ja uuteen tilanteeseen siirtyminen).

TOIMINNANOHJAUS KOULUSSA -Isomäki

Toiminnanohjauksen tukeminen

ULKOISET KEINOT

  • Ohjeidenpilkkominen
  • • Konkreettiset ohjeet, esim. videoina:
  • –  Oppikirjan käyttöohje
  • –  Kokeisiinlukuohje
  • –  Sanastonharjoitteluohje
  • –  Digitaalisen materiaalin käyttöohje

SISÄISET KEINOT

  • Ongelmanratkaisupuhe
  •  Do-tell: Tell-do – tekniikka
  • Systemaattiset strategiat

ESIMERKKEJÄ: TOIMINNANOHJAUKSEN TUKEMINEN

  • Aikataulun ja työsuunnitelman tekeminen yhdessä lapsen kanssa
    – ”Kokeisiinlukujärjestys”
  • Vaativien ja laajojen tehtävien palastelu ja osatavoitteiden asettaminen yhdessä lapsen kanssa
  •  Toteuttamisen seuranta – ”Treenipäiväkirja”

METAKOGNITION TUKEMINEN

ULKOISET KEINOT

  • Psykoedukaatio
  • Toimivienajatusmallien jakäytänteiden mallinnus
    – Metakognitiivinen puhe opetuksen välineenä
  • Prosessinhallinnan ohjaaminen:
    – Esim. Toiminnanohjauskortit

SISÄISET KEINOT

  • Itsetarkkailun kehittäminen
  • • Itseymmärryksen lisääminen
    – Tieto, mikä auttaa itseä oppimaan
    – Tieto, miten toimia, jotta oppii
  • Kyky toimia itseä edesauttavalla tavalla

OPISKELUSTRATEGIAT

  • Korkeaa kognitiivista toimintaa
  • Biologisesti otsalohkojen ohjaamaa
  • Otsalohkot kypsyvät 25-vuotiaana
  • Ovat kumulatiivisesti oppimista heikentäviä/parantavia
    – Samoilla oppilailla/opiskelijoilla, joilla on vaikeuksia oppiaineessa, on heikot strategiat
  • Koska strategioilla on korkeat biologiset vaatimukset, ne ovat vaikeita tavoittaa
  • Oleellisessa roolissa on myös vanhempien strategiatuntemus

OPISKELUSTRATEGIAT

  • Strategioiden pohjana on opiskelukäsitteistön hallinta
  • Strategiat aktivoidaan käsitteiden avulla
    – Edellyttävät lapselle/nuorelle tutun käsitteistön käyttöä
  • Strategioiden oppimisen kaava
    – Tavoitteenmukainen puhe —-> tavoitteenmukainen käyttäytyminen
  • Kyetäkseen itse käyttämään strategiaa lapsen/nuoren tulisi kyetä kertomaan/kuvaamaan, miten toimii strategiaa käyttäessään

STRATEGIAOPETUKSEN KULMAKIVET

  • Strategian valinta perustuu nuoren vahvuuksien hyödyntämiseen
  • Keskitytään ensin strategian harjoitteluun ja sen jälkeen sen soveltamiseen
    – Aluksi luokkatasoa helpompi materiaali
  • Huomio ja palkitseminen suunnataan aluksi oppimisprosessiin
    – Vrt. harjoituspäiväkirja
  • Arvioidaan strategian soveltuvuutta ja oppimista jatkuvasti ja tarvittaessa vaihdetaan strategiaa
    – Ei kuitenkaan liian usein/nopeasti
    – Aikaa tarvitaan vähintään 3 kuukautta!

STRATEGIAOPETUS KÄYTÄNNÖSSÄ

  • Aikuinen esittelee strategian
  • Aikuinen demonstroi strategian
  • Aikuinen ja lapsi/nuori toteuttavan strategiaa yhdessä
  • Vastuu toteutuksesta siirtyy yhä enemmän lapselle/nuorelle
  • Nuori toteuttaa strategiaa yksin
  • Nuoren lähipiirille annetaan tietoa käytettävästä strategiasta
  • Nuori pystyy opettamaan strategian toiselle henkilölle

ESIMERKKI: VIERAIDEN KIELTEN OPISKELUSTRATEGIA, KIELITAITO

1. Sanaston evaluoiva luku
– Vaikeiden sanojen merkitseminen
2. Kappaleen luku tai kuuntelu
3. Niiden tekstikohtien kääntäminen, joissa vaikea sana esiintyy
4. Vaikeiden sanojen kirjoittaminen

Aistit ja oppiminen

Näin muistan ja opin paremmin! 
(rastitan kohdan, jos olen samaa mieltä)

  • Muistan asian paremmin jos voin kirjoittaa sen. 
  • Opiskellessa ymmärrän asioita paremmin silloin, kun voin samalla olla liikkeessä. 
  • Opin paremmin, kun joku lukee minulle ääneen, kuin itse lukemalla 
  • Lukiessani tekstiä, kuvitan sen mielessäni samanaikaisesti. 
  • Opin enemmän, kun voin tehdä mallin, kuvion tai kuvan opittavasta asiasta. 
  • Työskentelen paremmin hiljaisessa paikassa. 
  • Kun teen koetta, näen mielessäni kirjan sivun ja sillä olevan oikean vastauksen. 
  • Muistan tiedon paremmin luokassa käydyistä keskusteluista kuin lukemastani tai kirjoittamastani tekstistä. 
  • Opin mieluiten tekemällä itse, kuin vain seuraamalla ohjeita. 
  • Opin paremmin, jos saan samalla tehdä muistiinpanoja. 
  • Opin mieluiten videon tai television, kuin liitu- tai fläppitaulun avulla
  • Kuvitetut/selvennetyt ohjeet auttavat tehtävien tekemisessä. 
  • Minun on vaikea hahmottaa asioita omassa mielessäni, ilman kuvaa tai tekstiä. 
  • Kuuntelen mielelläni musiikkia kun opiskelen tai työskentelen. 
  • Piirrän tai kirjoitan luennolla tai luokkahuone-keskustelun aikana pystyäkseni keskittymään ja pysyäkseni rauhallisena. 
  • Muistan paremmin, mitä ihmiset sanovat, kuin miltä he näyttävät. 
  • Nautin oppimisesta tutkimuksia tekemällä. 
  • Tarvitsen kirjalliset ohjeet tehtävien tekemiseen. 
  • Puhujaan katsominen auttaa keskittymisessä ja kuuntelussa. 
  • Puhujaan katsominen vaikeuttaa keskittymistä ja kuuntelua.

Koulussa odotukset ja vaatimukset lapsen toimin- takykyä kohtaan kasvavat. Mitä vanhemmaksi lapsi varttuu, sitä enemmän häneltä odotetaan omatoimisuutta ja kykyä itsensä säätelyyn.

Motivaatiolla on keskeinen lapsen toimintaa ja yrittämishalua ohjaava vaikutus. Motivoitumisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun lapsella on vireystason säätelyyn ja oppimiseen liittyviä haasteita. Kun tavoitellaan jotain muutosta toimin- tatavoissa ja käyttäytymisessä, on tärkeää saada lapsi itse ymmärtämään, mitä hyötyä siitä on hänelle. Aikuisten on hyvä huomioida, mikä lasta motivoi ja hyödyntää hänen kiinnostuksen kohtei- taan myös opetuksessa.

Itsenäinen työskentely, keskittyminen, ohjeiden kuuntelu ja niiden mukaan toimiminen voivat olla erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevalle lapselle vaativaa. Lapsen tukemiseksi tarvitaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä, hyvin jäsenneltyä toi- mintaympäristöä ja selkeää opetustapaa.

Jäsennelty päiväohjelma, häiriötekijöiden mini- moiminen ja työskentelyn ohjaaminen välittömillä palautteilla ovat tärkeitä tukia silloin, kun lapsen on itse vaikea säädellä omaa tarkkaavuuttaan ja käyttäytymistään tai ehkäistä impulssejaan.

Monia lapsia auttaa mahdollisimman samana pysyvä päiväjärjestys, työskentelyvälineiden pitä- minen tutuilla paikoilla ja työskentelyyn liittyvät rutiinit. Lisäselkeyttä saa kuvallisella päiväjär- jestyksellä ja muistilistoilla. Ohjeet ja tehtävät on hyvä antaa yksi kerrallaan ja huomioida aloitusten ja lopetusten selkeys.

Katso tarkemmin tämän luvun lopussa olevasta taulukosta, miten lapsen toimintakykyä voi tukea tilanteisiin ja tehtäviin liittyviä tekijöitä huomioimalla.

Koulussa

  • Anna välitön palaute tehdystä työstä.
  • Muista, että on parempi ohjata lasta etukäteen,
    kuin laittaa hänet korjaamaan asiaa jälkikäteen.
  • Mahdollista onnistumisen kokemukset ja suju- vuuden tunne: anna alkuun helppoja tehtäviä ja tehtävien vaikeutuessa kannusta ja kehu jo pel- kästä yrittämisestäkin.
  • Käytä apuna palkkiojärjestelmää uusien ja vai- keiden asioiden opettelussa.
    Kotona
  • Pidä tavoitteena, että ulkoisen palkkion tavoit- telu muuttuu onnistumisen kokemusten myötä vähitellen sisäiseksi motivaatioksi. Esimerkiksi: ”Teen läksyt heti, ettei tarvitse kuunnella, kun joku niistä koko ajan muistuttelee” ja ”Kun tein kokeita varten lukemisaikataulun ja noudatin sitä, minulle jäi enemmän aikaa tehdä muuta- kin.”

Ylläpidä vireyttä

Koulussa

  •  Anna selkeät toimintaohjeet vaihe vaiheelta. Vireystila alkaa herkästi laskea ja levottomuus lisääntyä, jos lapsi ei pysy toiminnassa mukana.
  • Käytä vaihtelevia tehtäviä. Pitkäjaksoiset kuun- telu- ja lukemistehtävät laskevat vireystilaa, jol- loin tarkkaamattomuus lisääntyy. Vuorottele toi- minnallisilla tehtävillä.
  • Korosta väreillä,huomiomerkeillä tai kuvilla tehtävien ja tekstien tärkeitä kohtia. Tarkkaavuus suuntautuu automaattisesti poikkeavaan ärsyk- keeseen.
  • Minimoi odotusaika ja maksimoi toiminta-aika. • Huomioi eteneminen: anna välitöntä palautetta ja kannusta.
  •  Ota huomioon ympärillä olevat kilpailevat ärsykkeet: anna mahdollisimman houkuttelevia ja aktiivisuutta sitovia tehtäviä.
  • Sinitarran hypistely, vihkoon piirtäminen tai musiikin kuuntelu toiminnan lomassa auttaa joitakin lapsia keskittymään tai kanavoimaan ylimääräistä energiaa.
  • Muista tauot ja mahdollisuus rauhoittumiseen, mikäli lapsi vaikuttaa kuormittuvan liikaa.

Kotona

  • • Mittaa aika, jonka lapsi jaksaa yhtäjaksoisesti työskennellä ja ajoita sovitut tauot. Jotkut hyöty- vät ajastimesta, esimerkiksi munakellosta, joka jaksottaa työskentelyaikoja. Esimerkiksi kym- menen minuutin työskentelyn jälkeen pidetään lyhyt tauko. Joillakin ajastimen seuraaminensuuntaa tarkkaavuutta liiaksi pois itse tekemi- sestä. Silloin kannattaa sopia, että tauot pide- tään esimerkiksi viiden laskutehtävän välein tai jokaisen luetun tekstikappaleen jälkeen.
  • Sopiva tauko on hyvin lyhyt, esimerkiksi pieni jaloittelu ja vesilasillisen juominen. Säästä älylaitteiden viihdekäyttö läksyjen teon tai kokeisiin luvun jälkeen. Läksyjen teon tai kokei- siin luvun aikana tapahtuva viestien tarkistami- nen vie ajatukset liiaksi muualle, ja tauoilla on riski pitkittyä.
  • Huolehdi tehtävien vaihtelevuudesta: lapsi voi tehdä vuoroin matematiikan ja luonnontietei- den ja vuoroin jonkin muun reaaliaineen tai kie- len läksytehtäviä.
  • Sovi tarvittaessa opettajan kanssa äksyjen määrän kohtuullistamisesta.

Vähennä ympäristön häiriötekijöitä

Koulussa

  • Kiinnitä huomiota toimintaympäristön ja teh- tävien jäsentämiseen. Pidä mahdollisimman vähän tehtäviin liittymätöntä tarviketta esillä ja tee yksi tehtävä, osio tai alue kerrallaan. Pidä kuvalliset ja kirjalliset päiväohjelmat näkyvillä.
  • Anna lyhyet, selkeät ohjeet.
  • Huomioi istumapaikka yksilöllisesti: usein tarkkaamattoman oppilaan on hyvä olla luo- kan edessä ohjaavan aikuisen läheisyydessä. Muiden tekemisiä jatkuvasti seuraavalle ja ärsy- keherkälle hyvä paikka on usein luokan takana, jolloin hänen ei tarvitse koko ajan kääntyillä ääniä kuullessaan.
  • Selkeytä oppilaan oma työskentelytila. ”Rajattu reviiri” pulpetin ympärillä vaikkapa teipillä latti- aan merkittynä voi toimia.

Kotona

  • Kiinnitä huomiota toimintaympäristön ja teh- tävien jäsentämiseen: pidä tarvittavat välineet esillä ja kunnossa ja mahdollisimman vähän muuta tavaraa samanaikaisesti esillä. Tämä myös nopeuttaa tehtävien aloittamista.
  • Tee yksi asia kerrallaan.
  • Hyödynnä kuulosuojaimia tai musiikkia keskit- tymisen apuna. Niiden avulla pystyt sulkemaan kodin ja pihapiirin muut äänet pois. Musiikin tulee olla ennestään tuttua, ettei lapsi keskity lii- aksi sanojen kuunteluun.
  • Tehtävän ääneen lukeminen ja ääneen ajattelu auttavat keskittymään sekä etenemään tehtä- vässä.

Kiinnitä huomiota ohjeiden antamiseen
Koulussa ja kotona

  • Etene yksi asia tai vaihe kerrallaan. Anna lap- selle aikaa reagoida tai toimia ohjeen mukaan ennen kuin etenet.
  • Keskity ohjeissa vain oleellisiin asioihin. Käytä mieluummin suoria toimintaohjeita kuin kiel- loilla ohjaamista.
  • Anna ohje vasta silloin, kun olet varmistanut, että lapsi kuuntelee sinua.
  • Suullinen ohje ei aina pelkästään riitä: käytä apuna kuvia, muistilistoja, mallin näyttämistä ja/tai ääneenajattelua.

Oppilaalle: Kokeisiin valmistautuminen

  • Jaa koealue osiin ja kirjoita konkreettinen luku- suunnitelma esimerkiksi näin: ”Lue tiistaina kappaleet 3 ja 4, keskiviikkona kappale 5 ja ker- taa kappaleet torstaina.”
  • Ennen kuin ryhdyt lukemaan varsinaista koe- aluetta tai tekemään tehtäviä, sinun kannattaa virittäytyä aiheeseen silmäilemällä koealueen sisällysluettelo, otsikot ja kuvat. Mieti etukä- teen, mihin sinun tulee löytää vastauksia. Tämä ohjaa olennaisten asioiden löytämistä tekstistä.
  • Kun olet lukenut kappaleet, tee itsellesi kysy- myksiä kertausta varten. Hyödynnä esimerkiksi väliotsikoita kysymysten tekemisessä. Kertaa koealue vastaamalla tekemiisi kysymyksiin. Poimi tekstistä ja kysymyksistä avainsanoja. Harjoittele käsitekarttojen laatimista.
  • Omienesimerkkienkeksiminenhelpottaaoppi- mista ja asioiden mieleen palauttamista.

Koevastauksen laatiminen

  • Lue kysymys tai tehtävä huolellisesti ja käytä aikaa sen ymmärtämiseen.
  • Matematiikan kokeissa kiinnitä huomiota matemaattisiin käsitteisiin: onko kyseessä ero- tus, summa, osamäärä vai tulo. Mitä tietoja on annettu, mitä kysytään, millä luvuilla lasketaan, mitkä ovat välivaiheita ja mikä on varsinainen tulos?
  • Lukuaineiden kokeissa laadi vastauksesi käyt- tämällä apuna kysymyssanoja: kuka, mitä, mil- loin, missä, miksi?
  • Käytä apupaperia. Kun olet lukenut tehtävän, kirjoita heti mieleesi tulevat asiat paperille yksit- täisinä sanoina tai luettelona. Vedä luettelosta yli ne asiat, jotka olet kirjoittanut vastaukseesi.

Oireita usein voimistavat ympäristötekijät

  • Ympäristön häiriötekijät (äänet, esineet, liike ja niin edelleen)
  • Suuri ryhmäkoko
  • Vapaamuotoinen tilanne
  • Monimutkaiset ohjeet
  • Pitkäkestoinen, ponnistelua vaativa työskentely
  • Palaute vasta tekemisen päätyttyä
  • Toistuva, tylsäksi tai vaikeaksi koettu tekeminen
  • Useat yhtäaikaiset, huomiota vaativat asiat
  • Yleisesti koko ryhmälle annettu ohje
  • Odotus paikallaan pysymisestä
  • Fyysinen epämukavuus (liian kuuma tai kylmä ympäristö, väsymys, nälkäisyys, kipu)
  • Psyykkinen epämukavuus (jännittäminen, odottaminen).

Oireita usein lievittävät ympäristötekijät

rauhallinen ympäristö, sopiva ärsyketasopieni ryhmä, kahdenkeskisyysstrukturoitu tilannelyhyet, yksi vaihe kerrallaan annetut ohjeetlyhyihin jaksoihin jakautuva tekeminenvälitön, kannustava palautemielenkiintoinen tekeminen, hyvä motivaatiotyöskentely yksi asia kerrallaanyksilölle suoraan suunnattu ohjemahdollisuus liikehtiä häiritsemättä muita (esimerkiksi jumppapallolla istuminen, sormeiltava esine jne)vireystilan säätelyä helpottavat olosuhteetn (mahdollisuus lepohetkeen, välipala)salliva, rauhoittumista tukeva ilmapiiri
  • kynäkoura
  • kämmenpaino
  • kynäpaino
  • lukukortit
  • sanaväliviivain
  • aakkostyyny
  • pähkinäpallo
  • kiilatyyny
  • haitarityyny
  • nystyrätyyny
  • tasapainotyyny

Rahankäyttö

Vastaa

Vieritä ylös