Ohjaamisen ja oppimisen tueksi

Luo lapseen hyvä yhteys

Aikuinen on aina vastuussa vuorovaikutuksen sujumisesta lapsen kanssa. Hyvä yhteys ja vuorovaikutus syntyy myönteisistä ajatuksista, kehonkielestä ja sanoista. Merkityksellistä on, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Kun lapsi kokee aikuisen olevan kiinnostunut juuri hänestä, se luo hyvän pohjan vuorovaikutukselle. Vuorovaikutustilanteissa lapsi oppii, miten nimetä, tunnistaa ja säädellä tunteita, toimintaa ja käyttäytymistä. Aikuinen toimii tässä mallina.

Keinoja hyvän yhteyden luomiseen:

  • Kohtaa lapsi kiireettömästi.
  • Anna tilaa, huomaa lapsen aloitteet ja vastaa niihin.
  • Huomioi lapsen ikä- tai kehitystaso ja käytä sellaista ilmaisutapaa, jonka lapsi tunnistaa ja ymmärtää.
  • Anna suoria, lyhyitä ja selkeitä ohjeita, kuten esim. “Puhu hiljempaa, kiitos” on tehokkaampi kuin “Älä huuda”.
  • Ole läsnä, lue lapsen ilmeitä, eleitä ja tunnetilaa, osoita myötätuntoa ja rajaa sopivasti.
  • Tutkaile, onko lapsi kuulolla ja ymmärtääkö. Mene tarvittaessa luokse ja hae katsekontakti.
  • Pysäytä, kutsu nimellä ja kosketa. Varmista, että lapsi sietää kosketustasi.
  • Anna myönteistä ja kannustavaa palautetta niin usein kuin voit.
  • Muista, että aina voit aloittaa alusta ja lähestyä lasta uudella tavalla, uusin silmin ja korvin.
  • Luota olevasi itsekin kehityskelpoinen ja usko oppivasi yhdessä lapsen kanssa.
  • Usko lapsen kykyihin ja etsikää, löytäkää ja ihmetelkää yhdessä erilaisia vaihtoehtoja.
  • Leiki ja touhua lapsen kanssa n.15 min. joka päivä keskittyneesti.

Huomaa hyvä – ohjaa lasta myönteisin keinoin

Myönteinen tunnekokemus toimii palkinnon tavoin. Aikuisen tehtävä on auttaa ja tukea lasta silloin, kun lapsella on haasteita esimerkiksi itsensä ohjaamisessa, toiminnanohjauksessa ja oppimisessa ja kun harjoittelu vaatii tukea. Aikuisen positiivinen läsnäolo rakentaa ja luo hyväksynnän ilmapiiriä ja on hyvä perusta oppimiselle.
Kehu ja palkitse jo siitä, kun lapsi yrittää toimia annetun ohjeen mukaan. Se on ensimmäinen askel myönteiseen tunnekokemukseen ja siten tukee etenemistä kohti toivottua päämäärää. Näin lapsi oppii sinnikkyyttä ja hänelle rakentuu myönteinen minäkuva itsestään oppijana.

  • Anna lapselle myönteistä huomiota ja palautetta hänen toiminnastaan. Hän alkaa suosia sellaista toimintaa, joka tuottaa iloa hänelle itselleen ja läheisillee.
  • Varaa aikaa suunnitellusti yhteisiä hetkiä varten.
  • Näytä myönteisiä tunteita eri tavoin lasta kannustaaksesi, esim. hymy, silmänisku, kosketus, peukku, taputus, ylävitonen.
  • Puhu innostuneesti ja katso rohkaisevasti.
  • Ilmaise myönteisesti kiinnostustasi lapsen aloitteita, ajatuksia, orastavia taitoja ja tekoja kohtaan. Huomioi erityisesti lapsen mielenkiinnonkohteet.
  • Valmista lapsen kanssa hänelle mieleinen kuvallinen palkkiotaulu, johon kirjaatte yhdessä harjoituksen tavoitteen. Tavoitteen tulee olla realistinen ja suhteutettu lapsen taitotasoon. Kuvita ja/tai kirjoita täsmällisesti harjoituksen tavoite. Esimerkiksi tavoite “ilta sujuu hyvin”, on lapselle epämääräinen ja liian iso kokonaisuus. Sen sijaan tavoite “lapsi menee hammaspesulle heti iltapalan jälkeen” voisi olla sopivan konkreettinen ja selkeä. Palkkiotaulun avulla voidaan hahmottaa ja seurata harjoittelun etenemistä.
  • Käytä tarvittaessa ulkoisia palkkioita, esim. tarrat, kuvat, sadut, rentoutushetket, yhteiset tekemiset, herkut, peliaika tms. Palkkioksi kannattaa yhdessä lapsen kanssa valita sellainen asia, mikä häntä kiinnostaa ja palkitsee. Varothan ylipalkitsemista. On tärkeää, että syy-seurausyhteys on lapselle selvä. Kun lapsi yhdistää palkkion ja toiminnan, se auttaa häntä motivoitumaan harjoiteltavaan toimintaan.
  • On tavallista ettei harjoittelu suju aina kuten toivoisit. Vanhempana ehkä haluat että lapsesi edistyisi nopeammin ja systemaattisemmin. Kuitenkaan aiempia onnistumisia ja palkkiotauluun ansaittuja merkkejä ei tule mitätöidä – saavutettuja etuja ei saa poistaa.
  • Varaudu muokkaamaan palkkiosysteemiä tilanteen mukaan sekä kärsivällisesti toistamaan ja kirkastamaan harjoittelun kulkua toivottuun osa-tavoitteeseen/tavoitteeseen pääsemiseksi.

Taito on kyky jonkin asian tekemiseen ja erityisesti sen tekemiseen hyvin. Luontaisista kyvyistä eroten taito edellyttää opettelua. Esimerkkejä ovat pyörällä ajamisen taito, päässälaskutaito, leipomistaito ja lukutaito.

Taitavaksi tuleminen

Taidon oppiminen perustuu siihen, että mielen näkemys (skeema) tapahtumasta vastaa yksityiskohtaisesti todellista tapahtumaa. Mitä enemmän esimerkiksi polkupyörällä ajamista harjoittelee, sitä paremmin tiedostaa sen, missä pyörällä voi ajaa, kuinka rajusti ohjaustankoa on käännettävä jne. Kaikki taidon oppimiseen vaikuttava ei ole tiedostettua tietoa, sillä polkupyörän ajamisessa tarvitaan myös lihasten taitavaa yhteistoimintaa, jonka koordinoituminen ei usein ole kovin tiedostettua. Ennakointi on tärkeä osa taitoa: polkupyöräilijä osaa ennakoida pääseekö pyörällä kävelykäytävän reunakorotuksen yli vai joutuuko taluttamaan.

Taidon oppiminen voidaan nähdä kolmivaiheisena prosessina:

1. Kognitiivinen vaihe

  • teorian ymmärtäminen ennen kokeilua
  • esimerkiksi vanhempi selittää lapselle, kuinka pyörällä on tarkoitus ajaa ja lapsi seuraa muiden pyörälläajoa

2. Assosiatiivinen vaihe

  • kokeilua
  • yhdistetään osataidot toisiinsa

3. Autonominen vaihe

  • taidon hallinta
  • taitaja osaa ennakoida tilanteita ja ymmärtää jo pienistä vihjeistä miten tulee toimia

Taidon oppimiseen vaikuttaa henkilön oppimismotivaatio, aikaisemmat tiedot ja palaute. Taidon harjoittelu on välttämätöntä taitavaksi tulemiselle. Yksinkertaistenkin toimintojen äärimmäisen hyvä taitaminen vaatii paljon harjoittelua. Tämä on huomattu kokeilla, joissa ihmisten täytyy yksinkertaisesti painaa nappia tietyn ärsykkeen (esimerkiksi piip-äänen) kuullessaan: nopein reaktioaika ärsykkeestä napinpainamiseen saavutetaan vasta monien kymmenien harjoituskertojen jälkeen. Kun yksinkertaistenkin taitojen mestarillinen hallitseminen kestää kauan, on ymmärrettävää, että taitavaksi pianonsoittajaksikaan ei tulla hetkessä.lähde?

Kokeilla on todistettu, että ahkeralla harjoituksella ihminen voi oppia suorittamaan useampaa taitoa yhtä aikaa esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan saneltua tekstiä.

Savant-henkilöt ovat poikkeuslahjakkuuksia, jotka voivat saavuttaa miltei yli-inhimillisen taidon (esimerkiksi päässälaskutaidon) ilman normaali-ihmiseltä vaadittavaa harjoitteluaikaa.

Taitaminen ja opettaminen

Taitavalla ihmisellä suoritus automatisoituu. Taitava polkupyöräilijä ei ajattele pyöräilyä, vaan voi ajatella muita asioita. Vasta-alkaja sen sijaan joutuu vakaasti keskittymään ajamiseen.

Tästä seuraa, että taitava henkilö ei välttämättä osaa kuvata taitoaan muille. Esimerkiksi taitava matemaatikko saattaa olla kykenemätön selittämään, miten hän suorittaa laskutoimituksia mielessään. Vastaavasti taitava puuseppä saattaa kyllä voida näyttää, miten tuoli tehdään, mutta ei kykene selittämään sanallisesti asiaa.

Johdatus ratkaisukeskeiseen ajatteluun

Prosessi

1. Yhteistyön rakentaminenOmaksu lähettiläsasenne ja läehsty asiakkaita nöyrästi ja kunnioittavastiKatsele, kuuntele, opi ja osoita ymmärrystäKehu asiakasta vahvistaaksesi heidän itsetuntoaan ja toiveikkuuttaanKäytä muutokseen keskittyvää kieltä: voimaannuttavaa ja lieventävää kieltä ja myönteisiä oletuksiaHuomioi asiakkaan näkökulma kuuntelemalla avainsanoja ja lauseita, tutkimalla heidän mielipiteitään ja mieltymyksiään ja räätälöimällä ratkaisukeinot heidän näkökulmaansa sopiviksiKerää asiakkaalta palautetta muutoksesta ja yhteistyösuhteesta ja muokkaa apua palautteen mukaan

2. Ratkaistavissa olevien ongelmien ja tarkoituksenmukaisten tavoitteiden kehittäminen yhdessä asiakkaan kanssaKeskustelkaa ongelmista ratkaisukeskeisellä tavalla: osoita ymmärrystä asiakkaan vaikeuksille, määrittele ratkaistavissa oleva ongelma, tutki aikaisempia ratkaisuyrityksiä ja selvitä ongelman vaikutusKehitä yhdessä asiakkaan kanssa tavoitteita, jotka ovat mielekkäitä, täsmällisiä, pieniä, alkua painottavia ja omassa hallinnassa oleviaKäytä ihmekysymystä ja asteikkokysymyksiä, jotka kannustavat asiakasta ajattelemaan tulevaisuutta ja kuvailemaan pieniä askeleita, jotka johtavat oikeaan suuntaan

3. Poikkeuksien ja muiden voimavarojen varaan rakentaminen

  • Etsikää myönteisiä poikkeuksia ja kasvattaka
  • Etsikää myönteisiä poikkeuksia ja kasvattakaa niitä
  • Tutkikaa asiakkaan muita voimavaroja ja rakentakaa niille

4. Näkökulman ja toiminnan muuttaminen

  •  Näkökulman muuttaminen: kannusta asiakkaita tulkitsemaan ongelma uudesta näkökulmasta käsin
  • Toiminnan muuttaminen: kannusta asiakkaita toimimaan ongelman suhteen joltakin osin uudella tavalla

5. Edistyksen arvioiminen ja tukeminen

  •  Arvioi edistystä käyttämällä asteikkokysymyksiä, valmiita asteikkolomakkeita ja kaavioita, asiakastietoja ja tapauskohtaisia arviointimalleja
  • Tue edistystä lukemalla muutos asiakkaan ansioksi, selvittämällä muutosten henkilökohtaisia ja sosiaalisia vaikutuksia, pyytämällä asiakkaalta neuvoja muiden auttamiseen, valmistautumalla takaiskuihin ja käyttämällä kirjeitä ja kunniakirjoja

6. Auttamisen lopettaminen

  •  Suhtaudu jokaiseen tapaamiseen niin kuin se olisi viimeinen
  • Käytä tavoitteita avuksi lopettamisen ajankohdan valitsemisessa, lopeta auttaminen, kun asiakkaat ovat matkalla oikeaan suuntaan ja anna asiakkaalle kunnon matkaeväät

Vastaa

Vieritä ylös