Miksi havainnoidaan?

Havainnoinnin merkityksestä

Oppiakseen ymmärtämään lasta ja hänen tarpeitaan, aikuisen on tärkeää havainnoida lasta ja hänen toimintaansa arjen eri tilanteissa. Lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti mm. puhumalla, liikkumalla, tunteita näyttämällä, katseellaan ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Havainnointi onnistuu sitä paremmin, mitä lähemmäs lapsen sisäistä maailmaa aikuinen pääsee. Samalla aikuisen läsnäolosta ja saatavuudesta tulee lapselle turvallinen olo ja luottamussuhde lapsen ja aikuisen välillä vahvistuu.

Havainnointi vaatii aikuiselta aitoa läsnäoloa, keskittymistä siihen, mitä tilanteessa tapahtuu ja avointa ihmettelyä  sekä kysymyksiä. Lisäksi aikuisella tulee olla käsitys siitä, mitä havainnoidaan.

  • Näemmekö mitkä ovat lapsen vahvuudet, eteenpäin kantavat voimavarat ja valmiudet?
  • Näemmekö kaikki tilanteeseen vaikuttavat seikat?
  • Näemmekö todella sen, mitä lapsi tekee vai sen mitä hänen pitäisi tehdä?

Oma läsnäolomme ja tapamme olla vuorovaikutuksessa vaikuttaa lapsen tapaan toimia.

Havainnoinnin tavoitteena on 

  • pyrkiä kuvailemaan kokemuksia ja havaintoja arkikielellä
  • tarkistaa omien olemassa olevien oletuksien paikkansapitävyyttä
  • löytää tuoreita oivalluksia

Lapsen toimintaa ja käyttäytymistä havainnoidaan kokonaisuutena arjen eri tilanteissa. Tarpeen vaatiessa voi havainnon kohteeksi ottaa jonkun tietyn kehityksen osa-alueen. Havainnot pyritään kuvaamaan arkikielellä.

Lähde: Helsingin kaupungin julkaisu Havainnointi ja pedagoginen tuki 3-5-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa

Mitä havainnoidaan?

Varhaiskasvatuksen arjessa lasta ja hänen toimintaansa havainnoidaan päivän eri tilanteissa:

  • kontaktiin hakeutumisessa
  • vuorovaikutuksessa aikuisten ja lasten kanssa
  • leikissä
  • päivittäin toistuvissa perustoiminnoissa
  • siirtymävaiheissa
  • kaikissa tilanteissa, joissa lapsi kohtaa kehityksellisiä haasteita

Vuorovaikutusta havainnoitaessa on tärkeää katsoa:

  • Kiinnostuuko lapsi muista ihmisistä?
  • Hakeeko lapsi kontaktia ja miten?
  • Pyytääkö lapsi apua ja miten?
  • Miten lapsi vastaa toisten kontaktinottoihin: torjuu, arastelee, ei huomaa, menee mukaan?
  • Esittääkö lapsi omia toiveita?
  • Miten lapsi kuuntelee?
  • Pystyykö lapsi joustamaan, neuvottelemaan, sopimaan, luopumaan?
  • Miten hän käyttäytyy ristiriitatilanteissa?
  • Mikä asema hänellä on ryhmässä?
  • Hakeeko hän apua tarvittaessa ja suostuuko autettavaksi tai lohdutettavaksi?
  • Miten hän reagoi aikuisen asettamiin rajoihin?

Lapsella esiintyy erilaisia käyttäytymistyylejä vuorovaikutussuhteessaan aikuiseen ja aikuinen voi huomaamattaan vahvistaa tai sammuttaa niitä. Lapsella saattaa olla esimerkiksi korostunut tarve miellyttää aikuista ja esittää olevansa reipas eri tilanteissa. Aikuinen voi huomaamattaan vahvistaa lapsen “kilttiä ja reipasta” käytöstä kiitoksin ja huomioiden. 

Leikkiessään lapsi vahvistaa kokemuksiaan ympäristöstään ja testaa käsityksiään todellisuudesta ja löytää erilaisille elämän ilmiöille uusia merkityksiä. Leikin avulla hän luo suhteita muihin ihmisiin ja ratkaisee sosiaalisia pulmia, joiden kautta hänelle kasvaa ymmärrys ihmisten välisistä suhteista ja niiden lainalaisuuksista.

Esimerkiksi leikissä on tärkeä havainnoida

  • Mitä ja miten lapsi käyttää esineitä ja miten hän ilmaisee tunteitaan?
  • Miten lapsi aloittaa leikin ja miten kauan leikki kestää?
  • Keitä lapsia on mukana?
  • Mitä tiloja on käytössä ja mitä välineitä käytetään?
  • Mitä rooleja lapsella/lapsilla on leikissä?
  • Kuka määritteli roolit?

Havaintojen kirjaaminen

Tehdyt havainnot kirjataan, jotta niihin voidaan palata myöhemmin. Havaintoja voidaan vertailla ryhmän toisten aikuisten ja vanhempien tekemiin havaintoihin. Kirjattuna havainnot pysyvät muuttumattomina. Pelkkä muistinvarainen tieto muuttuu ajan kuluessa, koska oleellisia asioita unohtuu ja korvautuu yleistyksillä tai tulkinnoilla. Kirjoittamisen ohella voidaan käyttää myös kuvaamista, esimerkiksi videointia tai digikuvausta tai äänittämistä.

Leikki-ikäisen neurologinen kehitys (Lene)

Leikki-ikäisten (2 1⁄2–6-vuotiaiden) lasten neurologisen kehityksen arvioinnin pohjana voidaan käyttää Leikki-ikäisen lapsen neurologista arviota (Lene). Lapsen kehityksen seuranta ja tukeminen on kehityksen ongelmien yleisyyden vuoksi kansanterveydellisesti tärkeää. Lenen tavoitteena on löytää mahdollisimman varhain sellaiset kehitykselliset ongelmat, jotka voivat ennakoida oppimisvaikeuksia kouluiässä.

Hoitotiede-artikkelissa (2016, 28) todetaan, että 2 1/2 – 3 -vuotiailla lapsilla kehityksellisiä ongelmia  esiintyy erityisesti tarkkaavuudessa, omatoimisuudessa, visiomotoriikassa sekä vuorovaikutustaidoissa. Varhainen neurologisten ongelmien tunnistaminen mahdollistaa tukitoimien varhaisemman aloittamisen todennäköisesti paremmin tuloksin.

Lapsen oireiden havainnoinnista ja seurannasta

Lastenneuvoloiden yhtenä perustehtävänä on lasten kehityksen seuranta sekä tuen ja hoidontarpeen arviointi. Varhaiskasvatus toimii hyvänä neuvolan kumppanina havainnoidessaan lasten kehitystä.

Anita Puustjärvi

Lähteet: Neurologisen kehityksen ongelmat ja niiden arviointi Lene-menetelmän avulla lastenneuvoloissa. Hoitotiede 2016, 28 (1), 3-16

thl.fi

Keskustelu

Vastaa

Vieritä ylös