Luo lapseen hyvä suhde

Luo lapseen hyvä yhteys

Aikuinen on aina vastuussa vuorovaikutuksen sujumisesta lapsen kanssa. Hyvä yhteys ja vuorovaikutus syntyy myönteisistä ajatuksista, kehonkielestä ja sanoista. Merkityksellistä on, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Kun lapsi kokee aikuisen olevan kiinnostunut juuri hänestä, se luo hyvän pohjan vuorovaikutukselle. Vuorovaikutustilanteissa lapsi oppii, miten nimetä, tunnistaa ja säädellä tunteita, toimintaa ja käyttäytymistä. Aikuinen toimii tässä mallina.

Keinoja hyvän yhteyden luomiseen:

  • Kohtaa lapsi kiireettömästi.
  • Anna tilaa, huomaa lapsen aloitteet ja vastaa niihin.
  • Huomioi lapsen ikä- tai kehitystaso ja käytä sellaista ilmaisutapaa, jonka lapsi tunnistaa ja ymmärtää.
  • Anna suoria, lyhyitä ja selkeitä ohjeita, kuten esim. “Puhu hiljempaa, kiitos” on tehokkaampi kuin “Älä huuda”.
  • Ole läsnä, lue lapsen ilmeitä, eleitä ja tunnetilaa, osoita myötätuntoa ja rajaa sopivasti.
  • Tutkaile, onko lapsi kuulolla ja ymmärtääkö. Mene tarvittaessa luokse ja hae katsekontakti.
  • Pysäytä, kutsu nimellä ja kosketa. Varmista, että lapsi sietää kosketustasi.
  • Anna myönteistä ja kannustavaa palautetta niin usein kuin voit.
  • Muista, että aina voit aloittaa alusta ja lähestyä lasta uudella tavalla, uusin silmin ja korvin.
  • Luota olevasi itsekin kehityskelpoinen ja usko oppivasi yhdessä lapsen kanssa.
  • Usko lapsen kykyihin ja etsikää, löytäkää ja ihmetelkää yhdessä erilaisia vaihtoehtoja.
  • Leiki ja touhua lapsen kanssa n.15 min. joka päivä keskittyneesti.

Huomaa hyvä – ohjaa lasta myönteisin keinoin

Myönteinen tunnekokemus toimii palkinnon tavoin. Aikuisen tehtävä on auttaa ja tukea lasta silloin, kun lapsella on haasteita esimerkiksi itsensä ohjaamisessa, toiminnanohjauksessa ja oppimisessa ja kun harjoittelu vaatii tukea. Aikuisen positiivinen läsnäolo rakentaa ja luo hyväksynnän ilmapiiriä ja on hyvä perusta oppimiselle.
Kehu ja palkitse jo siitä, kun lapsi yrittää toimia annetun ohjeen mukaan. Se on ensimmäinen askel myönteiseen tunnekokemukseen ja siten tukee etenemistä kohti toivottua päämäärää. Näin lapsi oppii sinnikkyyttä ja hänelle rakentuu myönteinen minäkuva itsestään oppijana.

  • Anna lapselle myönteistä huomiota ja palautetta hänen toiminnastaan. Hän alkaa suosia sellaista toimintaa, joka tuottaa iloa hänelle itselleen ja läheisillee.
  • Varaa aikaa suunnitellusti yhteisiä hetkiä varten.
  • Näytä myönteisiä tunteita eri tavoin lasta kannustaaksesi, esim. hymy, silmänisku, kosketus, peukku, taputus, ylävitonen.
  • Puhu innostuneesti ja katso rohkaisevasti.
  • Ilmaise myönteisesti kiinnostustasi lapsen aloitteita, ajatuksia, orastavia taitoja ja tekoja kohtaan. Huomioi erityisesti lapsen mielenkiinnonkohteet.
  • Valmista lapsen kanssa hänelle mieleinen kuvallinen palkkiotaulu, johon kirjaatte yhdessä harjoituksen tavoitteen. Tavoitteen tulee olla realistinen ja suhteutettu lapsen taitotasoon. Kuvita ja/tai kirjoita täsmällisesti harjoituksen tavoite. Esimerkiksi tavoite “ilta sujuu hyvin”, on lapselle epämääräinen ja liian iso kokonaisuus. Sen sijaan tavoite “lapsi menee hammaspesulle heti iltapalan jälkeen” voisi olla sopivan konkreettinen ja selkeä. Palkkiotaulun avulla voidaan hahmottaa ja seurata harjoittelun etenemistä.
  • Käytä tarvittaessa ulkoisia palkkioita, esim. tarrat, kuvat, sadut, rentoutushetket, yhteiset tekemiset, herkut, peliaika tms. Palkkioksi kannattaa yhdessä lapsen kanssa valita sellainen asia, mikä häntä kiinnostaa ja palkitsee. Varothan ylipalkitsemista. On tärkeää, että syy-seurausyhteys on lapselle selvä. Kun lapsi yhdistää palkkion ja toiminnan, se auttaa häntä motivoitumaan harjoiteltavaan toimintaan.
  • On tavallista ettei harjoittelu suju aina kuten toivoisit. Vanhempana ehkä haluat että lapsesi edistyisi nopeammin ja systemaattisemmin. Kuitenkaan aiempia onnistumisia ja palkkiotauluun ansaittuja merkkejä ei tule mitätöidä – saavutettuja etuja ei saa poistaa.
  • Varaudu muokkaamaan palkkiosysteemiä tilanteen mukaan sekä kärsivällisesti toistamaan ja kirkastamaan harjoittelun kulkua toivottuun osa-tavoitteeseen/tavoitteeseen pääsemiseksi.

Taidon oppiminen voidaan nähdä kolmivaiheisena prosessina:

1. Kognitiivinen vaihe

  • teorian ymmärtäminen ennen kokeilua
  • esimerkiksi vanhempi selittää lapselle, kuinka pyörällä on tarkoitus ajaa ja lapsi seuraa muiden pyörälläajoa

2. Assosiatiivinen vaihe

  • kokeilua
  • yhdistetään osataidot toisiinsa

3. Autonominen vaihe

  • taidon hallinta
  • taitaja osaa ennakoida tilanteita ja ymmärtää jo pienistä vihjeistä miten tulee toimia

Varhaisia merkkejä neuropsykiatrisesta häiriöstä (Gillberg)

  • yleinen kehityksen viive
  • motoriikan kehityksen viive/ongelma
  • aistitoiminnan säätelyn vaikeudet
  • levottomuus
  • unen ongelmat
  • ruokailun ongelmat
  • keskittymisen vaikeus
  • sosiaalisen kanssakäymisen tai vastavuoroisuuden ongelma
  • kommunikaation/kielen kehityksen ongelmat
  • käytösoireet
  • mielialan nopea vaihtelu (mood swings)

Vastaa

Vieritä ylös