Liikunta ja vapaa-aika

Liikunnan haasteita

  • Liikunta (hikoilu, hengästyminen tms.) tuntuu epämiellyttävältä
  • Aistieste (melu, hajut tms. liikuntatilanteissa)
  • Liikuntatunnit jännittävät
  • Joukkuelajit vastenmielisiä
  • Liikunta ei kiinnosta
  • Motorinen kömpelyys, muut kehonhallinnan haasteet
  • Liian vaikea toiminta
  • Vaikeus keskittyä
  • Lapsi tai nuori ei ymmärrä ohjeistusta
  • Onnettomuusherkkyys
  • Impulsiivinen käytös
  • Epäonnistumisen/ nolatuksi tulemisen pelko
  • Ohjaaja pakottaa osallistumaan kaikkeen
  • Kilpailullisuus
  • Liikunta (esim. juoksu tai jumppa) tuntuu ”järjettömältä”
  • Muu, mikä:

Ratkaisuja

  • Kuulosuojaimet/ korvatulpat/ vastamelukuulokkeet
  • Nilkka-/ rannepainot tms. rentouttamaan ja rauhoittamaan
  • Hyötyliikkumalla lasta/ nuorta kiinnostavaan paikkaan
  • Muu lapsen mielenkiintojen hyödyntäminen
  • Liikuntapaikassa ääntelyn naamiointi (esim. handsfree, haukottelu…)
  • Sopivan lajin sitkeä etsiminen
  • (Metsä)kävelylle lähtemisen mahdollistaminen
  • Onnistumiset mahdollistava haastetaso
  • Kommunikaation tuet
  • Selkeä ohjaus ja ymmärtämisen varmistaminen
  • Henkilökohtainen ohjaus
  • Väreillä tapahtuva ohjaus (esim. pyöräillessä kahvojen värikoodit paremmat kuin oikea/ vasen)
  • Oikeat välineet, esim. nojapyörä
  • Sovellettu/ mukautettu (ohjattu) liikunta
  • Mahdollisuus säädellä joustavasti osallistumista
  • Mahdollisuus taukoihin
  • Pelien suosiminen: selkeät säännöt, ohjeet, joukkueet – saa käyttää aivojaan, miettiä strategiaa yms. (esim. Pokemon Go)
  • Muu, mikä:

Liikunta on erittäin tärkeää lapsen kasvulle, kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille. Liikkumalla vahvistuvat muun muassa lapsen oman kehon hahmottaminen, tasapaino, liik- keiden koordinaatio, silmän ja käden yhteistyö, avaruudellinen hahmottaminen ja käsittei- den hallinta.

Liikunta ja ulkoilu

Liikunta ja ulkoilu auttavat lasta kanavoimaan energiaa myönteisellä tavalla. Kun lapsi saa purkaa energiaa fyysisesti, on keskittyminen rauhallisem- piin leikkeihin ja toimintoihin sitten helpompaa. Liikkumalla lapsi voi saada myös itsetuntoa vah- vistavia kokemuksia ja kehittää itsensä ilmaisua ja sosiaalisia taitoja.

Tarve liikkua on lapselle ominaista. Aikuisen tulee huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuuksia liikkua monipuolisesti ja riittävästi.

Mikäli aikuinen kannustaa myönteisesti lasta liik- kumaan, se voi synnyttää ja ylläpitää lapsen omaa motivaatiota liikkumiseen. Tämä ennustaa liikun- nallisen elämäntavan omaksumista.

Järjestä lapselle aikaa, tilaa ja mahdollisuuksia liikkkumiseen

  • Huolehdi, että lapsi saa reipasta liikuntaa päivittäin. Tee ulkoilusta säännöllinen osa päiväohjel- maa.
  • Varmista, että lapsella on ulkona säänmukaiset vaatteet, niin että hän voi vapaasti hyppiä lätä- köissä tai peuhata lumessa.
  • Sopikaayhdessäturvallistenleikkienrajat,mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kehu lasta, kun hän toi- mii sopimusten mukaan.
  • Ihastele lapsen liikunnallisia taitoja ja leik- kejä: ”Kylläpä olet nopea juoksemaan!”, ”Miten sinusta on tullut noin taitava kiipeilijä?”, ”Oletpa rakentanut upean majan!”
  • Ulkoilkaajaliikkukaayhdessä.Yhteinenkävely- retki kauppaan tai lähimetsään tarjoaa lapselle liikkumista ja mukavaa yhdessäoloa aikuisen kanssa.
  • Kannusta monipuoliseen liikkumiseen. Hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, juoksu, pihaleikit, paini, pallopelit, pyöräily, metsäret- ket, hiihtäminen, luistelu ja uinti.
  • Lapsi voi tarvita muita enemmän aikaa ja ulko- puolista tukea liikuntataitojen oppimiseen. Älä vertaa lapsen taitoja muiden lasten suorituksiin vaan anna kannustusta lapsen omasta tekemi- sestä ja yrittämisestä. Näytä tarvittaessa mallia ja ohjaa kädestä pitäen.
  • Ota huomioon lapsen oma kehitystaso ja yksi- lölliset ominaisuudet. Osa lapsista vaatii paljon totuttelua ja aikuisen tukea uusien liikunnallis- ten haasteiden kohtaamisessa, kun taas osa lap- sista koettelee hurjastikin liikunnallisia rajoja ja tarvitsee enemmän aikuisen valvontaa tur- vallisuuden takaamiseksi. Kiellämme helposti asioita liian vaarallisina ja rajoitamme näin lap- sen liikkumista ja oppimista. Mitä jos käyttäi- simme kieltojen vahtimiseen kuluvan vaivan ja ajan lapsen turvallisen liikkumisen mahdollista- miseen?

Jos lapsi karkailee

  • Varmista, että pieni lapsi on aikuisen valvon- nassa.
  • Jos lapsi ulkoilee yksin, varmista, että ulkoi- lualue on turvallinen ja voit tarvittaessa helposti tarkistaa, missä lapsi on.
  • Sovi lapsen kanssa, missä kulkevat ulkoi- lualueen rajat: saako esimerkiksi mennä yksin lähimetsään tai naapurin pihalle. Kulje lapsen kanssa rajat yhdessä läpi ja varmista, että hän on hahmottanut ne.
  • Merkitse eksymisen varalta ulkoiluvaatteisiin lapsen nimi ja osoitetiedot.
  • Palkitse lasta omalla pihalla pysymisestä.
  • Jos lapsi karkaa omaa rauhaa saadakseen, sovi hänen kanssaan luvallinen katseilta suojainen paikka. Kun näet lapsen siellä, tiedät hänen haluavan olla hetken omissa ajatuksissaan.

Ulkoilu

– ennakoi siirtymät ulos lähdettäessä ja sisälle tultaessa
– tarkista lapsen kanssa esim. säätila, miten pukeudutaan (sateen ropina antaa ärsykkeen, joka säätelee meitä pukeutumaan sadevaatteisiin, kun menemme ulos)
– aikaa leikin lopetukselle ja tavaroiden keräämiselle
– valokuvat ja peilit helpottavat lasta havainnoimaan, onko ”varustus” oikea
– ohjaa ulkoleikkejä
– mieti, miten kauan ulkoilu kestää
– selvitä lapsille missä kulkevat piha-alueen rajat.

Vapaa-ajan haasteita

  • Aistiherkkyydet rajoittavat, esim. äänet/ yllättävä kosketus häiritsevät
  • Rauhallinen tilanne hankala (levottomuus/ aistihakuisuus)
  • Ei ymmärrä yhteisleikin/ ”hengailun” periaatteita
  • Vapaa-ajan tilanteiden yllätykset/ suunnitelmanmuutokset
  • Juuttuminen, toistava/ pakonomainen leikki/ vapaa-ajan toiminta
  • Vapaamuotoinen sosiaalinen tilanne ahdistaa
  • Ruuturiippuvuus, vaikea irrottautua ”ruututoiminnoista”
  • Vaikea lopettaa vapaa-ajan toimintaa (leikkiä, ruutuaikaa…) sovitusti
  • Päänsärky
  • Vaikeus saada kavereita/ olla ryhmässä
  • Vertaisten kiinnostuksen kohteet eivät innosta
  • Impulsiivisuus
  • Joustamattomuus kaveritilanteissa
  • Ristiriidat kavereiden kanssa
  • Muu, mikä: 

Ratkaisuja

  • Kuulosuojaimet/ korvatulpat/ vastamelukuulokkeet
  • Selkeä toiminta
  • Sosiaaliset kuvatarinat tilanteiden ymmärtämisen tueksi
  • Tilanteiden läpikäynti ja ennakointi
  • Tunteiden käsittely
  • Sovitut säännöt ruutuajasta (näkyviin)
  • Lapselle/ nuorelle sopivat ryhmäytymistavat
  • Samanhenkisten kavereiden etsiminen esim. verkosta/ vertaisista
  • Aikuisen läsnäolo
  • Sosiaalisissa tilanteissa tarvittavien taitojen harjoittelu
  • Leikkitaitojen harjoittelu
  • Erityisen mielenkiinnon kohteiden mukainen toiminta (esim. leikki)
  • Muu, mikä:

Haasteita harrastustilanteissa

  • Aistiali- tai yliherkkyys (esim. koville äänille, kosketukselle) rajoittaa
  • Harrastustarjonnasta ei löydy sopivaa (aika, paikka, sisältö)
  • Tarjonta ei kiinnosta lasta/ nuorta
  • Lapsi tai nuori ei osaa valita sopivistakaan vaihtoehdoista
  • Harrastustilanteiden ennustamattomuus
  • (Ryhmätilanne) harrastuksessa ahdistaa
  • (Ryhmätilanteissa häiritsevä) ylivilkkaus/ levottomuus/ aistimushakuisuus
  • Vertaisten harrastukset eivät innosta
  • Vaikeus saada harrastuksessa kavereita
  • Ohjaaja ei osaa tukea lasta/ nuorta
  • Impulsiivisuus, ristiriidat harrastuksessa
  • (Keskittymisen/ ymmärtämisen) vaikeus vastaanottaa monimutkaisia sääntöjä
  • Harrastuksen sääntöjen ymmärtämisen vaikeus
  • Liian vaativa harrastustoiminta
  • Avustaja puuttuu
  • Harrastukseen kulkemisessa pulma (esim. eksymistaipumus)
  • Kasvosokeus – ei esim. tunnista omaa ryhmäänsä
  • Muu, mikä:

Ratkaisuja

  • Kuulosuojaimet/ korvatulpat/ muu apuväline
  • Tutustumiskäyntejä harrastuspaikkoihin
  • Harrastuskokeilut, mahdollisuus seurata aluksi sivusta
  • Erityisen mielenkiinnon kohteen mukainen harrastus
  • Harrastustilanteen jäsentäminen ennakoiden (keskustellen, kuvin…)
  • Harrastus selkeästi viikko-ohjelmaan
  • Yksilöllinen tapaaminen ohjaajan (esim. valmentajan) kanssa
  • Harrastuksen sääntöjen käsittely yksilöllisesti
  • Onnistumisten mahdollistaminen
  • (Sopiva/ kätevä) palkkio pieniinkin onnistumisiin
  • Etukäteen sovitut toimintatavat ristiriitatilanteissa
  • Stressitilaan mukautettu osallistuminen
  • Harjoiteltu rentoutumiskeino vaikeisiin hetkiin
  • Vanhempi/ tukihenkilö/ avustaja mukaan
  • Kaveri mukaan
  • Aloitetaan harrastaminen ilman pitkää odottamista
  • Harrastuskokeilut, mahdollisuus seurata sivusta ja tutustua lajiin/harrastukseen
  • Säännöllisyys: sama paikka, aika ja harrastusryhmä esim. viikoittain
  • Muu, mikä

Alle kouluikäinen ja pieni koululainen ei välttä- mättä tarvitse harrastuksia. Hoito- tai koulupäivä itsessään saattaa olla lapselle niin kuormittava, että hän kaipaa sen jälkeen vain lepoa ja yhdessä- oloa vanhemman kanssa. Sama voi päteä van- hempiinkin lapsiin, mikäli heillä on jo muutenkin kuormitusta lisääviä neuropsykiatrisia haasteita.

Jos lapsella on liikunnallisia pulmia, tai jos hän on fyysisesti erityisen aktiivinen, jokin perus- liikkumista tukeva harrastus, kuten satujumppa, yleisurheilukoulu, paini tai judo, tukee liikunnal- lista kehitystä ja auttaa kanavoimaan energiaa. Toisaalta saman asian voi pienen lapsen kohdalla ajaa mainiosti vanhemman kanssa yhdessä liikku- minen ja ulkoileminen.

Kotihoidossa oleva lapsi kaipaa 3–4 vuoden iästä lähtien esimerkiksi kerhotoimintaa muutamana päivänä viikossa. Näin lapsi voi harjoitella sosiaali- sia taitoja ja ryhmätaitoja saman ikäisten seurassa. Osa lapsista tarvitsee vahvemmin aikuista rinnal- leen opetellakseen selviämään sosiaalisissa tilan- teissa ikätovereiden kanssa.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset leikkivät usein mieluiten ikäistään nuorempien tai vanhempien kanssa. Ikäistään nuorempien kanssa lapsi kokee olevansa tasavertaisempi leikkitoveri, jos hän ei pärjää ikäistensä seurassa. Vanhemmat lapset taas osaavat joustaa ja ottaa heidän toiveensa parem- min huomioon.

Arki toimimaan

Kouluikäiselle lapselle harrastus voi olla par- haimmillaan rentouttavaa, iloa tuottavaa ja monien taitojen kehittymistä tukevaa toimintaa. Harrastuksen valinnassa lähtökohtana tulisi olla lapsen oma kiinnostus.

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen kohdalla täy- tyy muistaa, että jonkin asian tekeminen voi olla hänelle vaikeampaa kuin muille. Tällöin hän voi tarvita enemmän tukea ja ohjausta saadakseen onnistumisen kokemuksia harrastuksestaan. Toisaalta sopiva harrastus voi tarjota lapselle mah- dollisuuden loistaa kyvyillään ja saada tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja itsetunnon vahvis- tusta. Lapsena aloitettu harrastus ja siellä synty- neet toverisuhteet voivat kantaa pitkälle elämässä ja jopa suojata myöhemmin esimerkiksi murrosiän pahimmilta kuohuntavaiheilta.

Lapsen vapaa-ajan tulisi olla nimenomaan vapaata aikaa. On tärkeää, että lapsella on päivittäin tar- peeksi aikaa ja tilaa vain olemiselle, joutilaisuuden kokemukselle. Lapsen itsesäätelyn kehittymisen kannalta on tärkeää oppia sietämään myös tylsiä hetkiä. Kun lapsi ei ole koko ajan ulkoapäin tulevan ohjauksen, ärsyketulvan ja erilaisten vaatimusten kohteena, hän pystyy käyttämään omia mieliku- viaan uuden luomiseen ja leikkiin. Tämä vahvistaa lapsen omaa hallinnan tunnetta. Lapselle on tär- keää, että hän näkee aikuisen iloitsevan pelkästä läsnäolosta ja läheisyydestä ilman jatkuvaa suorit- tamisen painetta.

Kirjat ja yhdessä lukeminen ovat hyvää yhteistä ajanvietettä. Kirjoja kuuntelemalla tai lukemalla lapsi jäsentää omia kokemuksiaan ja tuntei- taan, kehittää ja rikastuttaa kieltä sekä luku- ja kirjoitustaitoa.

Valokuvia tai lehtien ja kirjojen kuvia tutkimalla voidaan käydä läpi monenlaisia asioita, kuten tunteiden ilmaisua, sukulaissuhteita, esineitä ja niiden ominaisuuksia sekä erilaisia tapahtumia ja tilanteita.

ESteille

  • harrastuksiin osallistuminen 213-231

Vastaa

Vieritä ylös