KESY lyhyesti

KESY varhaiskasvatuksessa

  • Kuvamateriaali ja toimintamalli lapsilähtöiseen keskusteluun
  • Mahdollisuus kommunikaatioon, jossa verbaalisuus ei ole pääosassa
  • Kurkistusikkuna lapsen kokemusmaailmaan
  • Lapsen äänen vahvistumisen keino osana vasu-keskusteluja, kolmiportaista tukea ja nepsy-ohjaamisen suunnittelua
  • Tutkimusperustainen väline, joka nojaa myönteiseen tunnistamiseen sekä affektiiviseen ja positiiviseen pedagogiikkaan

Miksi ja miten KESY tukee keskustelua?

  • Kartoitetaan näkyviä ja piilossa olevia kykyjä, erityispiirteitä ja haasteita
  • Tuetaan kodin ja varhaiskasvatuksen sekä moniammatillisten toimijoiden yhteistyötä
  • Määritetään yksilölliset tavoitteet ja vahvuudet sekä tuen tarpeet
  • Havainnollistetaan ja hyväksytään lapsen kokemus itsestään ja vuorovaikutussuhteistaan

Näin KESY-keskustelu etenee

  • Aikuinen kertoo lapselle KESY:n idean ja kysyy, haluaako hän keskustella sen mukaan
  • Lapsi sijoittaa kuvakortteja alustalle. Lapsi on pääosassa. Aikuiset kommentoivat kannustavasti.
  • Lapsi sijoittaa tunnekortteja ja lisäkortteja alustalle ja asioista jutellaan.
  • Mietitään yhdessä esille tulleita asioita sekä kirjataan tärkeät asiat, tavoitteet, tuen tarve, vahvuudet, käytännön toimet yms.
  • KESY-taulusta otetaan valokuva ja se tallennetaan, mikäli se sopii lapselle.

Näin toteutat lapsen itsearvioinnin ICF-viitekehyksessä KESY-korteilla

  • Lapsi ilmaisee päiväkodin päivään, hyvinvointiin ja toimintakykyyn liittyviä ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
  • Lapsi pääsee aktiivisesti vaikuttamaan oman vasunsa suunnittelu- ja arviointiprosessiin sen sijaan, että kuuntelisi aikuisten kielellä käytävää palaveria.
  • Itsetuntoon, minäkuvaan ja varhaiskasvatuksessa viihtymiseen vaikuttavien tekijöiden tiedostaminen auttaa lasta rakentamaan identiteettiään ja vahvistaa hänen selviytymiskykyään erilaisissa tilanteissa.
  • Aikuisille KESY-keskustelu antaa tietoa lapselle merkityksellisten asioiden huomioimiseen sekä yksilöllisten tukijärjestelyjen suunnitteluun. Nämä tekijät edistävä lapsen hyvinvointia ja suovat mahdollisuuksia varhaiseen tukeen.
  • Leppoisa ilmapiiri, sanoittaminen sekä arvostava vuorovaikkutus ovat tuokiossa tärkeitä.
  • Juttelussa keskitytään lapselle merkityksellisiin asioihin, mutta sallitaan tilaa myös huolipuheelle.
  • Käyttäjät soveltavat KESY-materiaalia tarpeisiinsa sopivaksi ja liittävät siihen tarvitsemiaan elementtejä.
  • Keskustelua voidaan käydään lapsen kanssa ennen varsinaista vasu-keskustelua huoltajan ja/tai moniammatillisen ryhmän kanssa, jolloin tallenne KESY-taulusta on keskustelun pohjana kyseisessä palaverissa.

Alusta ja muut välineet

  • Etukäteen valmistetaan käyttöön sopivat värikkäät kartongit tai muu alusta, joiden päälle kolme hymynaamaa ja kortit sijoitellaan.
  • Mukaan otetaan post-it -lappuja, joille voidaan kirjata tavoitteita tai muuta tietoa.
  • Lapsi voi tuoda mukanaan myös omia kuvia ja tehdä nimilapun etukäteen.
  • Mukaan voi liittää myös muista lähteistä hankittua lisämateriaalia ja taustatietoa.
  • Kamera tai puhelin valmiin KESY-taulun kuvaamista varten.

Vaihtoehtoisia alustoja

Korteille voidaan piirtää taululle tai suurelle paperille omat sarakkeet ja kortit voidaan kiinnittää pystypintaan esim. sinitarralla

Paperista leikataan aurinko ja kaksi pilveä, joista toinen tummempi ja pienempi.

Tarvitsemme sosiaalista tulkkia

  •  onko lapsi oikeasti osallinen keskusteluissa?
  • tarvitaan työkalu, jolla tuotetaan tarinaa
  • keskustelut tulisi käynnistää jo varhain
  • kokeilemalla voi löytyä innostus
  • aito välittäminen ja osallisuus esiin

Kortit sopivat ammattilaisille ja vanhemmille 

  • vanhemmat voivat esitellä kortteja ammattilaisille tai päinvastoin
  • huomataan, että lapsi kommunikoi
  • kortit yhteinen juttu

ESKUSTELUN ETENEMINEN 

KESY-keskustelu etenee siten, että oppilas sijoittelee kortteja alustalle ja kertoo niistä aikuisen tukemana. Mallia sovelletaan oppilaan piirteet ja ikätaso huomioiden. 

1. Kortit voidaan nimetä Kettu- tai KESY-peliksi. Mukana voi olla myös kettu-pehmo, jolle oppilas voi jutella. ”Tuletko pelaamaan ja juttelemaan? Missä olisi hyvä paikka pelata? Tässä pelissä mietitään, millaista sinulla on koulussa. Meille on tärkeää tietää mitä ajattelet ja miten sinulla menee. Haluamme tietää sinun mielipiteitäsi koulunkäynnistä ja vähän muustakin. Lopussa pelistä otetaan valokuva. Tämä on sinun pelisi.” 

2. Aikuinen esittelee keskustelun idean, alustan ja korttiryhmät. Kortit asetellaan ryhmittäin neljään pinoon. Aikuinen kehottaa oppilasta sijoittamaan kuvakortit sopivan hymynaaman kohdalle alustalle, juuri siten miten hän itse ajattelee ja kokee. Tavoitteena niin että oppilas on toimijana ja kertojana. Myös ”puolivälipaikat” ovat käytössä. Tarvittaessa aikuinen selventää kuvien merkitystä. 

3. Oppilas sijoittaa kuvia alustalle. Aikuinen vahvistaa kommenteilla, muttei keskeytä tai torju oppilaan ajatuksia. ”Tykkäät näköjään välitunneista. Mitä yleensä teet siellä? Et vissiin tykkää kirjoittaa. Mikä siinä on hankalaa? Olen huomannutkin, että tykkäät piirrellä…” 

4. Lopuksi aikuinen kommentoi kokonaisuutta sen mukaan, miten kortit sijoittuivat. ”Onpa kiva, että on näin paljon kohtia, joista tykkäät ja noita tavallisiakin monta. Tästä näkee, että sulla on ihan mukavaa koulussa. Mutta sun mielestä ei oo oikein kivaa kun…” Hän kysyy olisiko huoltaja, jos huoltaja läsnä, laittanut suurin piirtein samalla tavalla ja haluaako lisätä jotain. Keskustellaan esiin tulevista asioista. Kortit jäävät oppilaan haluamalla tavalla. 

5. Oppilas laittaa huutomerkkiketun kohtaan, jossa toivoo aikuisten tukea ja huomiota ja sydänketun itselleen mieluisimman kortin viereen. Lisäksi hän voi piirtää tai kirjoittaa tyhjään korttiin mieluisan harrastuksen, haaveen tms. Osallistujien allekirjoitukset voidaan myös liittää post-it lapulla. 

6. Aikuinen kysyy, mietityttääkö jokin kohta tai onko jotain jäänyt mainitsematta. 

7. Oppilaalle näytetään tunnekortteja yksi kerrallaan ja hän merkitsee niillä haluamiaan kohtia. Osa hymiöistä saattaa jäädä käyttämättä. ”Onko jokin näistä kohdista sellainen, että sinua pelottaa paljon tai usein? Mitä silloin teet, että olo helpottaa? Haluatko, että aikuinen huomioi asian?” Tässä voidaan keskustella tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja selviytymiskeinoista. Tämä saattaa olla keskustelun tärkein kohta, jossa ilmenee piilossa oleva tuen ja huomion tarve. 

8. Korttien sijoittumisen perusteella mietitään koulunkäyntiin, oppiaineisiin, työskentelytaitoihin ja käytökseen sekä arjen toimiin liittyviä tärkeitä asioita ja konkreettisia tavoitteita ja ne kirjoitetaan puhekupliin, jotka sijoitetaan taulun alaosaan. Motivaation kannalta on tärkeää, että oppilas voi itse vaikuttaa niihin. Esim. Vähennän peliaikaa tuntiin päivässä. Harjoittelen matikkaa myös kotona. Huolehdin läksyt. Säilytän hankkimani taidot. Vastuuta tavoitteista jaetaan osallistujille: Maija harjoittelee sanakokeisiin, Äiti kyselee sanoja, Ope muistuttaa kokeesta edellisenä päivänä. 

9. Mikäli huoltajat ovat täyttäneet etukäteen kyselyn tai keskustelua varten on valmis kaavake, tässä vaiheessa katsotaan ovatko sen asiat tulleet käsitellyiksi. Mikäli kyseessä on HOJKS-tai jokin muu erityisen tuen palaveri, tarkistetaan tulivatko siihen kirjattavat asiat käsiteltyä. 

10. Lopuksi KESY-taulu kuvataan tulostettavaksi osallistujille ja myöhemmin hyödynnettäväksi, mikäli oppilaalle sopii. Aikuinen kirjaa tarpeelliset tiedot pedagogisiin asiakirjoihin. 

KESY:N YHTEYS OPETUSSUUNNITELMAAN, TAVOITTEISIIN JA ARVIOINTIIN 

KESY-materiaali on syntynyt ruohonjuurella, luokassa, käytännön tarpeesta. Pitkä kokemus koulun keskusteluista johdatti etsimään sellaisia työkaluja, joiden avulla lapsen osallisuus toteutuu oikeasti eikä vain tavoitteena paperilla. Uskomme, että palaverista voi tulla lapselle, hänen huoltajalleen ja opettajalle sekä muille osallistujille miellyttävä ja jopa voimauttava kokemus. 

KESY-keskustelussa oppilas tulee nähdyksi, kuulluksi ja osalliseksi riippumatta siitä millaiset hänen kykynsä kielelliseen vuorovaikutukseen ovat. Kuvien myötä myös huoltajat, joilla on kieleen ja kommunikaatioon liittyviä rajoitteita pääsevät paremmin mukaan. 

KESY-toimintamallissa siirrytään paperiin tuijottelusta ja kirjaamisesta symbolien tukemaan verbaaliseen ja nonverbaaliseen vuorovaikutukseen, jossa katseella, asennoilla ja ilmapiirillä sekä tilanteen materiaalisilla tekijöillä on tärkeä merkitys. KESY-tuokiossa avautuu positiivinen tila oppilaan ja perheen identiteeteille. Tämä luo pohjaa yksilöllisyydet huomioivalle yhteistyölle. 

Valtakunnallisen OPS:n lisäksi tavoitteisiin, arviointiin, osallisuuteen ja koti-koulu-yhteistyöhön on tarkennuksia kunta- ja koulutasolla. Seuraaviin teksteihin on poimittu olennaisia tietoja OPS 2016:n lisäksi Oulun kaupungin arviointiohjeista (Oulun kaupungin Arvioinnin ABC 2018). 

Arvioinnin vuosikellon mukaan 1-6- luokkien kehityskeskustelut toteutetaan syyslukukauden alussa. Huoltaja ja oppilas saavat sen rungon etukäteen nähtäväksi oppilastietojärjestelmään. Keskustelussa määritellään oppimisen edistymiseen, työskentelytaitoihin tai käyttäytymiseen liittyviä, oppimista edistäviä tavoitteita, jotka kirjataan oppimissuunnitelmaan. Oppiainekohtaisia tavoitteita ei merkitä oppilastietojärjestelmään, ellei siihen ole erityistä tarvetta. Tehostetun ja erityisen tuen keskustelut käydään niihin tarkoitettujen sisältöjen puitteissa ja kirjataan myös oppilastietojärjestelmään.

1-5-luokkien arviointikeskustelut toteutetaan joulu-tammikuussa. Näihin keskusteluihin on olemassa keskustelurunko ja niissä on hyvä olla mukana näyttöjä osaamisesta, portfolioita, ym. tuotoksia. Keskustelun pohjana voi olla myös etukäteen täytetty itsearviointikaavake. Tässäkin keskustelussa tavoitteet päivitetään oppilastietojärjestelmän oppimissuunnitelmaan. Arviointikeskustelu auttaa oppilasta hahmottamaan ja ymmärtämään, mitä hänen on tarkoitus oppia, mitä hän on oppinut ja miten hän voi edistää oppimistaan. Keväällä oppilas saa lukuvuositodistuksen, joka on yhteenveto koko vuoden arvioinnista. 

Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnin tehtävä on ohjata ja kannustaa opiskelua. Arvioinnin tulee olla monipuolista ja kohdistua oppilaan oppimiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen, ei persoonaan ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Arvioinnin tulee olla keskustelevaa ja vuorovaikutteista. Sen tulee edistää oppimista ja kehittää oppilasta itse- ja vertaisarviointiin. Siinä tulee huomioida erilaiset oppimis- ja työskentelytavat sekä huolehtia edistymisen ja osaamisen osoittamisen esteettömyydestä. 

Arvioinnissa on tärkeää tukea oppilasta oman oppimisprosessinsa ymmärtämisessä. Sen avulla saatavaa tietoa hyödynnetään opetuksen ja muun koulutyön suunnittelussa. Sitä toteutetaan yhteistyössä kotien kanssa. Keskustelut huoltajan ja oppilaan kanssa edistävät luottamusta ja välittävät tietoa oppilaasta. 

Lukuvuoden aikana arviointia dokumentoidaan oppilastietojärjestelmään kirjattavilla oppimissuunnitelman päivityksillä ja jatkuvan arvioinnin keinoilla. Lukuvuositodistus on näiden arviointitasojen yhteenveto. 

Vastaa

Vieritä ylös