Itsesäätelytaidot

  • lusikkajuttu
  • itsesäätelyn tulisi olla hallussa 7-vuotiaana
  • ilman tukea lapsi voi olla koulussa haastava
  • voi olla monestä syystä itsesäätely vaikea,
  • vaihteleva reagointi yleensä ärsykkeisiin
  • keskittuyminen vaatii
  • energia menee olotilan ylläpitämiseen
  • teini-ikäisenä on jo paljon historiaa ja korjattavia asioita
  • aina pitäisi lähteä perustasolta. jos siellä on ongelmia
  • esimerkiksi ylireagointia,millaisessa ympäristössä toimitaan, mihin se kykenee
  • ymmärrys ja kannustus
  • heillä on jo kokemusta epäonnistumisista
  • historia nostaa hermoston tasolla mantelitumake, nostaa että mä pakenen tai suutun, pelko ja tunne että noyryyttävääkin, kun ei kykene toimimaan,
  • ne voi olla yksinkertaisia asioita vaikka puhua, avata suunsa
  • muisti hakee epäonnistumisen kokemukset automaattisesti
  • perusvalmiudet pitäisi huomioida, mitä varhemmin sitä parempi
  • ei olisi itsetuntoa vaurioittavia asioita, imuisti hakee ne automaattisesti samanlaisissa tilanteissa

ERITYISVOIMIA!!!

Neuropsykiatrinen valmennus (nepsy) on tavoitteellinen ja ohjauksellinen kuntoutusmenetelmä, joka auttaa lapsia, nuoria sekä aikuisia, joilla on neuropsykiatrisia erityispiirteitä ja toiminnan ohjauksen haasteita. Neuropsykiatrisia erityispiirteitä ovat muun muassa autismin kirjon oireyhtymät, kuten Asperger, ADHD, ADD, Touretten oireyhtymä, oppimisvaikeudet ja kielelliset erityisvaikeudet.

Iloitsemme onnistumisista ja osaamisen kokemuksista – itsetunnon rakentamisesta. Neuropsykiatrinen valmennus on uuden oppimista, oman osaamisen vahvistamista ja omien voimavarojen käyttöönottoa. Tavoitteena on katkaista monen elämään liittyvä negatiivisuuden ja epäonnistumisen kierre. Ongelmat pyritään muuttamaan tavoitteiksi ja huomiota kiinnitetään vahvuuksiin.

Neuropsykiatrisen valmentajan ja asiakkaan tukena työskentelee tarvittaessa eri asiantuntijoita, kuten psykologi tai terapeutti, ja yhteistyötä tehdään myös asiakkaan koko lähipiirin ja palveluverkoston kanssa. Valmentajamme ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen ja neuropsykiatrisen valmentajan erikoistumiskoulutuksen suorittaneita, kokeneita ammattilaisia.

Uutena palvelumuotona Merikratos (Varsinais-Suomi) tarjoaa asiakkailleen neuropsykiatrista ohjausta. Neuropsykiatrinen ohjaus on mahdollista sen jälkeen, kun neuropsykiatrisen valmennuksen jakso on saatettu päätökseen. Nepsy-ohjauksessa vahvistetaan jo valmennus -jaksolla alkanutta luottamuksellista asiakas- ja ihmissuhdetta. Sen sijaan, miten neuropsykiatrisessa valmennuksessa työskentelyjakson aikana keskitytään muutamiin tavoitteisiin ja johonkin arjen osa-alueeseen, neuropsykiatrisessa ohjauksessa tuki ja ohjaus laajennetaan yhtä aikaa useampiin elämän osa-alueisiin, isompiin kokonaisuuksiin.

  • Kuka meitä säätelee?
  • Kykymme säädellä omaa käyttäytymistämme ja toimintamme on yksi tärkeimmistä taidoistamme. Se auttaa meitä elämään yhdessä muiden kanssa, saavuttamaan asettamiamme tavoitteita ja valitsemaan sitä varten sopivia toimintatapoja. Itsesäätely auttaa meitä myös kontrolloimaan erilaisia yllykkeitä, jotka voisivat johtaa kielteisiin seuraamuksiin vuorovaikutussuhteisamme tai vaikkapa vaarantaa terveytemme.
  • Aivojen ja käyttäytymisen yhteyksiä tutkivat puhuvat ”eksekutiivisisten toimintojen” eli toiminnanohjauksen kehittymisestä. Toiminnanohjauksella viitataan esimerkiksi
  • joustavaan ja tavoitteelliseen käyttäytymiseen ja sen suunnitteluun
  • ei-toivotun käyttäytymisen torjumiseen eli inhiboimiseen
  • työmuistin toimintaan ja
  •  tarkkaavuuden suuntaamiseen uuteen kohteeseen
  • Miten tämä kyky kehittyy? Mikä merkitys inhimillisellä vuorovaikutuksella on itsesäätelyn kehittymisessä ja tukemisessa?
  • Miten lapsi muuttuu kehityksen kuluessa?
  • Itsesäätelykyky on lasta luonnehtiva piirre – ehkä osin myös geneettisesti määräytynyt
  • se on taito, joka kasvaa iän mukana
  • itsesäätely kehittyy vaiheittaisena prosessina ”aloittelijoista eksperteiksi ja viimein mestareiksi”. Tasaisia vaiheita ja hyppäyksiä. Kielellinen kehitys auttaa lasta jäsentämään ulkomaailmaa
  • Kirja käsittelee aihetta vuorovaikutuksen näkökulmasta – kontekstuaalinen näkökulma
    – yhteys perheeseen, kavereihin, päivähoidon kavereihin, koulutovereihin, opettajiin, yhteisöön, kulttuuriseen kontekstiin
    – mikä osuus on muiden vaikutusta?
    – kaikkein eniten toiminnanohjausta edisti lapsen itsenäisen toiminnan tukeminen (tutkimus)
  • Miten ymmärrämme itsesäätelyn?
  • ihmisen kyky säädellä emootioitaan, käyttäytymistään ja kognitiivista toimintaansa
  • erityisen haasteen tunteiden ja käyttäytymisen säätelylle asettavat hankalat tunteet kuten viha, pettymys ja suru
  • kognitiivisella toiminnalla tarkoitetaan kykyä tietoisesti säädellä tarkkaavaisuutta ja muistia, jäsentää tietoa, luoda sääntöjä, kehittää strategioita sekä suunnitella ja arvioida toimintaa, tämä kehitys on lapsuusvuosina nopeaa

Itsesäätelytaitojen kehitykseen vaikuttaayksilön myötäsyntyiset ominaisuudet ja reagointitaipumuksetmyötäsyntyinen tarve ymmärtää, jäsentää ja hallita ympäristöään ja itseäänkäsitykset itsestä yksilönä ja yhteisön jäsenenäkäsitykset muista ihmisistäympäristön palauteaktiivinen sosiaalinen toimintaTAAPEROIKÄISEN KEHITYKSEN TUKEMINENitsesäätelytaitoja vie eteenpäin ikäkaudelle tyypillinen vahva kiinnostus ympäristöä kohtaanympäristön tarjoamat valinnanmahdollisuudet sekä tilaisuudet tutustua itsenäisesti ja turvallisesti ympäristöön ja omiin rajoihin auttavat lapsen kehitystätoistuvat käyttäytymis- ja toimintamallit tukevat kehitystäaikuisen sanoittaminen, turvallinen ympäristö, rajojen määrittelypuhuu rauhallisesti lapselleauttaa lasta löytämään nimen tai nimiä tunteillemuistuttaa lasta siitä, että tunne laantuu aikanaanauttaa oivaltamaan tunteen mahdollisen syynosoittaa, että tunne on ymmärrettävä ja hyväksyttäväKOULUVUOSIA EDELTÄVÄ KEHITYSesikouluiässä lapsella yhä runsaammin sisäisiä oletuksia ja ihanteitaesim. oikeudenmukaisuus, pelisäännötsiirtymässä ulkoisesta säätelystä kohti sisäistä säätelyähaluaa hyväksyntää ikätovereiltakognitiivinen toiminta alkaa tulla tavoitteellisemmaksikäyttää kieltä enenevässä määrin toimintansa ohjaamiseen

  • KOULUVUOSIEN KEHITYS
  • lapsen metakognitiiviset kyvyt kehittyvät eli hän
  •  tulee yhä tietoisemmaksi kognitiivisesta toiminnastaan – ajatuksistaan, muististaan ja toimintatavoistaan
  • alkaa suunnitella toimintaansa ja soveltaa aiempaa tietoisemmin opittuja toimintatapoja
  • kouluikäisen lapsen työskentelytaidoista puhutaan usein toiminnanohjauksen käsitteen kautta
  • voi tarkoittaa myös kykyä estää ensisijainen toimintayllyke (inhibitio)
  • kykyä toimia ohjeiden ja sääntöjen mukaan
  • kykyyn tehdä useaa asiaa samaan aikaan
  • kykyyn vaihtaa joustavasti toimintaa sekä
  • abstraktiin ajtteluun ja jopa
  • joihin sosiaalisen kognition ja toiminnan ulottuvuuksiin
  • Joskus sillä viitataan myös erilaisiin tarkkaavuuden osataitoihin kuten kykyyn kohdistaa tai ylläpitää tarkkaavuutta. hyvä määritellä, millaisia vaikeuksia kulloinkin tarkoitetaan
  • Toiminnanohjauksen käsitteen juuret ovat neuropsykologiassa. Toiminnanohjauksen ja tahdonalaisen hallinnan käsitteet ovat varsin lähellä toisiaan.
  • Aivojen toiminnan näkökulmasta tunteiden säätelyssä on ensisijaisesti kysymys aivojen kyvystä säädellä toiminnallisten hermoverkkojen avulla aktivaatiotasoa ja korkeampia kognitiivisia toimintoja.

STRATEGINEN KEHITYS

  • Jokainen lapsi ja nuori on jollakin strategiakehityksen tasolla
  • määrittävä tekijä on kalenteri-ikä
  • kaikilla strategiakehitys ei noudata kalenteri-ikää
  • Kaikilla luokka-asteilla on kaikilla strategiavaiheilla olevia oppilaita!!!
  • TUESSA ON OLEELLISTA HUOMATA STRATEGINEN TASO

STRATEGIAKEHITYKSEN VAIHEET

ITSESÄÄTELY
Varhaiskasvatus ja alkuopetus

  • kehittyy hoivan ja apusäätelyn avulla sisäiseksi järjestelmäksi
  • keskeistä, että spontaani kehitys ei ole mahdollista, aina tarvitaan toinen ihminen
  • sisäinen järjestelmä on kielellinen eli tarvitaan säätelyn kieli ja sanasto
  • sekin kehittyy ulkoa sisään kuten mikä tahansa kieli

TOIMINNANOHJAUS
Alakoulu

  • – kehittyy systemaattisen ja ennakoitavissa olevan ympäristön avulla sisäiseksi kyvyksi noudattaa noudattaa systemaattista toimintaa ja ympäristöjä
  • keskeinen spontaani kehitys tapahtuu leikin avulla
  • aikuisten luoma ympäristö on pääosassa, liiallinen vaihtelu hidastaa tai estää kehitystä

METAKOGNITIO
Yläkoulu ja ylemmät asteet

  • -kehittyy opettamalla ja mallintamalla sisäisten reseptien ja mallien luontia
  • perustuu itsentuntemukseen eli siihen, miten minun aivoni ja ajatteluni toimii: mikä auttaa oppimaan ja mikä taas ehkäisee
  • voi oppia myös kirjoista

STRATEGIAKEHITYKSEN HUOMIOINTI

  • ITSESÄÄTELYN VAIHEESSA OLEVA
  • tarvitsee toisen ihmisen kyetäkseen keskittymään, motivoitumaan ja työskentelemään
  • tarvitaan aikuisen vahvaa ohjausta ja läsnäoloa
  • TOIMINNANOHJAUKSEN VAIHEESSA OLEVA
  • Tarvitsee selkeät aikuisen laatimat ohjeet ja “reseptiti”, mutta kykenee niiden avulla suoriutumaan itsenäisesti
  • METAKOGNITIIVISESSA VAIHEESSA OLEVA
    kykenee itse ottamaan vastuun oppimisestaan ja asettamaan itselleen tavoitteet ja valitsemaan työskentelytavat

NEURO-OPEN KEINOJA

  • itsetunnon tukeminen
  • opiskelumotivaation tukeminen
  • keskittymisen tukeminen
  • toiminnanohjauksen tukeminen
  • aikuisen suora opetus, läksyt, kokeisiin valmistautuminen, kotona tukeminen

kts moniste TOIMINNANOHJAUSTA KEHITTÄVÄ MALLI

Vaihe 1. Tee toiminnanohjaus näkyväksi

Vaihe 2. Käytä opetuksessa tee-kerro, kerro-tee -metodia

Vaihe 3. Laadi käyttämänne oppikirjaan käyttöresepti yhdessä oppilaan kanssa

Vaihe 4. Jaa oppikirjan käyttöresepti myös vanhemmille kirjallisesti ja puhu siitä vanhempainilloissa ja wilmaviestinnässä

MINÄPYSTYVYYS (Heli Isomäki)

  • • Minäpystyvyys = kuinka pystyväksi yksilö kokee itsensä suhteessa johonkin toimintaan
  •  Keskeistä motivaation kannalta:
  • – Minäpystyvyyden arviot vaikuttavat siihen:
  • • mitä yksilö tekee
  • • kuinka voimakkaasti ja kauan hän ponnistelee asian hyväksi
  • • miten esteet ja epäonnistumiset vaikuttavat yksilön ponnisteluihin

EKSEKUTIIVINEN IKÄ

  • • Yksilön eksekutiivinen ikä ei aina noudata kalenteri-ikää
  • Eksekutiivisenjärjestelmänkehittymisen haasteita on jopa yli 20% oppilaista/opiskelijoista
  • – Liittyvät yleisen kapasiteetin kehittymisen ongelmiin– Liittyvät erityisesti otsalohkojen kehittymisen ongelmiin
    – Liittyvät harjaantumattomuuteen
  • • HUOM! Ympäristö joskus myös edellyttää jopa kalenteri-ikää korkeampaa eksekutiivista ikää
  • – Lapsi/nuori, joka toimii ikätasoisesti, epäonnistuu

ITSESÄÄTELYN TUKEMINEN

ULKOISET KEINOT

  • Psyykkiset:
  • Motivointi
  •  Rauhoittaminen
  • Toiminnalliset:
  • • Ympäristönkarsiminen •
  • Oleellisenkorostaminen
  • – Esim. Ennakkoon annetut koekysymykset

SISÄISET KEINOT

  • • Vireystilan tunnistaminen ja sen muuttaminen
  • • Keskittymisen tunnistaminen ja sen parantaminen

ESTEILLE

itsesäätelytaidot ei ole sama asia kuin toiminnanohjausjärjestelmä s. 60-62

1. Mieti, haluatko sekoittaa ­pääsi somella

Some vaikuttaa aivojen huomiohormoneihin eli dopamiiniin ja opioidipohjaisiin välittäjäaineisiin. Ne antavat energiaa ja tuovat hyvää oloa. Kun joku kiinnittää meihin huomiota, aivoissa alkaa erittyä näitä hormoneja. Silloin itsetunto nousee ja olotila paranee.

Somessa tavallinen ihminen saa paljon enemmän huomiota kuin normaalissa elämässä yleensä. Silloin mieltä ylentäviä välittäjäaineitakin erittyy runsaasti – ja siihen jää helposti koukkuun. Ongelma on nimittäin se, että huomiohormoneihin kehittyy toleranssi, kuten päihteisiin ja lääkkeisiin yleensäkin.

Kun huomiohormoneja on jonkin aikaa saanut, sama määrä ei enää riitäkään. Tarvitaan lisää ja lisää, jotta saisi kokea yhtä ihanan tunteen. Jos tarve ei täyty, eli oma julkaisu ei esimerkiksi kerää tarpeeksi tykkäyksiä, mieliala laskee. Se on merkki vieroitusoireista ja addiktiosta.

Haitallisinta on, jos sekoittaa oman minuutensa someen ja tykkäysten tai seuraajien määrä alkaa vaikuttaa siihen, mitä ajattelee itsestään. Näin voi käydä aikuisellekin, kun huomiohormonit jylläävät aivoissa ja sekoittavat tunteet.

Jos someriippuvuus on mennyt näin pahaksi ja sovelluksessa täytyy käydä jatkuvasti, totaalikieltäytyminen on paikallaan. Lähtökohta on ymmärtää, että some on itselle huumetta eikä tee hyvää. Toipuminen alkaa siitä, että myöntää olevansa koukussa.

Jos tilanne on paremmin hallussa, mutta some on silti vienyt jo pikkusormen, asiaan voi suhtautua kuin karkkipäivään. Jos sovellusta ei tarvitse työssään, sen voi ladata kerran viikossa ja poistaa sitten taas seuraaviksi kuudeksi päiväksi. Näin käyttö pysyy järkevissä rajoissa.

Enter your text here…

Opettele sietämään tylsiä hetkiä

Moni ei kestä enää lainkaan hiljaisuutta ja tylsyyttä. Kun tulee pieninkin väli, kaivetaan kännykkä esiin. Tällöin täyttää kaikki tyhjät hetket ulkoa tulevalla informaatiolla sen sijaan, että pysähtyisi omien ajatustensa ääreen ja kysyisi, mitä itselle kuuluu.

Aivot ovat luonnostaan muovautuvat. Ne muuttuvat sen mukaan, mitä niille tarjoaa. Jos kaikki hetkensä täyttää ulkoa tulevilla ärsykkeillä, sisäinen maailma voi näivettyä.

Jos koskaan ei ole tylsää hetkeä, ei tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi tekisi. Silloin luovuutta ja kekseliäisyyttä tukevat aivorakenteet heikkenevät. Tämän takia sanotaan, että tylsyys on luovuuden tyyssija.

Hyvä uutinen on, että aivot muovautuvat myös toiseen suuntaan. Ne voi opettaa uudelleen kekseliäiksi ja luoviksi.

Somella voi olla sormensa pelissä tässäkin. Kun siellä näkee jatkuvasti muiden upealta näyttäviä elämiä, oma todellisuus saattaa alkaa tuntua ankealta. Silloin voi herätä halu paeta ja täyttää ajatuksensa mieluummin jollain muulla – vaikkapa sillä somella.

Jos ei ole tottunut kestämään tylsyyttä, tyhjinä hetkinä saattaa tuntea olonsa todella tyhjäksi. Hyvä uutinen on, että aivot muovautuvat myös toiseen suuntaan. Ne voi opettaa uudelleen kekseliäiksi ja luoviksi. Täytyy vain opetella sietämään tyhjiä hetkiä ja jättää puhelin taskuun.

Kannattaa myös miettiä, mihin haluaa käyttää elämänsä. Meillä on kaikilla rajattu aika täällä. Onko mielekästä käyttää se muiden elämien tai uutisten seuraamiseen?

Vähennä päätösväsymystä ­rutiineilla

Moni joutuu tekemään joka päivä paljon päätöksiä niin töissä kuin vapaalla. Aivojen kapasiteetti on kuitenkin tässäkin asiassa rajallinen: kun päätöksiä on liikaa, aivot väsyvät. Siitä voi seurata, että valintojen tekeminen alkaa tuntua raskaalta.

Kannattaakin miettiä, millaisiin päätöksiin aivojaan käyttää. Mielessä voi pyöriä jatkuvasti paljon asioita, joita pohtii työasioiden lisäksi: mitä pukisi ylleen, mitä ruokaa laittaisi, mitä tekisi viikonloppuna… Tätä kutsutaan metatyöksi. Jos metatyötä tekee paljon, uuvuttaa päätöksentekokykyään.

Metatyön minimoimisessa auttavat rutiinit. Kun rakentaa elämänsä niiden varaan, ei joudu käyttämään aivojaan pienten asioiden miettimiseen, vaan säästää voimiaan suuriin.

Yksi rutiini voi olla se, että syö aina saman, terveelliseksi tietämänsä aamiaisen tai kävelee joka päivä työmatkansa. Näin ei tarvitse vaivata päätään sillä, laittaisiko aamulla puuroa vai kananmunia tai miten saisi päiväänsä tarpeeksi askelia.

Perheen koko ruokalistan voi myös suunnitella etukäteen viikoksi tai useammaksi. Näin ei tarvitse tuskailla ruokakaupassa ja miettiä, mitä tänään syötäisiin.

Rutiineja voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan. Applen perustaja Steve Jobspukeutui aina samalla lailla: farkkuihin ja mustaan poolopaitaan. Jos luo itselleen tällaisen univormun, ei tarvitse pähkäillä asuvalintoja.

Aloita monotasking

Multitasking on monien tutkimusten mukaan haitaksi keskittymiskyvylle ja tehokkuudelle. Aivot pystyvät keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, ja jokainen keskeytys rapauttaa keskittymistä. Aivoilla­ kestää nimittäin häiriön jälkeen aikansa, ennen kuin ne pystyvät palaamaan käsillä olleeseen asiaan.

Valitettavasti nykyelämä on täynnä häiriöi­tä. Sen lisäksi, että muut ihmiset keskeyttävät meitä, puhelin piippailee ja meilin kuvake vilkkuu vaatien huomiota, moni keskeyttää myös itse itseään. Kun pitäisi tehdä jotain keskittymistä vaativaa, ajatus lähteekin harhailemaan. Tulee mieleen, että pyykkikone pitäisi tyhjentää, sähköpostit tarkistaa ja koiralle hankkia punkkilääke.

Vähitellen aivot tottuvat siihen, ettei puhelinta tarvitse vilkuilla jatkuvasti.

Lääke on tunnistaa multitasking ja päättää tietoisesti rajoittaa sitä: aloittaa monotasking eli yhden asian tekeminen kerrallaan. Voit päättää esimerkiksi, ettet katso puhelinta aamun ensimmäisinä tunteita tai illan viimeisinä. Vähitellen aivot tottuvat siihen, ettei puhelinta tarvitse vilkuilla jatkuvasti.

Toinen keino on lisätä päiviin hidasta tekemistä: laita ruokaa rauhassa, tiskaa käsin, tee käsitöitä, käy tapaamassa tuttua ikäihmistä. Näin totutat aivoja rauhoittumaan ja keskittymään kiireettömästi tekeillä olevaan asiaan.

Luota hyvään

Jo Albert Einstein kehotti pohtimaan, elämmekö hyvän- vai pahantahtoisessa maailmassa. Tämä on kysymys, joka liittyy myös aivodieettiin.

Jatkuvaan somen sekä uutisten kuluttamiseen ja metatyöhön voi liittyä monia pelkoja: hallitsenko omaa elämääni, pysyvätkö langat käsissäni, tulenko nähdyksi ja olenko tarpeeksi hyvä?

Tämän kaiken vastapaino on luottaa elämään ja hyväksyä, ettei kaikkea voi hallita. Mieti aikaa ennen kännyköitä: silloin kukaan ei ollut jatkuvasti tavoitettavissa ja uutiset luettiin vain aamulla sanomalehdestä tai katsottiin puoli yhdeksältä telkkarista. Silti elämä sujui. Kun tämän ymmärtää, tarve olla perillä kaikesta vähenee ja aivot saavat levätä.

Koulunkäynninohjaaja: Väkivaltaisten tai mielenterveydeltään epätasapainoisten oppilaiden kanssa työkalut ovat vähissä. Silloin kun tilanne on jo kerennyt mennä pahaksi, on koulun toimivat työkalut vähissä. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen olisi kaikkein tärkeintä moniammatillisen työryhmän kesken. Kenenkään ammattilaisen ei pitäisi jäädä yksin miettimään tukitoimia tai ratkaisuja, vaan hyvä kouluverkosto on todella tärkeää. Kuraattorit, koulupsykologit, mielenterveyshoitajat, tsempparit, terveydenhoitajat, nuorisohjaajat, erityisopettajat ja muut ammattilaiset ovat mielestäni kriittisen tärkeitä koulumaailmassa, niin että jokaiselle olisi tarvittavaa tukea tarjolla, ja avuntarpeessa olevat lapset pääsisivät oikeanlaisen avun piiriin. Joillekin riittää jutustelu vaikka tsempparin kanssa silloin tällöin, toiset saattavat tarvita vahvempaa tukea. Silloin kun tilanne on kehittynyt jo pitkälle, on koulu aika kädetön. Väkivaltaisen oppilaan voi vaikka erottaa määräajaksi koulusta, mutta se ei paranna hänen ongelmiaan. Oppivelvollisuus sitoo liian paljon niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole enää kapasiteettia käydä koulua. Sairaalakoulu on kallis ja väliaikainen ratkaisu, mutta usein lapset palautuvat sieltä takaisin kouluun ilman sen suurempaa apua. Mielestäni vika on järjestelmässä. Kunnilla pitäisi olla yksilöllisempää tarjontaa oppivelvollisuuden suorittamiseen myös mielenterveydellisistä haasteista kärsiville tai väkivaltaa käyttäville oppilaille. Mahdollisuus perustaa nopeasti esim. pienryhmiä sosiaalisista tai emotionaalisista ongelmista kärsiville oppilaille voisi olla yksi toimintamalli. Joissakin kunnissa näitä luokkia on jo valmiina, mutta toisinaan tarve päästä semmoiselle on hetkellinen. Voisiko kunnilla on rahoitus tällaiseen valmiina ja näin ollen mahdollisuus perustaa sellainen tila opiskella, missä olisi tarpeeksi aikuisia paikalla. En tiedä, mutta se voisi olla yksi ratkaisu. Lisäksi mielestäni ennaltaehkäisy on kaikkein tärkeintä kaikissa ongelmissa, ja usein sitä tukea tarvittaisiin ensisijaisesti koteihin jo ennekuin ongelmat kasvavat liian suuriksi.

Vastaa

Vieritä ylös