Aistipulmat

Aistipulmien kartoitus

Aistipulmat vaikuttavat usein lapsen käyttäytymiseen monin eri tavoin. Niiden vaikutuksia voi etsiä kokeilemalla eri ratkaisukeinoja.

Helppo keino on kokeilla vähentää aistien tuomaa tietotulvaa, aistimusten vahvuutta ja niiden aiheuttamaa kuormitusta. Siihen sopivia välineitä ovat esimerkiksi kuulosuojainten käyttäminen, aurinkolasit, valojen säätäminen himmentämällä ja tilan äänieristäminen.

Häiritseviä aistimuksia voi kartoittaa lapsen ja nuoren kanssa kysymällä häneltä eri tiloissa

  • mitä kuulet?
  • mitä näet?
  • mikä sinua tässä tilassa ehkä häiritsee?

Aistimusten puute  voi väsyttää neurokirjon lasta ja myös aikuista. He etsivät toiminnallaan vahvoja aistikokemuksia. Hän voi vaikka syödä mitä vain, hypätä korkealta maahan, painella silmiä tai kirkua kovaa, hakata omaa päätään tai lyödä toista. Näihin tulisi etsiä korvaavia toimintoja.

Aistipulmista tulee kertoa lähiympäristölle

Neurokirjon lapsen tai nuoren haasteista kannattaa kertoa kaikille, jotka hyötyvät tiedosta – myös ikätovereille, joita tilanteet saattavat hämmentää. kätovereiden tulisi saada tietoa siitä, että toinen ihminen saattaa kokea aistiärsykkeet ja käsitellä niitä eri tavalla kuin itse.

Aistipulmien kokeminen

Neurokirjon lapsen voi olla vaikea hahmottaa, että kaikki eivät koe aistimuksia samalla kuin hän itse. Hänelle itselleen tietyt aistiärsykkeet voivat aiheuttaa epämukavuutta, stressiä ja pelkoa. Tämä näkyy lapsen käyttäytymisessä hallitsemattomana käyttäytymisenä ja tunteiden purkautuksina. Silloin lapsi joko taistelee tai pakenee. Lapsi voi myös vetäytyä tai lukkiutua, jähmettyä aisteihin liittyvän kuormituksen kasvaessa liian suureksi.

Erilaiset aistitiedon käsittelyn vaikeudet jaetaan kolmeen luokkaan

  • Aistisäätelyn vaikeudet: yliherkkä, heikko reagointi, aistihakuisuus
  • Aistipohjaiset motoriset vaikeudet: dyspraksia, asennon hallintaan liittyvät motoriset ongelmat
  • Hahmotusvaikeudet: visuaalinen, auditiivinen, taktillinen, proprioseptiivinen, vestibulaarinen, haju/maku, interoseptorinen
  • Aistitiedon käsittelyn häiriö (sensorisen integraation häiriö): Lapsen on vaikea säädellä aistimuksia tai hahmottaa niitä keskushermostossa. Siksi suoriutuminen ikätasoisista arjen toiminnoista on hankalaa.
  • Aistitiedon säätelyn häiriö: Yksi aistikäsittelyn häiriön alalajeista. Aistisäätelyn ongelmat näyttäytyvät arjessa kolmella tavalla: aistiyliherkkyytenä, aistialiherkkyytenä ja aisti(mus)hakuisuutena. Samalla ihmisellä voi ilmetä näitä kaikkia.
  • Aistiyliherkkyys: Lapsi reagoi ärsykkeisiin poikkeuksellisen voimakkaasti. Hän saattaa esimerkiksi kärsiä äänistä tai valosta, yökkäillä tietyille hajuille tai mauille tai ahdistua kasvojen pesusta.
  • Aistialiherkkyys: Lapsi ei kunnolla tunnista aistiärsykkeitä. Hän voi lähteä pakkaseen liian vähissä vaatteissa tai polttaa suunsa liian kuumalla ruoalla.
  • Aisti(mus)hakuisuus: Lapsella on tavanomaista voimakkaampi tarve saada erilaisia aistikokemuksia. Hän saattaa esimerkiksi liikehtiä jatkuvasti, paukuttaa esineitä, kosketella erilaisia pintoja tai halata rajusti. Impulsiivisen ja levottoman käytöksensä vuoksi lapsi voi joutua ongelmiin sosiaalisissa tilanteissa tai jopa vaarantaa oman turvallisuutensa

Aistisäätelyn erityispiirteiden huomioiminen tukee lapsen osallisuutta kodin arjessa, vapaa-ajalla kuin leikissä ja koulunkäynnissä. Siihen tarvitaan

  • tietoisuutta ja ymmärrystä aistiesteistä,
  • konkreettisia ympäristön muokkaamisen keinoja,
  • lapsen aistisäätelytaitojen tukemista ja kehittymistä arjen eri ympäristöissä

Edellinen oppitunti

Vastaa

Vieritä ylös