Aikuisten yhteistyö

VAKA

Ryhmässä toimiminen on monelle lapselle haasteellista. Erityisesti neuropsykiatrisesti oirei- levalle lapselle uusien tilanteiden ymmärtäminen ja jäsentäminen on vaikeaa, sillä hänen tilannetajunsa voi olla heikko. Lapsi vaatii paljon aikuisen huomiota ja vaikuttaa usein itse- keskeiseltä. Todellisuudessa hän kuitenkin yrittää selvittää, mitä asiat tarkoittavat ja kuinka hänen kuuluisi toimia eri tilanteissa.

Neuropsykiatrisesti oireileva lapsi toimii usein vas- toin ympäristön ja tilanteen asettamia odotuksia. Tämä johtuu yleensä siitä, että lapsi ei tiedä, mitä häneltä odotetaan tai ei pysty vastaamaan tilan- teen vaatimuksiin. Tarkkaavuuden säätelypulmien vuoksi lapsen on vaikea poimia tiedosta oleellinen ja toimia toivotusti. Ryhmässä tällaiset tilanteet korostuvat. Voidakseen säädellä käyttäytymistään ryhmässä lapsi tarvitsee vahvempaa tukea aikui- selta, asioiden sanoittamista ja havainnollista- mista. Moni hyötyy myös kuvallisesta tuesta.

Lapsen aivot ylikuormittuvat liiallisesta informaa- tiosta ja suuresta ärsykkeiden määrästä. Tästä syystä levottomuus ja haastava käyttäytyminen lisääntyvät yleensä isossa ryhmässä. Sopivien

tukitoimien järjestämistä on syytä pohtia jo ennen päivähoidon tai koulun aloittamista. Pienetkin jär- jestelyt voivat parantaa lapsen toimintakykyä ja hyödyttää koko ryhmää.

Ryhmässä tai luokassa kaikilla lapsilla on omat haasteensa. Tietoa lapsen yksilöllisistä tuen tar- peista kannattaa jakaa myös lapsiryhmässä. Muut lapset ymmärtävät kyllä, kun heille asiallisesti seli- tetään, miksi joku lapsi saa erivapauksia tai omia sääntöjä.

Erityisesti aikuisen suhtautumisella on suuri mer- kitys myönteisen ja hyväksyvän ilmapiirin luomi- sessa. Tämä vähentää lapsen kokemaa stressiä ja auttaa häntä toimimaan paremmin.

Yhteistyö kodin kanssa

On tärkeää, että samoja toimintatapoja käyttävät johdonmukaisesti kaikki lapsen kanssa työsken- televät aikuiset. Tiivis yhteistyö kodin ja varhais- kasvatuksen tai koulun välillä on erityisen tärkeää haastavasti käyttäytyvän lapsen kohdalla.

Vanhemmat ovat parhaita oman lapsensa arjen asiantuntijoita. On hyvä viestittää puolin ja toisin kaikki toimiviksi havaitut menetelmät ja sovel- taa niitä mahdollisuuksien mukaan molemmissa paikoissa.

Vanhempien tehtävä on huolehtia yhteistyöstä ja tiedonkulusta mahdollisen hoitotahon ja päivähoi- don tai koulun välillä. Tiedonkulun sujumiseksi kannattaa sopia jokin toimiva tapa ja säännölliset tapaamiset aikuisten kesken.

Varhaiskasvatus

Päivähoidossa lapsi kohtaa monia uusia odotuk- sia ja erilaisia tilanteita, jotka voivat kuormittaa. Erityisesti päivähoitoon jääminen ja sieltä lähte- minen saattavat olla haasteellisia. Jäämistä vai- keuttaa ero vanhemmasta ja siirtyminen eri ympä- ristöön, jossa on osittain eri säännöt kuin kotona. Neuropsykiatrisesti oireilevalle lapselle tämä on erityisen hankalaa. Vastuun siirtyminen vanhem- milta henkilökunnalle ja päinvastoin hämmentää lasta. Viemis- ja hakutilanteisiin kannattaa sopia selkeät säännöt ja toimintatavat.

Hoitoon jääminen – toimi määrätietoisesti

Käy hoitoon jääminen etukäteen lapsen kanssa läpi. Kerro, miten itse toimit ja miten odotat lap- sen toimivan erotilanteessa. Sovi henkilökunnan kanssa toistuva rituaali, kuten halaus vanhem- malta, hoitajan syliin meno tai ikkunasta vilkutta- minen. Tämä tuo turvallisuutta lapselle. Toimi itse määrätietoisesti ja päättäväisesti. Älä pitkitä tilan- netta – lähde reippaasti töihin, vaikka lapsi jäisi- kin itkemään. Et voi enää tehdä mitään tilanteen helpottamiseksi. Vastuu siirtyy henkilökunnalle, joka kyllä osaa hoitaa tilanteen, kun annat siihen mahdollisuuden poistumalla itse paikalta.

Hakeminen päivähoidosta – keskity lapseen

Lapselle vanhemman tulo on yleensä päivän paras ja odotetuin hetki. Hoitopäivän jännitys ja stressi saattavat purkautua kiukkukohtauksena tai levot- tomuutena vanhemman tullessa. Hengähdä itse hetki ennen lapsen hakemista. Ennakoi hakuti- lannetta. Valmistaudu mielessäsi mahdolliseen kiukkukohtaukseen ja uhmakkuuteen tullessasi hakemaan lasta. Pysy itse rauhallisena ja mieti etu- käteen, miten toimit. Keskity lapseen.

Anna lapsen purkaa tunnetilansa, auta häntä sietä- mään tunne, ja osoita, että ymmärrät lapsen reak- tion. Näin tilanne menee yleensä nopeammin ohi.

Myös hakutilanteessa kannattaa toimia ripeästi. Keskity lapseen ja vaihda lapsen kuullen lyhyesti vain välttämättömimmät, myönteiset kuulumiset. Jos aikuiset alkavat keskustella lapsen ohi, lapsen huomion hakeminen ja häiritsevä käyttäytyminen lisääntyvät.

Toistakaa päivittäin sama rituaali, esimerkiksi hoi- tajan hyvästely kädestä. Älä kuormita lasta kysele- mällä, lähdettäisiinkö kotiin vaan ole määrätietoi- nen, anna suoria ohjeita ja osoita, että sinä päätät, miten toimitaan ja milloin lähdetään. Älä kiinnitä huomiota mahdolliseen kiukutteluun vaan toimi rauhallisesti ja päättäväisesti.

Usein myös ”Miten päivä sujui?” on monelle lap- selle liian hankala kysymys vastattavaksi, tai jotkut lapset tulkitsevat sen kielteisesti tarkoittamaan: ”Ethän käyttäytynyt tänään huonosti?” Totea siis mieluummin vaikka: ”Kiva taas nähdä sinua!”

Hoitopäivä on lapselle raskas. Kun päivähoidosta tullaan kotiin, kannattaa perheen viettää rauhal- linen hetki yhdessä ennen arkisten puuhien aloit- tamista. Tilanteen rauhoittaminen ja keskittymi- nen hetkeksi vain lapseen helpottaa loppuillan sujumista.

Vinkkejä varhaiskasvattajalle

Leikkitilanteet

  • Leikki sujuu neuropsykiatrisestioireilevalta lapselta usein parhaiten pienessä ryhmässä.
  • Tarkkaavuushäiriöinen lapsi tarvitsee usein aikuisen mukaan leikkiin.
  •  Jos leikki toisten lasten kanssa ei suju, aloita leikistä aikuisen kanssa. Vähitellen lapsi voi siirtyä pieniksi ajoiksi pienryhmiin leikkimään.
  • Aloita lyhyistä leikkituokioista ja pidennä aikaa vähitellen.
  • Lapsenonvaikeakeskittyäpitkäksiajaksiyhteen leikkiin. Aikuinen voi auttaa viemällä leikkiä eteenpäin ja antamalla uusia ideoita.
  • Vaikka lapsen on vaikea keskittyä leikkimään, hän tarvitsee leikkiä päivittäin kehittyäkseen.

Paikallaan pysymistä vaativat tilanteet

  • Älä vaadi mahdottomia: odottaminen ja pai- kallaan seisominen ovat vaativia tehtäviä yli- vilkkaalle ja motorisesti levottomalle lapselle. Mahdollista jonotustilanteeseen tekemistä, esi- merkiksi laskemis- ja arvuutteluleikkejä.
  • Levottoman liikehdinnän voi kanavoida sellai- seksi, että se ei häiritse muita. Älä vaadi täydel- listä paikallaan pysymistä vaan anna lapsen esi- merkiksi keinua tai heilutella jalkojaan.
  • Järjestä mahdollisuus poistua hetkeksi tilan- teesta. Esimerkiksi ruokailun alkua odotettaessa voit antaa lapselle tehtäviä, joiden varjolla saa luvallisesti poistua pöydästä
  • Kehu aina sääntöjen noudattamisesta.

Lepohetki

  • Pienikin lepohetki hoitopäivän aikana on lap- selle tärkeää.
  • Ennakointijasäännöllisyysauttavatlastaasettu- maan levolle.
  • Aloitetaan lyhyestä ajasta, vaikkapa viidestä minuutista. Tärkeintä on, että lapselle tulee lepohetkestä mieluinen kokemus, jolloin levolle asettuminen helpottuu ja aikaa voidaan piden- tää.
  • Annalapsellesänkyynjotaintekemistä,kirjatai lelu. Käsissä on hyvä olla jotain hypisteltävää.
  • Lapsi voi tarvita aikuista rauhoittumiseen. Aikuinen voi ääneen puhumalla ja lapsen oloti- laa sanoittamalla huomioida lasta, mikä auttaa rauhoittumaan ja tukee pidemmällä tähtäimellä lapsen itsesäätelyn kehitystä. Lapsi voi hyötyä rauhoittavasta kosketuksesta, kuten esimer- kiksi kädestä olkapäällä tai selän hieromisesta. Lapselle voi myös opettaa rauhoittavaa hengi- tystä.
  • Vinkkejä ja tukikeinoja toimintaympäristön ja tehtävien jäsentämiseen, keskittymistä vaativiin tilanteisiin sekä ohjeiden antamiseen käsitel- lään oppaan kohdassa Koulu.

Palaute päivästä vanhemmille

  • Kerro vanhemmille ensisijaisesti lapsen vah- vuuksista ja havaitusta myönteisestä kehityk- sestä. Jokaisesta päivästä löytyy jotain myön- teistä kerrottavaa!
  • Kerro myös totuudenmukaisesti haasteista, mutta sopikaa vanhempien kanssa käytäntö, milloin ja miten näistä asioista keskustellaan. Hakutilanne pidetään tiiviinä ja myönteisenä, jotta vanhempi voi keskittyä lapseen ja kotiin lähtöön.
  • Haastavasti käyttäytyvien lasten vanhempien kanssa kannattaa sopia säännöllisesti tapaami- sia, jolloin yhdessä mietitään keinoja tukea lasta.

Enter your text here…

Koulussa odotukset ja vaatimukset lapsen toimin- takykyä kohtaan kasvavat. Mitä vanhemmaksi lapsi varttuu, sitä enemmän häneltä odotetaan omatoimisuutta ja kykyä itsensä säätelyyn.

Motivaatiolla on keskeinen lapsen toimintaa ja yrittämishalua ohjaava vaikutus. Motivoitumisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun lapsella on vireystason säätelyyn ja oppimiseen liittyviä haasteita. Kun tavoitellaan jotain muutosta toimin- tatavoissa ja käyttäytymisessä, on tärkeää saada lapsi itse ymmärtämään, mitä hyötyä siitä on hänelle. Aikuisten on hyvä huomioida, mikä lasta motivoi ja hyödyntää hänen kiinnostuksen kohtei- taan myös opetuksessa.

Itsenäinen työskentely, keskittyminen, ohjeiden kuuntelu ja niiden mukaan toimiminen voivat olla erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevalle lapselle vaativaa. Lapsen tukemiseksi tarvitaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä, hyvin jäsenneltyä toi- mintaympäristöä ja selkeää opetustapaa.

Jäsennelty päiväohjelma, häiriötekijöiden mini- moiminen ja työskentelyn ohjaaminen välittömillä palautteilla ovat tärkeitä tukia silloin, kun lapsen on itse vaikea säädellä omaa tarkkaavuuttaan ja käyttäytymistään tai ehkäistä impulssejaan.

Monia lapsia auttaa mahdollisimman samana pysyvä päiväjärjestys, työskentelyvälineiden pitä- minen tutuilla paikoilla ja työskentelyyn liittyvät rutiinit. Lisäselkeyttä saa kuvallisella päiväjär- jestyksellä ja muistilistoilla. Ohjeet ja tehtävät on hyvä antaa yksi kerrallaan ja huomioida aloitusten ja lopetusten selkeys.

Katso tarkemmin tämän luvun lopussa olevasta taulukosta, miten lapsen toimintakykyä voi tukea tilanteisiin ja tehtäviin liittyviä tekijöitä huomioimalla.

Ylläpidä ja lisää motivaatiota

Koulussa

  • Anna välitön palaute tehdystä työstä.
  • Muista, että on parempi ohjata lasta etukäteen,
    kuin laittaa hänet korjaamaan asiaa jälkikäteen.
  • Mahdollista onnistumisen kokemukset ja suju- vuuden tunne: anna alkuun helppoja tehtäviä ja tehtävien vaikeutuessa kannusta ja kehu jo pel- kästä yrittämisestäkin.
  • Käytä apuna palkkiojärjestelmää uusien ja vai- keiden asioiden opettelussa.
    Kotona
  • Pidä tavoitteena, että ulkoisen palkkion tavoit- telu muuttuu onnistumisen kokemusten myötä vähitellen sisäiseksi motivaatioksi. Esimerkiksi: ”Teen läksyt heti, ettei tarvitse kuunnella, kun joku niistä koko ajan muistuttelee” ja ”Kun tein kokeita varten lukemisaikataulun ja noudatin sitä, minulle jäi enemmän aikaa tehdä muuta- kin.”

Ylläpidä vireyttä

Koulussa

  •  Anna selkeät toimintaohjeet vaihe vaiheelta. Vireystila alkaa herkästi laskea ja levottomuus lisääntyä, jos lapsi ei pysy toiminnassa mukana.
  • Käytä vaihtelevia tehtäviä. Pitkäjaksoiset kuun- telu- ja lukemistehtävät laskevat vireystilaa, jol- loin tarkkaamattomuus lisääntyy. Vuorottele toi- minnallisilla tehtävillä.
  • Korosta väreillä,huomiomerkeillä tai kuvilla tehtävien ja tekstien tärkeitä kohtia. Tarkkaavuus suuntautuu automaattisesti poikkeavaan ärsyk- keeseen.
  • Minimoi odotusaika ja maksimoi toiminta-aika. • Huomioi eteneminen: anna välitöntä palautetta ja kannusta.
  •  Ota huomioon ympärillä olevat kilpailevat ärsykkeet: anna mahdollisimman houkuttelevia ja aktiivisuutta sitovia tehtäviä.
  • Sinitarran hypistely, vihkoon piirtäminen tai musiikin kuuntelu toiminnan lomassa auttaa joitakin lapsia keskittymään tai kanavoimaan ylimääräistä energiaa.
  • Muista tauot ja mahdollisuus rauhoittumiseen, mikäli lapsi vaikuttaa kuormittuvan liikaa.

Kotona

  • • Mittaa aika, jonka lapsi jaksaa yhtäjaksoisesti työskennellä ja ajoita sovitut tauot. Jotkut hyöty- vät ajastimesta, esimerkiksi munakellosta, joka jaksottaa työskentelyaikoja. Esimerkiksi kym- menen minuutin työskentelyn jälkeen pidetään lyhyt tauko. Joillakin ajastimen seuraaminensuuntaa tarkkaavuutta liiaksi pois itse tekemi- sestä. Silloin kannattaa sopia, että tauot pide- tään esimerkiksi viiden laskutehtävän välein tai jokaisen luetun tekstikappaleen jälkeen.
  • Sopiva tauko on hyvin lyhyt, esimerkiksi pieni jaloittelu ja vesilasillisen juominen. Säästä älylaitteiden viihdekäyttö läksyjen teon tai kokeisiin luvun jälkeen. Läksyjen teon tai kokei- siin luvun aikana tapahtuva viestien tarkistami- nen vie ajatukset liiaksi muualle, ja tauoilla on riski pitkittyä.
  • Huolehdi tehtävien vaihtelevuudesta: lapsi voi tehdä vuoroin matematiikan ja luonnontietei- den ja vuoroin jonkin muun reaaliaineen tai kie- len läksytehtäviä.
  • Sovi tarvittaessa opettajan kanssa äksyjen määrän kohtuullistamisesta.

Vähennä ympäristön häiriötekijöitä
Koulussa

  • Kiinnitä huomiota toimintaympäristön ja teh- tävien jäsentämiseen. Pidä mahdollisimman vähän tehtäviin liittymätöntä tarviketta esillä ja tee yksi tehtävä, osio tai alue kerrallaan. Pidä kuvalliset ja kirjalliset päiväohjelmat näkyvillä.
  • Anna lyhyet, selkeät ohjeet.
  • Huomioi istumapaikka yksilöllisesti: usein tarkkaamattoman oppilaan on hyvä olla luo- kan edessä ohjaavan aikuisen läheisyydessä. Muiden tekemisiä jatkuvasti seuraavalle ja ärsy- keherkälle hyvä paikka on usein luokan takana, jolloin hänen ei tarvitse koko ajan kääntyillä ääniä kuullessaan.
  • Selkeytä oppilaan oma työskentelytila. ”Rajattu reviiri” pulpetin ympärillä vaikkapa teipillä latti- aan merkittynä voi toimia.

Kotona

  • Kiinnitä huomiota toimintaympäristön ja teh- tävien jäsentämiseen: pidä tarvittavat välineet esillä ja kunnossa ja mahdollisimman vähän muuta tavaraa samanaikaisesti esillä. Tämä myös nopeuttaa tehtävien aloittamista.
  • Tee yksi asia kerrallaan.
  • Hyödynnä kuulosuojaimia tai musiikkia keskit- tymisen apuna. Niiden avulla pystyt sulkemaan kodin ja pihapiirin muut äänet pois. Musiikin tulee olla ennestään tuttua, ettei lapsi keskity lii- aksi sanojen kuunteluun.
  • Tehtävän ääneen lukeminen ja ääneen ajattelu auttavat keskittymään sekä etenemään tehtä- vässä.

Kiinnitä huomiota ohjeiden antamiseen
Koulussa ja kotona

  • Etene yksi asia tai vaihe kerrallaan. Anna lap- selle aikaa reagoida tai toimia ohjeen mukaan ennen kuin etenet.
  • Keskity ohjeissa vain oleellisiin asioihin. Käytä mieluummin suoria toimintaohjeita kuin kiel- loilla ohjaamista.
  • Anna ohje vasta silloin, kun olet varmistanut, että lapsi kuuntelee sinua.
  • Suullinen ohje ei aina pelkästään riitä: käytä apuna kuvia, muistilistoja, mallin näyttämistä ja/tai ääneenajattelua.

Vinkkejä oppilaalle

Kokeisiin valmistautuminen

  • Jaa koealue osiin ja kirjoita konkreettinen luku- suunnitelma esimerkiksi näin: ”Lue tiistaina kappaleet 3 ja 4, keskiviikkona kappale 5 ja ker- taa kappaleet torstaina.”
  • Ennen kuin ryhdyt lukemaan varsinaista koe- aluetta tai tekemään tehtäviä, sinun kannattaa virittäytyä aiheeseen silmäilemällä koealueen sisällysluettelo, otsikot ja kuvat. Mieti etukä- teen, mihin sinun tulee löytää vastauksia. Tämä ohjaa olennaisten asioiden löytämistä tekstistä.
  • Kun olet lukenut kappaleet, tee itsellesi kysy- myksiä kertausta varten. Hyödynnä esimerkiksi väliotsikoita kysymysten tekemisessä. Kertaa koealue vastaamalla tekemiisi kysymyksiin. Poimi tekstistä ja kysymyksistä avainsanoja. Harjoittele käsitekarttojen laatimista.
  • Omienesimerkkienkeksiminenhelpottaaoppi- mista ja asioiden mieleen palauttamista.

Koevastauksen laatiminen

  • Lue kysymys tai tehtävä huolellisesti ja käytä aikaa sen ymmärtämiseen.
  • Matematiikan kokeissa kiinnitä huomiota matemaattisiin käsitteisiin: onko kyseessä ero- tus, summa, osamäärä vai tulo. Mitä tietoja on annettu, mitä kysytään, millä luvuilla lasketaan, mitkä ovat välivaiheita ja mikä on varsinainen tulos?
  • Lukuaineiden kokeissa laadi vastauksesi käyt- tämällä apuna kysymyssanoja: kuka, mitä, mil- loin, missä, miksi?
  • Käytä apupaperia. Kun olet lukenut tehtävän, kirjoita heti mieleesi tulevat asiat paperille yksit- täisinä sanoina tai luettelona. Vedä luettelosta yli ne asiat, jotka olet kirjoittanut vastaukseesi.

Oireita usein voimistavat ympäristötekijät

  • Ympäristön häiriötekijät (äänet, esineet, liike ja niin edelleen)
  • Suuri ryhmäkoko
  • Vapaamuotoinen tilanne
  • Monimutkaiset ohjeet
  • Pitkäkestoinen, ponnistelua vaativa työskentely
  • Palaute vasta tekemisen päätyttyä
  • Toistuva, tylsäksi tai vaikeaksi koettu tekeminen
  • Useat yhtäaikaiset, huomiota vaativat asiat
  • Yleisesti koko ryhmälle annettu ohje
  • Odotus paikallaan pysymisestä
  • Fyysinen epämukavuus (liian kuuma tai kylmä ympäristö, väsymys, nälkäisyys, kipu)
  • Psyykkinen epämukavuus (jännittäminen, odottaminen).

Oireita usein lievittävät ympäristötekijät

rauhallinen ympäristö, sopiva ärsyketasopieni ryhmä, kahdenkeskisyysstrukturoitu tilannelyhyet, yksi vaihe kerrallaan annetut ohjeetlyhyihin jaksoihin jakautuva tekeminenvälitön, kannustava palautemielenkiintoinen tekeminen, hyvä motivaatiotyöskentely yksi asia kerrallaanyksilölle suoraan suunnattu ohjemahdollisuus liikehtiä häiritsemättä muita (esimerkiksi jumppapallolla istuminen, sormeiltava esine jne)vireystilan säätelyä helpottavat olosuhteetn (mahdollisuus lepohetkeen, välipala)salliva, rauhoittumista tukeva ilmapiiri

ESteille

  • positiivinen pedagogiikka 180-212
  • positiivinen cv
  • tavallisia esteitä
  • vinkkejä oppimistilanteisiin

Vastaa

Vieritä ylös